Joensuu 15.–17.7.2016

”Jesarilla on moni teltta paikattu” – nyt puhuu festarikonkari

Onnellinen, suvaitsevainen ja iloinen. Näillä sanoilla kuopiolainen Paula Turpeinen, 29, kuvailee Ilosaarirockia. Kun takana on useampi vuosi festarikokemusta, on tiedossa, ettei viikonlopusta selviä ilman jesaria tai kunnollista veden tankkausta.

Noin kymmenen vuoden ajan Paula Turpeinen on käynyt Laulurinteellä nauttimassa ilon täyteisestä viikonlopusta. Festarikonkarin mukaan kaverit saivat puhuttua Turpeisen lähtemään festivaaleille ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella. Festarihengen ylistäminen upposi nuoreen naiseen.

Tältä Paula Turpeisen (vas.) festarityyli näytti noin neljä vuotta sitten.

Tältä Paula Turpeisen (vas.) festarityyli näytti noin neljä vuotta sitten.

– En voinut ottaa sitä riskiä, että olisin missannut kesän parhaan viikonlopun, Turpeinen muistelee päätöstään lähteä ensimmäistä kertaa rokkiin.

Mutta mikä ihme saa naisen lähtemään vuosi toisensa perään Laulurinteelle?

– Läheisimmät parhaat kaverit kävivät festareilla toistuvasti. Edelleen suurin osa tulee tapahtumaan eri puolelta Suomea. Rokki on siis kiva kokoontumispaikka. Joitakin kavereita näen ainoastaan Ilosaaressa, Turpeinen toteaa.

Turpeisen harmiksi osa vanhasta perinteisestä festariporukasta alkaa tosin tippumaan jo pois.

– Pikkuhiljaa aletaan olla lapsentekoiässä. Osa on muuttanut ulkomaille, niin sekin estää festareille saapumisen. Olen tosin itsekin siihen välillä syyllistynyt, Turpeinen myöntää viitaten ulkomailla asumiseen.

Parhaaksi festarimuistoksi vuosien varrelta Turpeinen nimeää rumpujamit.

– Aivan hillittömät rumpujamit oli Ravileirinnässä joskus tyyliin 2005. En muista tarkkaan, mikä vuosi oli kyseessä.

Siis mitkä jamit? Tapahtuma tuskin on kuulunut festivaalin viralliseen tarjontaan, vai kuinka?

– Rumpujamit oli sellainen ex tempore -juttu, mikä tapahtui monena vuonna peräkkäin, ehkä 2005–2007 huudeilla Raviradalla. Aina aamuyöllä joku vaan alkoi rummuttamaan ja lopulta siihen yhtyi tyyliin koko leirintäalue. Lopulta kaikki rummuttivat jotakin, mitä käsiinsä saivat. Välillä järkkärit käskivät lopettamaan, mutta kun yksi puoli leirinnästä hiljeni, toinen aloitti uudestaan, Turpeinen muistelee.

Vuonna 2013 helle yllätti, ja viilennystä haettiin vesiämpäristä.

Vuonna 2013 helle yllätti, ja viilennystä haettiin vesiämpäristä.

Kysyttäessä parhaimmista keikoista vuosien aikana, Turpeinen myöntää, ettei ensimmäisistä vuosista ole kauheasti muistikuvia.

– Ekana tulee mieleen The Darkness ja Sólstafir. Mahtavia hetkiä on ollut myös Asan ja Raappanan keikoilla. Ja totta kai joskus muinoin ensikokemus Ukkosmaineesta, silloisesta Klaus Thunder & Ukkosmaineesta Rekkalavalla.

Entä mitä bändejä ja artisteja odotat tältä vuodelta eniten?

– Ainakin Scandinavian Music Group, Ricky-Tick Big Band ja Vesala täytyy käydä katsomassa.

Heti perään Turpeinen kuitenkin toteaa, etteivät bändit ole yksin syy saapua festareille.

– Fiilis siellä on parasta. Harmittaisi jättää festarit välistä!

Mitä vinkkejä festarikonkarina antaisit ensikertalaiselle?

– Ota rennosti, muista hyvät käytöstavat kanssarokkariasi kohtaan ja juo vettä, Turpeinen listaa.

Loppuun vielä voisi mainita festarivarustuksen ABC:n, jota ilman Turpeinen ei olisi pärjännyt näinä vuosina.

– Jesarilla on moni teltta paikattu. Sen avulla voi myös askarrella jätesäkistä kurahousut. Myös Turtles-paita ja 1,5 litran vesipullo teltassa kuuluvat vakiovarusteisiini, Turpeinen kertoo ja kysyy, saako vakiovarusteita jo alkaa pakkaamaan.

Teksti: Mira Heiskanen
Kuvat: Paula Turpeisen arkisto

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: