Joensuu 15.–17.7.2016

Tapaus DJ Lost Wiener

Eli kuinka itäsuomalainen rock-festivaali haki esiintyjäksi artistia, jota ei ollut.

Kirjoitin taannoin Karjalaisen Ilosaarirock-aiheiseen liitteeseen juttua festivaalijärjestelyissä vuosien varrella tapahtuneista erikoisista sattumuksista. Aiheen myötä mieleeni palasi erikoinen tapahtumaketju ajalta, jolloin olin vielä itse mukana tekemässä festivaalia.

Alkoi tuntua siltä, että nyt kun tuosta festivaalihistorian yhdestä erikoisimmista kulissien takaisesta episodista on kulunut kymmenen vuotta, voisi olla sopiva aika raottaa salaisuuksien verhoa myös yleisölle.

On siis tullut aika kertoa artistista nimeltä DJ Lost Wiener.

Kohtalokas kokous

Elettiin marraskuuta 2006 ja kesän 2007 Ilosaarirockin valmistelut olivat kovassa käynnissä. Ohjelmaryhmä – jossa tuolloin olin itse mukana – piti kokouksiaan Joensuun Popmuusikoiden toimistolla maanantai-iltaisin.

Ohjelmaryhmässä oli tapahtunut syksyn alussa isohkoja muutoksia, kun festivaalin pitkäaikainen ulkomaisen ohjelman vastaava tuottaja Niksu Väistö oli muuttanut Helsinkiin saatuaan agentin paikan Welldone-ohjelmatoimistosta (nykyinen Live Nation). Niksun isoihin saappaisiin astui ohjelmaryhmässä jo aiemmin istunut Panu Hattunen, joka työskentelee Ilosaarirockin ohjelmapäällikkönä tänäkin päivänä.

Niksun rooli Ilosaarirockin kannalta oli toisin sanottuna muuttunut päinvastaiseksi: nyt hän oli festivaalin sisäänostajan sijaan yksi agenteista, joiden kautta ulkomaisia artisteja festivaalille hankittiin.

Koska Niksu oli läheinen hahmo festivaalille, oli toistuva vitsailun aihe syksyn kokouksissa se, että Niksulle voisi tehdä pientä jäynää hakemalla tämän kautta artistia jota ei todellisuudessa ole olemassa. Ajatus oli kuitenkin jäänyt naureskelun tasolle.

Eräässä marraskuisessa kokouksessa kävi kuitenkin niin, että Panu joutui lähtemään kokouksesta jonkin henkilökohtaisen menonsa takia kesken pois. Panu pyysi meitä neuvottelemaan jäljelle jääneet asiat keskenämme ja kirjaamaan ne pöytäkirjaan.

Panun poistuttua joku huomautti, että nyt tarjolla olisi muuten tuplapotti: tilaisuus huijata samalla sekä Niksua että Panua.

Kokouksen loput oikeat asiat käytiin läpi nopeasti, jotta päästäisiin suunnittelemaan kuvitteellisen artistin kuvitteellista keikkakiinnitystä.

Uran kehittely

Päätimme hoitaa kepposen viimeisen päälle, jotta siitä saataisiin irti maksimaalinen hupi. Aloimme suunnitella artistiamme. Koska Panun ja Niksun vankka musiikkitietämys painottuu rockin puolelle, päätimme että meidän artistimme genre on elektroninen musiikki ja että hän operoi DJ:nä. Artistin kotimaaksi päätettiin Kummelin Musavisa-sketsin hengessä Kanada. Nimi löytyi Bandirekisteri.fi-sivun nimikoneen kautta: satunnaisgeneraattorin arpoma nimi ”Kadonnut Viineri” käännettiin vapaasti muotoon DJ Lost Wiener.

Pöytäkirjaan merkittiin ylös artistit, joita oli kokouksessa päätetty hakea sekä se, kenen agentin kautta artistia lähestytään. Sulassa sovussa muun muassa Porcupine Treen, Opethin ja Calexicon rinnalla listalla komeili DJ Lost Wiener, jonka buukkaamiseen oli varattu sopiva summa rahaa (plus muutama tonni neuvotteluvaraa) ja jota haettaisiin Niksun kautta.

squarepusher

Squarepusher Ilosaarirockissa 2013. Kuvan artisti ei liity tapaukseen.

Jotta huijaus olisi täydellinen, loin itse artistille maanantain ja tiistain välisenä yönä MySpace-sivun (huomautettakoon, että tuohon maailmanaikaan MySpace oli suosionsa huipulla ja suorastaan pakollinen kanava kaikille artisteille). Kirjoittelin sivuille lyhyen mutta henkevän englanninkielisen bion, loin diskografian sekä kirjasin keikkakalenteriin ison kiertueen (Google auttoi mukavasti Kanadan keikkapaikkojen metsästämisessä). Artistikuva järjestyi kätevästi opiskelukaverini kuvaa kevyesti photoshoppaamalla, levynkansikuvat puolestaan ottamistani maisemakuvista.

Samaan aikaan kun kehittelin kanadalaisartistimme uraa tekstimuodossa Sepänkadun yksiössäni, ohjelmaryhmässä myös istunut Pekka Kupiainen (nykyisin Ilosaarirockin tekninen tuottaja) loi kilometrin päässä Kirkkokadulla DJ Lost Wienerin musiikkia Reason-ohjelmalla. Valmiita luuppeja ja biittejä yhdistelemällä musiikkia syntyi rivakkaan tahtiin, Pekka toimitti yön mittaan kuusi yllättävänkin uskottavaa biisiä DJ Lost Wienerin MySpace-sivulle laitettavaksi. Kappaleiden otsikot olivat erityisen puhuttelevia: muun muassa Fear 74, A Little Bit Maniac ja The Sick Horse.

Yön mittaan MySpace-sivu valmistui varsin vakuuttavan ja kattavan näköiseksi. MySpace-kaveripyyntöjä lähti lukuisille tunnetuille elektromuusikoille ja pian sivu alkoikin näyttää siltä, että artisti on hyvin verkostoitunut. Oli aika jäädä odottamaan viattomien uhrien astumista ansaan.

Vedätys alkaa

Tuohon aikaan Ilosaarirockin ohjelmaryhmä keskusteli säännöllisesti ryhmänsisäisistä asioista omalla keskustelufoorumilla. DJ Lost Wiener -vedätyksestä ei luonnollisestikaan voitu foorumilla keskustella, joten sille luotiin oma sähköpostirinki. Yhteinen innostus oli kova, keskustelu kävi kiivaana ja veikkailtiin miten Niksu mahdottomassa tehtävässään etenee: artistin MySpace-sivulla ei nimittäin ollut minkäänlaisia yhteystietoja, ainoastaan maininta siitä että uudet kotisivut ovat työn alla.

Panu raportoi foorumille tarjouksien etenemisestä. DLW:n kohdalla oli vaan maininta, että Niksu ei ole vielä löytänyt artistille edustajaa. Kautta rantain kuulimme, että Niksu oli kysellyt useammaltakin alan ihmiseltä onko heillä tietoa artistin edustajasta. Jännä kyllä, kukaan ei ollut kanadalaisartististamme kuullut.

Parin viikon päästä Niksu kuitenkin löysi väylän lähestyä. MySpacessa pystyi lähettämään viestejä käyttäjäksi rekisteröidyttyään ja niinpä DJ Lost Wienerin MySpaceen ilmestyi Niksun tuoreesta profiilista viesti otsikolla ”Festival show in Finland”.

Niksu esitteli englanninkielisessä viestissä kohteliaasti itsensä ja työnantajansa sekä kertoi Ilosaarirockista pääpiirteittäin, mainitsi myös että festivaalilla on edellisvuosina esiintynyt kovan luokan elektronimiä.

Sähköpostiringissä riemuittiin viestistä ja alettiin harkita seuraavaa siirtoa. Ohjelmaryhmän jäsen ja Levy-Eskot -kaupan tuolloinen toinen omistaja Kimmo Suomalainen ehdotti että vakiokysymysten (soittoajat, lavat, yleisömäärät jne) lisäksi kysytään jotain umpipölhöä sekä tiedustellaan mahdollisuutta laajentaa pistokeikka kiertueeksi.

Näin tehtiin. Vastasin DLW:nä Niksulle asiallisella englanninkielisellä viestillä, jossa pahoittelin myöhäistä vastaustani (joululoman ajaksi myös DLW-vedätys jäi hetkeksi tauolle, joten vastaus venyi tammikuuhun) ja kerroin sen johtuvan siitä, että olen työstänyt intensiivisesti uutta kesän alussa ilmestyvää levyäni.

Kyselin yleisiä asioita Ilosaarirockista ja samalla varmistelin huolestuneena, että eihän festivaalilla esiinnytä ulkoilmassa: mainitsin että kahden tunnin mittaista show’ta varten tarvitaan ehdottomasti täysin pimeä tila. Runsaan mittainen show oli toki tietoista sumutusta: tiedossa oli hyvin että soittoajat ovat tunnin mittaisia.

Lisäksi kirjoitin muina miehinä Niksulle huomanneeni, että Suomi on melko lähellä Tanskaa, jossa näyttäisi olevan myöskin heinäkuussa Roskilde-niminen festivaali. Kysyin buukkaako Niksu kenties alan ihmisenä bändit myös Roskildeen ja voisiko tämä järjestää sinne DJ Lost Wiener -keikan.

Niksu vastasi asiallisesti ja kertoi keskustelleensa Ilosaarirockin promoottori Panu Hattusen kanssa keikasta. Pimeä teltta järjestyisi mutta he olivat huolissaan keikan kestosta: riittäisikö se vaivainen 60 minuuttia minkä festivaali pystyy tarjoamaan? Niksu valitteli, ettei buukkaa bändejä Roskildeen mutta kannusti tarjoamaan sinne keikkaa. Niksu myös kyseli millaisella summalla DJ Lost Wiener olisi Ilosaarirockiin saatavissa.

Leikki muuttuu todeksi

Sähköpostiringissä alettiin miettiä, mikä seuraava siirto olisi. Ehdoteltiin, että asian voisi paljastaa Niksulle mutta vedättää vielä Panua. Mietittiin myös sitä, suuttuuko Niksu, sillä jekku oli edennyt pidemmälle kuin ajattelimme: elettiin jo tammikuuta 2007 ja tilanne oli ollut näin ollen päällä liki pari kuukautta.

Sitten asioihin tuli yllättävä käänne.

DJ Lost Wienerin sähköpostiin nimittäin ilmestyi pitkä englanninkielinen sähköposti naiselta nimeltä Mona Sørensen. Hän esittäytyi tanskalaiseksi keikkapromoottoriksi ja kertoi kuulleensa kollegaltaan, että DJ Lost Wiener on tekemässä kesällä keikkoja Pohjoismaissa.

Mona lähetti tarkan kuvauksen Kööpenhaminassa sijaitsevasta klubista, jonne buukkaa artisteja. Hän listasi heinäkuussa olevia vapaita päivämääriä, kyseli olisiko keikka mahdollinen ja tiedusteli kuinka paljon esiintymispalkkio olisi. Mona oli myös kiinnostunut siitä, saako DJ Lost Wienerin levyjä ostettua Euroopasta, sillä hän ei ollut onnistunut löytämään niitä mitään kautta.

Olin sähköpostin luettuani todella häkeltynyt. Ilmeisesti Niksu oli laittanut sanan kiertämään tanskalaisille yhteistyökumppaneilleen ja joku heistä oli päättänyt tarttua tilaisuuteen saada kanadalainen underground-artisti esiintymään klubilleen.

Alkoi tuntua siltä, että jekku on mennyt aivan liian pitkälle. Kuvitteellinen artisti ei voisi alkaa sotkea meille tuntemattomien ammattilaisten kuvioita. Aloin jo haistella riskejä siitä, että joku suuttuu ihan todella.

