Joensuu 15.–17.7.2016

Bury Tomorrow voitti yleisön puolelleen Suomen-debyytillään

Bury Tomorrow otti yleisönsä suvereenisti haltuun ja veti Suomen-debyyttinsä kovalla sykkeellä alusta loppuun.

Bury Tomorrow. Kuva: Antti Pitkäjärvi

Bury Tomorrow työsti Metelli-teltan yleisöä. Kuva: Antti Pitkäjärvi

Bury Tomorrow on brittiläinen metalcore-pumppu, joka edustaa genreään häpeilemättä ja itsevarmuutta uhkuen. Metalcoren ystävät löytävät varmasti paikkansa sujuvasti bändin keikoilta: bändin soundissa vuorottelevat tarttuvat kitaramelodiat ja puhdas laulu sekä raskassoutuinen sahaus ja karjunta.

Ilosaarirockin keikka on bändin ensikosketus Suomeen, mutta kaverit eivät antaneet outojen maisemien ja kummallisesti bamlaavien ihmisten hidastaa menoa vaan latasivat yleisölle täyslaidallisen säveliä, jotka näyttivät aiheuttavan kuulijoissaan tukan pyöritystä ynnä muita oireita.

Bändin nokkamies Daniel Winter-Bates ei suotta haaskannut aikaa vaan alkoi lämmitellä yleisöä heti ensimmäisen rallin jälkeen ja kehotti porukkaa siirtymään pois teltan laitamilta ja asettumaan mukavasti lavan edustalle. Toisena kappaleena bändi esitti Lionheartin, joka saikin yleisön kinttuihin vipinää, ja pääsimme todistamaan keikan ensimmäistä circle pittiä.

Jonkin tovin soiteltuaan bändi kysyi, mahtoiko yleisössä olla ketään, joka oli nähnyt heidät livenä. Olin itse asemoitunut teltan takaosaan, ja olin laskevinani yhden käden nousevan pystyyn. Jatkokysymyksenä laulaja tiedusteli, oliko porukka ylipäänsä koskaan kuullutkaan heistä. Kohtuullinen osa väestä hihkaisi vastaukseksi, joskin telttaan mahtui myös väkeä, joille bändi tuli ilmeisen uutena tuttavuutena.

Huutoäänestyksen tulosta arvioituaan bändi ilmeisesti päätti hankkia itselleen uusia faneja Ilosaarirockista ja päätti lyödä lisää löylyä kiukaalle. Loppuesityksen ajan ainoat hengähdystauot olivat kappaleiden välissä pidetyt lyhyet välispiikit, joissa laulaja Daniel varmisteli, että yleisö on edelleen menossa mukana.

Bändin esiintymisestä näki selvästi, etteivät he olleet tulleet Joensuuhun soittelemaan lavalle keskenään vaan voittamaan yleisön puolelleen. Uskallanpa jopa väittää, että kaikista Metelli-lavalla lauantaina esiintyneistä bändeistä Bury Tomorrow teki eniten töitä saadakseen yleisön mukaan kekkereihin.

Bury Tomorrow. Kuva: Antti Pitkäjärvi

Bury Tomorrow otti Metelli-teltan haltuun. Kuva: Antti Pitkäjärvi

Kaverien kova uurastus ei myöskään mennyt hukkaan: keikan alussa Metelli-teltta oli hädin tuskin puolillaan, mutta ihmisiä tuntui valuvan paikalle yhtenä norona koko setin ajan. Keikan loppupuolella teltta alkoikin olla jo tupaten täynnä ja yleisö oli täysillä mukana esityksessä. Onnistuipa väki myös pienen rohkaisun jälkeen pyöräyttämään käyntiin suurimman circle pitin, mitä Metelli-lavalla oli siihen mennessä nähty. Kahdesti.

Bury Tomorrow lopetti keikkansa tuoreehkolla singlellään Earthbound, minkä jälkeen laulaja Daniel ei poistunutkaan lavalta takavasemmalle vaan päinvastoin etuoikealle, suoraan yleisön sekaan pitämään välitöntä tapaamistuokiota fanien kanssa. Mikäli pitkähköstä jonosta voi mitään päätellä, fanit osasivat myös arvostaa elettä.

Kävin itsekin vaihtamassa pari sanaa Danielin kanssa, ja mies tuntui olevan tyytyväinen keikkaan ja yllättynyt siitä, kuinka sankoin joukoin väkeä ilmestyi paikalle heitä kuuntelemaan huolimatta siitä, etteivät he ole aiemmin Suomessa käyneetkään. Hän sanoi, ettei ollut osannut odottaa keikalta oikein mitään etukäteen ja oli jopa arvuutellut, päätyisivätkö he pitämään konserttia vain kouralliselle paikalle eksyneitä kuuntelijoita. Erityiskiitosta sai myös komeasti pyörivä pitti. Lopuksi Daniel vakuutti, että tällaisen vastaanoton jälkeen he ovat ilman muuta kiinnostuneita tulemaan Suomeen uudemmankin kerran keikalle.

Teksti: Mika Alaoutinen
Kuvat: Antti Pitkäjärvi

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: