Haastattelussa Temple Balls
Oulusta Joensuuhun piipahtanut Temple Balls istahti hetkeksi verkkotoimituksen kanssa juttusille. Laulaja Arttu Teronen ja kitaristi Santeri Sirviö olivat yhtä mieltä siitä, että tässä bändissä soittajia koskevat stereotypiat pitävät hyvin paikkansa.
Temple Balls lähti Ilosaarirockiin täysin avoimin mielin, ilman suurempia odotuksia.
– Lavan paikka oli kyllä paras mahdollinen. Keikasta jäi positiiviset fiilikset, Teronen sanoo.
Paikalle tultiin samana aamuna suoraan Oulusta, eikä laulaja ehtinyt viiden tunnin automatkan jälkeen levätä ollenkaan. Show vedettiin silti läpi sata lasissa.
– Tykkään enemmän sanasta ultimaattinen kuin energinen, kun kyse on meidän keikasta, Teronen sanoo.
– Arttu vetää usein niin täysillä, että käy oksentamassa keikan jälkeen. Kerran hänen oli pakko keskellä biisiä poistua lavan taakse parantelemaan oloaan. Tällöin soolokitarassa oleva Jiri Paavonaho joutui laulamaan toisen säkeistön. Se sitten jotenkin jäi päälle, nykyään Jiri on aina mikissä kyseisen kohdan, Sirviö nauraa.
– Oksentaminen ei siis koskaan ole johtunut alkoholista. Arttu on lavalla selvin päin, hän lisää.
Temple Ballsia ei ole suunnattu erityisesti millekään tietylle ihmistyypille. Musiikki on kompromissi, jolla pyritään miellyttämään ennen kaikkea bändin jäseniä.
– Vaihtelevat lyriikat ja melodiat tekevät kohdeyleisöstä laajan. Toki musiikkityyli on pääpiirteissään kasaria, mutta emme me halua rajata kuulijoiden joukkoa yhteen muottiin, Teronen kertoo.
Kappaleita tehdessä tärkeimmäksi muodostuu tekstin tarkoitus. Lyriikoita tosin suolletaan pilke silmäkulmassa.
– Kyllä meidän biiseistä kliseitä löytää, mutta ne on vedetty itseironisesti. Tykkään siitä, että sanoitukset ovat satiirisia, Sirviö paljastaa.
– Kappaleet ovat itsenäisiä tarinoita, eikä niitä tehdä vakavalla naamalla. Ja vaikka sanoma olisikin vakava, jokainen kuulija voi käsittää sen hiukan omalla tavallaan, Teronen tarkentaa.
Vaikka Temple Ballsia verrataan paljon Reckless Loveen ja Santa Cruziin, on bändin jäsenillä selkeä näkemys siitä, missä Temple Balls eroaa muista.
– Santa Cruz esimerkiksi on teknisempi, ja Reckless Lovessa on enemmän kasarimeininkiä. Meillä on modernit soundit ja tosi paljon efektiä. Myös maneerit ovat erilaiset.
– Lauluissa on oltava munaa, korostaa Teronen.
Ja munaahan löytyy. Kitaristi Jiri Paavonaholla on muiden mukaan aina kitara hajalla.
– Jos vikoissa biiseissä on sellainen fiilis ja meininki, että nyt kitara paskaksi, niin se myös pistetään. Meidän keikoissa näkyy spontaanius, joka nykyään on yllättävän harvinaista.
Spontaaniudesta hyvä esimerkki nähtiin myös sunnuntaina aamupäivällä: kesken keikan Teronen hyppäsi lavalta juoksemaan yleisön joukkoon ja yllätti tähän varautumattomat järjestyksenvalvojat. Mutta mikä ero on festari- ja klubikeikoilla?
– Festareilla on isompi lava, enemmän tilaa liikkua. Pääsee kunnolla purkamaan energiaa. Näihin tilanteisiin eivät sovi samat settilistat: festareilla on parempi jättää slovarit pois, mutta klubeilla meininki on intiimimpää, Sirviö vastaa.
– Festareilla pystyy olemaan näyttävämpi. Mitä isompi lava, sen enemmän me riehutaan, Teronen lupaa.
Kun bändiltä kysytään, toteutuvatko yleiset muusikoiden stereotypiat heidän kokoonpanossaan, on vastaus pienen miettimisen jälkeen myönteinen.
– Basisti Jimi Välikangas on vähän semmoinen luonnonlapsi, joka unohtelee asioita ja täyttää käyttäytymisellään kyllä melko hyvin basistin roolin. Pitää tosin sanoa, että tämä ei ole ollenkaan paha asia.
– Kaikki bändin jäsenet ovat sosiaalisia, mutta suurin ero lavakarismassa näkyy ehkä Jirissä. Lavalla hän hyppää helposti valokeilaan ja on lähes aggressiivinen, mutta keikkojen ulkopuolella hän on vähän hiljaisempi. Minulla hommat menee päinvastoin: lavalla jättäydyn hiukan taakse mutta kasvotusten tekstiä syntyy kyllä, Sirviö kertoo.
Teronen ja Sirviö ovat yhtä mieltä siitä, että parasta palautetta bändille on se, kun joku tulee keikalle sattumalta ja yllättyy positiivisesti. Toisaalta hienolta tuntuu myös useilla keikoilla käyneen fanin huomaama uusi pieni yksityiskohta, josta kuulee kehuja jälkeenpäin.
Kun Teroselta ja Sirviöltä kysyy vinkkejä festarikansalle viimeisestä päivää varten, molempien kasvoille syttyy kujeileva ilme.
– Jos tekee mieli viinaa, sitä pitää juoda, Teronen aloittaa.
– Tärkeintä on kuitenkin, että kavereista pidetään huolta. Hauskaa saa olla, mutta on paljon kivempaa, kun ei eksytä porukasta tai jätetä ketään taakse, Sirviö jatkaa toverinsa ajatusta.
– Kannattaa myös tsekata kaikkea uutta, ylittää omat rajat. Pelkästään nimen perusteella valittu bändi voi lyödä halolla päähän. Spontaanius kannattaa.
Tästä molemmat ovat puhtaasti samaa mieltä.
Teksti Anne Tuovinen
Kuvat: Janne Sund