Päätin viheltää pelin poikki. Kirjoitin sekä Niksulle että Monalle meilin, jossa kerroin DJ Lost Wienerin ominaisuudessa, kuinka uuden levyn työstäminen on ollut niin rankkaa että artisti on päättänyt perua kaikki sovitut esiintymiset sekä alkanut harkita lopettavansa musiikin tekemisen kokonaan.

Niksulta tuli ammattimainen viesti, jossa hän pahoitteli tilannetta ja toivotti parempaa jatkoa. Panu puolestaan ilmoitti pian ytimekkäästi ohjelmaryhmän keskustelufoorumille, ettei DJ Lost Wienerin keikka onnistu: ”Syy on hyvä. Ukko on tullut hulluksi.”

Tilanteet purkautuvat

Lopulta helmikuussa kortit paljastettiin asianomaisille. Suomalaisen Kimmo oli ollut Niksun kanssa katsomassa keikkaa Joensuussa Teatteriklubilla ja oli kertonut illanvieton yhteydessä koko kuvion. Niksu oli ollut ensin hyvin hämmentynyt mutta alkanut lopulta naureskella. Hän oli myös myöntänyt, että uusi työnkuva oli tuntunut loppusyksystä sen verran stressaavalta, että olisi varmasti hermostunut jos vedätys olisi paljastunut tuolloin.

Panulle asia oli paljastettu jonkin saunaillan yhteydessä. Hän oli ottanut asian vastaan repeämällä nauruun ja hämmästellyt sitä, miten taidokkaasti pila oli toteutettu.

Viimeisenä jekutus paljastettiin henkilölle, jota oli myös onnistuneesti höynäytetty – minulle. Ilmeni nimittäin, että tanskalaisen keikkajärjestäjän viestit oli todellisuudessa kirjoittanut Pekka ja että kaikki ohjelmaryhmän jekuttajat olivat tilanteesta tienneet. Niinpä tietenkin.

Itäsuomalaisuuden ytimessä

Kuten tästä jutusta varmasti ilmeneekin, DJ Lost Wiener -hupailun yhteyteen upposi kaikilta asianosaisilta – niin huijatuilta kuin huijaajilta – kymmenittäin työtunteja. Lisäksi pilan jälkiseuraamukset olivat sikäli kauaskantoiset, että ohjelmaryhmän kokouksissa nousi vielä pitkään sen jälkeen esiin epäilyksiä, että jonkin jäsenen ehdottama artisti on oikeasti keksitty.

On siis sinällään ihan aiheellista ihmetellä, että mitä järkeä koko kuviossa oli, kun lähinnä siinä hiekoitettiin useiden ihmisten työtä.

Ei siinä varsinaisesti järkeä olekaan. Sattuu vaan olemaan niin, että Ilosaarirockin järjestäjät ovat erikoisporukkaa: väkeä, joka ei jätä missään tilanteessa väliin mahdollisuutta vitsailuun. Tänä keväänäkin se kävi ilmi muun muassa tästä tapauksesta.

Itäsuomalainen mielenlaatu on erilainen. Siinä välittämistä ilmaistaan usein äkkiväärällä tavalla. Siinä hyvään vitsiin käytetään aikaa enemmän kuin olisi tarpeellista, koska parhaimmillaan siitä syntyy tarinoita jotka nostavat hymyn huulille vielä kymmenen vuoden päästäkin.

Ja pohjimmiltaan juuri tällaiset asiat ovat niitä, joka tuo Ilosaarirockiin sen aivan oman tunnelmansa ja erottaa sen edukseen muista festivaaleista. Ilo-sana festivaalin nimessä ei ole sattumaa.

Nähdään festareilla!

– Ville Karttunen

Kirjoittaja on joensuulaislähtöinen muusikko ja vapaa toimittaja sekä entinen Ilosaarirockin verkkotoimituksen päätoimittaja ja ohjelmaryhmän jäsen.

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: