Joensuu 15.–17.7.2016

Musta Risti rokkaa, satoi tai paistoi

Vuodenvaihtessa ensimmäisen virallisen julkaisunsa ilmoille päästänyt Musta Risti esiintyi Soundi-lavalla lauantai-iltana. Bändi oli haastattelussa ennen keikkaa.

Katso Netti-TV:n haastatteluvideo.

Musta Risti pisti kaiken peliin lauantaina Soundi-lavalla. Kuva: Camilla Hanhirova

Lahtelaisen Mustan Ristin vuosi on sujunut tuotteliaissa merkeissä.

– Alkuvuodesta Svart Records julkaisi mini-lp:n, ja kevättalvella tehtiin hyviä keikkoja ihan hemmetisti. Loppukeväästä pidettiin vähän taukoa eikä keikkailtu puoleentoista kuukauteen, tehtiin vain uutta matskua, basisti Marko Lappalainen kertoo.

– Tässä on viisi terrieriä koko ajan homman kimpussa, ja asioita tehdään aika vauhdikkaasti. Basisti Marko ja laulaja Einari ovat aikamoisia tekijöitä, ne eivät juuri laakereillaan makaa, mikä on hyvä tällaisille laiskoille pojille, kitaristi Leo Lehtonen kertoo.

Bändin tunteet Ilosaarirockia kohtaan ovat lämpimät.

– Hemmetin hienoa tulla Ilosaareen. Aika monella festarilla on tullut pyörähdettyä, mutta Ilosaarirockista on jäänyt paras maku, laulaja Einari Toiviainen kiittelee.

– Muutamia tee-se-itse-punkfestareita lukuunottamatta ei olla oikein ulkoilmafestareilla oltu. Tämä on sinänsä uusi ympäristö meille. Eilen oltiin Oulussa keikalla, ja lavalla oli 28 astetta lämmintä. Uskon, että saadaan hiki myös tänään päälle, Lappalainen lupaa.

Lehtonen kertoi odottavansa illan keikka ristiriitaisin tuntein.

– Totta kai jännittää tosi paljon, mutta toisaalta arvostetaan hirveästi, tullaan yleisön takia tänne. Ollaan vähän sellaisia kohkaajia, että siellä saattaa tapahtua ihan mitä vaan.

Perjantaista asti rokkiväkeä vaivannut kosteus ei bändiä huolestuta.

– Meillä on vahva tieto, että aurinko paistaa, kun mennään lavalle. Ei sillä ole väliä, paistaako aurinko vai sataako vettä. Sadehan tuo hyvää meininkiä. Meidän musiikkia ei haittaa, vaikka ukkonen jyrähtelisikin taustalla, bändin jäsenet virnistelevät.

Tulevaisuudessa yhtye on viemässä toimintaansa hippipakusta Mustangiin päin.

– Tietty kaahaavuus on lisääntynyt, ehkä myös raskaus. Kitaristi Juuso Peltola astui remmiin melkein vuosi sitten, ja hänen mukanaan tuli uutta tatsia sävellyskynään. Enemmän tuplakitarointia, vähän sellaista hevimpää soundia, moottorista kaahausta. Silti soundimme on maanläheinen ja punkahtava soundi. Juuson liittyminen muutti soundia selkeästi yhteen suuntaan. Ensin oltiin 70-luvun heavyrock-bändi, uudet biisit on enemmän 80-luvun heavymetal-biisejä, näin karkeasti sanottuna, bändin jäsenet kuvailevat.

Bändi on yhtä mieltä siitä, mikä musiikinteossa on parasta: latautuminen ja pään tyhjentäminen

– Musiikkia tehdessä voi tuutata ulos kaiken. Ei tarvitse miettiä, mitä kotona ja töissä tapahtuu, Toiviainen tiivistää.

– Parasta on oikeastaan kaikki. En tiedä mitään parempaa puuhaa. Kun pystyy tuomaan oman asiansa esille, uusin tulokas, kitaristi Juuso Peltola toteaa.

– Se on niin vahva osa itseä, että ajatus siitä, ettei sitä olisi, olisi aika ankeaa elämää, rumpali Heikki Uusitalo kertoo.

Bändin loppukesä kuluu keikoilla, uuden materiaalin teossa ja musiikkivideon kuvauksissa.

– Soitetaan ainakin Tampereella Vapaa Nekala -festareilla. Itse odotan sitä innolla, siellä on poliisit käynyt pistämässä paikan nippuun. Mikä olisi hienompaa kuin soittaa, kun poliisit purkaa kamoja? Lehtonen leukailee.

– Ensi viikolla aloitetaan musiikkivideon kuvaukset Moottoriritari-biisiin ja otetaan maskit ja irtopäät kehiin. Suunnitelmia on. Uusi levy alkaa olla hyvällä mallilla. Noin neljä uutta biisiä on valmiina, siihen vielä toiset neljä päälle, niin siinähän se alkaa olla. Tematiikkakin on sidottu yhteen, bändi kertoo.

Mustan Ristin keikalla eläydyttiin. Kuva: Camilla Hanhirova

Ennen keikkaa bändi kertoi, että keikalla kuullaan sekä uutta että vanhempaa tuotantoa.

– Siellä on vähän kaikilta julkaisuilta. Meillä on sellainen puolen tunnin tiukka rypistys, tarkoituksella vedetään tiivis setti.

Musta Risti myöntää Black Sabbathin olevan kaikkia jäseniä yhdistävä tekijä. Bändi kuitenkin vakuuttaa laulavansa myös jatkossa suomeksi.

– Ehdottomasti. Tämä bändi tehdään suomeksi. Niin vahvasti on mukana Juice, Leevit ja Eput. Joku Kirkakin siellä kummittelee musiikin pohjalla. Rankempia äijiähän nämä suomirokkarit olivat kuin yksikään hevari tänä päivänä. Vanhoissa iskelmissä on niin hienoja lauluja, että sieltä tulee vahingossakin jotain otettua, bändi myöntää.

Lahtelaisen bändin suhde Joensuuhun on läheinen.

– Kaikki ollaan Rokissa oltu yleisön puolella useimpina vuosina. La Barressa ollaan heitetty muutama keikka, ja ne on ollut ihan ykköskeikkoja. Siellä on Purhosen Simo järkkäämässä, uskomattoman mukava jätkä, terveiset hänelle. Karjalainen ihminen on erittäin mukava. Tulee tänne kuka tahansa, hänet toivotetaan tervetulleeksi, Lappalainen ja Lehtonen kiittelevät.

Suomirockin lisäksi vaikutteita on tullut alkuhevin ajoilta ja kauhukirjallisuudesta.

– Alkuajan heavybändit, kuten Black Sabbath ja Judas Priest, ovat tärkeimpiä innoittajia. Mitään visuaalisia vaikutteita en ole bändiin mielestäni tuonut, Peltola miettii.

– Kyllä pieni nahka välillä haisee, jostain Judas Priestistä sekin on tullut, Toiviainen protestoi hymyillen.

– Aika vahvasti sisäisestikin huokuu se, että ei kumarreta eikä pyllistellä kauheasti. Se nyt olisi järjetöntä kaikessa toiminnassa, Lehtonen kertoo.

– Jonkin verran H.P. Lovecraftin juttuja jätkät on lukenut. Varsinkin Juuson horror-osasto ja kauhuleffameininki meilläkin näkyy, Lappalainen lisää.

– Rock on. Täpöllä keikalle vaan, nähdään siellä, bändi lopettaa.

Teksti: Niina Turunen
Kuvat: Camilla Hanhirova

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: