Haastattelussa Herra Ylppö


Täytyy myöntää, että jännittää ihan älyttömästi. Melkein jopa kaduttaa, että pyysin päästä haastattelemaan Herra Ylppöä. Jos haastattelisin jotain nobodya, minua ei ainakaan pissittäisi joka viides minuutti. Otan pienesti jännityksen laukaisijaa, olen kuulemma siedettävimmilläni tälläisen operaation jälkeen. Ainakin, jos äitiäni on uskominen.

Olen tehnyt taustatyötä, jonka pohjalta olen suunnitellut kysymykseni. Olen huomannut, että Ylpöllä on yleensä tapana antaa kysymyksiin pitkiä vastauksia, joten järjestän kysymykseni tärkeysjärjestykseen siltä varalta, että aika loppuu kesken. Kerron kuvaajalle jännityksestäni, ja hän taputtaa minua rohkaisevasti selkään, vakuuttaen, että Ylppö on ihana tyyppi ja että hyvin se menee.

Haemme Ylpön artistien alueelta ja mietin, paljastaisinko hänellekin jännitykseni, mutta päätän kuitenkin olla hiljaa. Haastattelu voi alkaa.

 

1. Olet keikkaillut ennenkin Joensuussa, mikä sinusta on parasta kaupungissa?

Seksi“, Ylppö vastaa ja hiljentyy. Oletukseni pitkistä vastauksista rysähtivät juuri metsään. Katseeni suhaa Ylpön ja muistivihkoni välillä, odotan, jos hän jatkaisi. “Ei tarvita muuta“, Ylppö lisää varmasti. Sitten hän näyttää vakavoituvan ja kertoo arvostavansa elävää musiikkia ja kaupungin pitkää suomirock-historiaa.

2. Keikkailet paljon kesän aikana, onko jokin esiintymispaikka tai kaupunki ylitse muiden? (Kuiskaan: “Joensuu“)

Pakko nuolla persettä ja sanoa, että Joensuu.” Yllätyn hieman. Ylppö kertoo Ilosaaren ja Ruisrockin olevan ne kaksi festivaalia, joissa he esiintyvät päälavalla. Ruisrokissa he taisivat olla jopa ensimmäiset esiintyjät, joten oli kunnia avata festivaalit, mutta erityisesti häntä miellyttää Ilosaarirockin esiintymisaika. Ja että korkeat odotukset kyllä myös lunastettiin. Hangon festivaaleilla Ylppö kertoi olleensa krapulassa ja Tammerfesteilla liian kännissä. Tämä selvä.

3. Olet sanonut, että viimeisin levysi Mies ja nainen merkitsee sinulle eniten tuotannostasi. Ovatko levyn aiheet sinulle henkilökohtaisempia verrattuna aikaisempaan työhösi?

Ylppö vastaa kaiken tuotannon olevan hänelle yhtä merkityksellistä, mutta aina uuden levyn ilmestyessä se tuntuu sillä hetkellä arvokkaimmalta. Hän kertoo, että Maj Karmalla on lauluja, joita hän ei enää allekirjoita. Mies ja nainen -levy on hulluudenpuuska, joka pyrkii olemaan romanttinen, vaikka lopulta tulos onkin enemmän fanaattinen.

4. Lyriikkasi pohjautuvat ihmissuhteisiin. Mitä olet oppinut elämäsi naisilta?

Yksi laulu kertoo alieneista“, Ylppö huomauttaa. Hän vastaa oppineensa naisilta vain virheitään, minkä voi kuulla tuoreimman levyn mieskertojasta, joka on melko onneton. Hän kertoo olevansa jätkäporukassa mukavuudenhaluinen, mutta kun naisia tulee mukaan, alkavat typeryydet. Siitä Mies ja nainen -levy kertookin, virheiden tunnustamisesta.

5. Miten paljon välität kriitikoiden puheista? Onko nahkasi paksuuntunut ajan myötä?

Media on muuttunut niin paljon, kärsinyt suorastaan inflaation, kun erilaisia lehtiä on niin paljon, ja niiden lisäksi on vielä internettikin. Kaikkea palautetta on silloin mahdotonta seurata, eikä palaute edes vaikuta omaan elämään millään lailla. Aikoinaan Salama-levy haukuttiin kuseksi kaikkialla, mutta silti musiikki sai radiosoittoa ja yleisöä.” Ylppöä huvittaa se, että hän kokee Mies ja nainen -levyn olevan enemmän pop-levy, mutta eniten se on saanut kiitosta metallilehdiltä, kun taas poplehtien vastaanotto ei ole ollut niin suopea. Ylppö lisää, että ristiriitaisuus onkin mielenkiintoista, eikä korrektius kiinnosta ketään.

6. Musiikin lisäksi teet muutakin taidetta. Jos pitäisi valita vain yksi taiteenala loppuelämäksi, olisiko se musiikki?

Musiikki“, Ylppö vastaa varmasti. Hymyilyttää, kun muistelen haastattelua, jossa vastauksille ei meinannut tulla loppua. “Miksi juuri musiikki?” yritän saada häntä jatkamaan. “Se on kaikista sosiaalisinta, muissa taiteenaloissa joutuu olemaan yksin. Elokuvanteko on musiikista seuraava.”

7. Mitä ammattia et missään nimessä tahtoisi kokeilla?

Ehdottomasti tahtoisin olla kaatopaikan vartija.” Odotan taas jatkoa. Hiljaista pitää. “Miksi juuri kaatopaikkaa?” yritän jatkaa. “Se on vastakohta rockille. Rock suoltaa paskaa ihmisille.” Minusta alkaa tuntua, että Ylppö taitaa hieman pilailla kustannuksellani. “Tämä oli vertauskuva sille, että kaikki ammatit ovat samanarvoisia.” Otan tämän vastauksena kysymykseeni.

8. Miten elokuvaprojekti etenee?

Eilen olimme kuvaamassa Ruokojärvellä, se missä on se tiikeri! Vai oliko leijona?” Tähän en osaa vastata. Kerron nähneeni trailerin, jossa mustavalkoiset jakkihärät hengailevat. “En voi paljastaa, mihin härät liittyvät, mutta elokuvassa seksiaddiksti päätyy spitaalisten saarelle.” En ole taaskaan varma, miten tosissaan Ylppö vastaa, mutta tyydyn tähän ja siirryn bonus-kysymykseeni.

9. Olen aina mietinyt, että kuuluuko karaoke ammattilaulajan käsitykseen hauskanpidosta?

En osaa laulaa“, Ylppö toteaa. “Hynynen laulaa usein karaokea.” “Etkö ole ikinä laulanut karaokea?” “En.” Sitä lienee parempi uskoa.

Ajantajuni on kadonnut täysin ja katson parhaaksi lopettaa haastattelun tähän. Kuvaaja, joka on haastattelun aikana kierrellyt kuvaamassa meitä, pyytää nyt Ylpöltä vielä yksityiskuvaa. Kiitän haastattelusta ja yllätyksekseni huomaan varttitunnin lentäneen kuin siivillä.

Teksti: Petra Linden
Kuva: Terhi Hytönen

Aihe(et): Haastattelut.