Joensuu 15.–17.7.2016

Kotiteollisuuden supervoimat, unelma-ammatit ja inhokkisoittimet

Kotiteollisuuden nelikko osallistui melko lennokkaaseen haastatteluun keikkansa jälkeen. Jäsenten mukaan Ilosaarirockissa on aina mukava esiintyä.

Katso Netti-TV:n haastatteluvideo.

Ilosaarirockissa varmasti lähes kaikkiin mahdollisiin aikoihin esiintynyt Kotiteollisuus teki jämäkän paluun Laulurinteelle. Edellisestä keikasta ehti kulua viisi vuotta.

Kotiteollisuuden asema Suomen rock-kentällä on niin vakiintunut, että bändi oli varma yleisöä reilusti vetävä kiinnitys Ilosaarirockin lauantaipävän ensimmäiseksi artistiksi.

– Ilosaarirockissa on aina mukavaa soittaa, Janne Hongisto tiivistää.

– Se meni aika putkeen. Jos aatellaan et jätkät on iltapäivällä kello 13 tässä kunnossa, niin ei voi muuta kuin sanoa, että vitun jees, Jouni Hynynen lataa.

– Tänään oli ilo soittaa kanssanne, Jari Sinkkonen tunnustaa.

Samalla Sinkkonen kuitenkin säpsähtää ja muistaa vetää Kotiteollisuus-naamarin päälle.

– Sitähän just olin sanomassa, että vaikka onkin maailman paskin festivaali, Sinkkonen leukailee.

Kotiteollisuuden Jari Sinkkonen ja Miitri Aaltonen rengaspelin tiukassa otteessa. Kuva: Tuomas Vitikainen

Kotiteollisuuden Jari Sinkkonen ja Miitri Aaltonen rengaspelin tiukassa otteessa. Kuva: Tuomas Vitikainen

Kotiteollisuus poistui kesken keikan tauolle, kun lappeenrantalainen punk-kokoonpano Eläköön Elämä kävi repäisemässä yhden kappaleen. Sen riveissä nähtiin muun muassa Stam1nan Kaikka Kangasmäki ja Hyrde Hyyrynen sekä Jouni Hynysen pikkuveli Janne Hynynen.

– Totuus oli se, että meiltä loppui kunto ja oli pakko pitää breikki, Sinkkonen tunnustaa.

– Herran jestas! Kun nyt ei saa polttaa tupakkaa lavallakaan. Poltettiinhan myö, mut myö ollaankin taiteilijoita, Hongisto kertoo.

– Tulee työllistävä vaikutus. Tehdään kaikista röökipoliiseja, Sinkkonen ehdottaa.

Kotiteollisuuden monimuotoisen Ilosaarirock-taipaleen helmi on vuoden 2009 keikka Päälavalla festivaalin viimeisenä esiintyjänä. Lisäksi kesän 2011 Sulo-klubin veto Joensuun Mieslaulajien kanssa oli kulttuuriteko.

– Ei oo kyl koskaan jääny mitään muistoja, Sinkkonen räväyttää.

Nopeasti puhe kääntyy kuitenkin vuoden 2009 Päälavan keikkaan.

– Aivan vitusti jengiä. Puhutaan sadoista tuhansista, Miitri Aaltonen muistelee.

– Karmilan Mikko, meidän tuottaja-äännittäjä halusi olla mukana ja soittaa soolon yhteen biisiin. Se katteli meiän kitaroita ja totesi että nuo ei näytä hyvälle. Se otti Viikatteen Kallen kitaran joka näytti paljon paremmalta, Hynynen jatkaa.

– Istui hienossa nojatuolissa. Nyt lähtee soolo, oikein vanhan liiton virkkaamista. Jäbä tajuaa, että tää kitara on väärässä vireessä.

– Kukaan ei muistanut kertoa sille, että Viikate soittaa normivireessä ja KT:n vire on puoli askelta alas, Aaltonen nauraa.

– Tuhansia ihmisiä katsomassa ja mies vetää aivan päin helvettiä. Mies, joka on oikeasti perfektionisti, sanoo Hynynen.

– Miulle rakkain Ilosaarirock-muisto on tuo, tunnustaa Aaltonen.

Tässä vaiheessa haastattelua mopo alkaa jo keulimaan, joten on aika vaikkapa nimetä bändi uudelleen, jos siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ehdotukset ovat taattua laatua:

”Röökipoliisi”, ”Honkka on homo”, ”Jeesus ja lapaset”.

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen ja Janne Hongisto haastattelussa. Kuva: Tuomas Vitikainen

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen ja Janne Hongisto haastattelussa. Kuva: Tuomas Vitikainen

Jos Kotiteollisuuden jäsenet voisivat valita itselleen jonkin supervoiman, mielikuvitus lentää:

– Stam1nan, ne kaikki viisi, valitsee Hongisto.

– Voiman soittaa ja laulaa oikein, pohtii Hynynen.

– Supervoima että saisin kaikki laskut maksettua, miettii Aaltonen.

– Mie en tarvii mitään, Sinkkonen lataa.

Mikäli rokin soitto ei löisi leiville, yhtyeen unelma-ammatit ovat monimuotoisia.

– Jannehan haluaisi olla eläinlääkäri, Sinkkonen sanoo.

– Haluaisin etsii Pokémoneja. Täällä on varmaan kauheasti Pokémonejaaaa! Hongisto korjaa.

– Mie haluisin olla hissi. Vois mennä ylös ja alas. Se riittäis meikäläiselle, Sinkkonen sanoo.

Kotiteollisuus luottaa rokin ikiaikaiseen kolmiyhteyteen: kitaraan, bassoon ja rumpuihin. Instrumentit, joita jäsenet eivät ikinä soittaisi, löytyvät helposti.

– Viulu, sanoo Hynynen.

– Huilu, miettii basisti Hongisto.

– Honkalla se on basso, väittää Sinkkonen.

Aaltonen pääsi nuorena Lappeenrannan musiikkiopistoon opiskelemaan kitaransoittoa, mutta opistosta puuttui kitaransoiton opettaja.

– Menin permanentti päässä ja poisonit takaraivossa kiehuen opiskelemaan kitaransoittoa. Kysyivät, että kelpaisko siulle fagotti, Aaltonen muistelee.

– Olin silleen et… ei.

– Se olis kyllä ollut hienoa, koska silloin myö ei oltais koskaan tavattu, Sinkkonen nauraa.

Teksti ja kuvat: Tuomas Vitikainen

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: