Joensuu 15.–17.7.2016

Saimaan rokkimuistot: porttikielto, sade ja kuskin paikalla nukkuminen

Verkkotoimitus haastatteli lauantaina Rentolavalla esiintynyttä Saimaata.

Katso Netti-TV:n haastatteluvideo.

Saimaa toi mukanaan upean hippirocktuulahduksen sateen viimeisten rippeiden pudotessa Rentolavalle. 13-henkisellä kokoonpanolla esiintynyt yhtye tykitti nokkamies Matti Mikkolan johdolla 75 minuuttia progesävytteistä ilosanomaansa.

Keikan jälkeen Mikkola ja kitaristilaulaja Jesper Anastasiadis valottivat fiiliksiään Verkkotoimitukselle.

– On hankalaa, kun ei halua kuulostaa omahyväiseltä, mutta tässä on vähän niin kuin Jorma Ollilalla back in the nineties semmonen dream team, Mikkola tiivisti.

– Kyllähän jengi tuntui ottavan aika hyvin sen vastaan.

– Täällähän on aina hyvä fiilis, Anastasiadis sanoi.

Saimaa-yhtyeen Jesper Anastasiadis ja Matti Mikkola. Kuva: Tuomas Vitikainen

Saimaa-yhtyeen Jesper Anastasiadis ja Matti Mikkola. Kuva: Tuomas Vitikainen

Tehosekoitin-yhtyeessä kitaraa soittanut ja biisien teosta vastannut Mikkola on esiintynyt Ilosaarirockissa jo lukemattomia kertoja.

– Olin 23 vuotta sitten ensimmäisen kerran soittamassa Ilosaaressa. Muistan vielä ehkä jotain siitä, Mikkola mietti.

– Oma rouva kysyi tossa, että ootsä ikinä telttaillut missään festareilla? No voi kuule! Ilosaaressa olin -93, -94, -95, -96 ja sit -97 tultiin keikkabussilla.

Edellisestä keikasta tosin on jo aikaa – niin kauan, että eräs porttikieltokin on tainnut unohtua.

– Mä muistan, että sain joskus 2000 tai 2001 porttikiellon Ilosaareen, mutta täällä mä oon. Sen jälkeen on mennyt paljon vettä tuossa niemennokassa, Mikkola naureskeli.

Rälläämisen sijaan Mikkola on niittänyt mainetta ja kunniaa biisintekijänä. Muutaman vuoden takainen Pepe Willbergin kanssa tehty ”Pepe & Saimaa” -levy keräsi valtavasti kehuja ja ämpärillisen palkintoja. Sen työläs tekoprosessi vaikutti uusimpaan, viime syksynä julkaistun ”Matka mielen ytimeen” -levyyn oleellisesti.

– Tuntui, että kaikki vaiva, mitä siihen Pepe-levyyn meni, piti mennä purkamaan. Sellainen työhyvinvointipäivä. Ei kuitenkaan haluttu mennä mihinkään poniratsastukseen tai hassuilla autoilla ajeleen. Järjestettiin yhteen studioon sellaiset jamisessiot.

Noissa sessioissa nauhoitetut cover-kappaleet muodostavat Saimaan nykyisen keikkasetin rungon. ”Pepe & Saimaa” -levyltä kuultiin vain encorena esitetty Tällä kadulla.

– Tää on vaan tämmönen irtiotto ja välivaihe. Aika älytöntä, että se oli toissa maaliskuussa kun sekoiltiin ja häröiltiin siellä studiossa. Keväällä tehtiin pitkä klubirundi ja kesällä on vedetty kaikki Pori Jazzista lähtien pam-pam-pam. Kaikki on lähtenyt siitä häröilystä, Mikkola pohti.

Kappalevalikoimassa ovat muun muassa Myrkyluodon Maija, Joutsenlaulu, Lentävä kalakukko sekä keikan avannut 15-minuuttinen versio Levottomasta tuhkimosta. Sovitukset poikkeavat radikaalisti alkuperäisversioista.

– Kyllä me kaikki niihin aika paljon osallistutaan. Se Pepe Willbergin levy oli niin hirveä härdelli, että ihan turha esittää, että se olisi voinut olla mahdollista niin, että meikäläinen olisi nysvännyt jotain oboe-stemman dynaamisia merkintöjä, Mikkola kommentoi.

– Ehkä se sellainen perusvisio on meikäläisen, mutta kyllä tää on yllättävän demokraattinen homma.

Bändin jäsenten kesken oli mietitty, että onko Myrskyluodon Maijasta olemassa jokin diskoversio vai onko se vain pelkkää kuvitelmaa.

Ajatusleikki antoi kipinän, että tosta voitais tehdä meidän bändin kuuloinen versio, Mikkola sanoi.

Sen jälkeen Mikkola tapasi yhtyeessä saksofonia ja huilua soittavan Jussi Paavolan Karibian-reissullaan.

– Se kertoi mulle karibialaisesta musiikista ja sellaisesta tietynlaisesta tauosta keskellä tahtia. Se oli funtsinut, että Lentävä Kalakukko menee täydellisesti siihen eli on tavallaan karibilalainen biisi.

– Ajattelin, että jaahas, jos kerran tälle linjalle lähdetään, niin Joutsenlaulu on ehdottomasti törkein biisi. Se huutaa sellaista pelastamista, että se nostetaan jukebokseista.

Isolla kokoonpanolla kiertämisessä on omat haasteensa. Aikatauluhankaluuksien lisäksi suuressa roolissa on toiminnan taloudellinen järkevyys.

– Kyllä se on häröpallo ja raha on tietenkin ongelma. Aika paljon talkoo- ja hyvän tahdon henkeä tähän tarvitaan. Tässä on onneksi kaikki ammattimuusikkoja, jotka saa varsinaisen leivän jostain muista projekteista

– Perusjutussa on kymmenen henkeä, ja sekin on lähtenyt vähän kesän aikana paisumaan. On ollut tanssija hippiheilujana, jousikvartettia, puhallinryhmä, pieni kuoro ja viimeisimpänä Porissa afrotanssiryhmä.

Cover-levyn tekemisen jälkeen jatkosta kysyttäessä Mikkola on salaperäinen. Jatkoa vaikuttaa silti olevan luvassa.

– Se vie aikanasa ja en vielä ihan tiedä, että mitä se tulisi olemaan, Mikkola pohti.

– Mutta pointti oli kuitenkin, että omia kappaleita. Kyllä sinne sekaan varmaan jokunen coverikin osuu, Anastasiadis arveli.

– J. Karjalainen ite sanoi meille, että ”mä oon vähän miettinyt että teidän pitäis soittaa tuo Väinö”, Mikkola kertoi.

Kummatkin ovat kokeneita Ilosaarirock-kävijöitä. Ikimuistoisinta Ilosaarirock-muistoa kysyttäessä tänä viikonloppunakin puhuttanut sade saa pääosan.

– Mullon niin törkee juttu… sano sä ensin, Mikkola empii.

– Oon käynyt varmaan kymmenen kertaa vieraana täällä ja ollut tuolla raviradalla, Anastasiadis muisteli.

– Mentiin kerran jo torstaina ja satoi aivan sairaan paljon vettä. Se oli aivan katastrofi mutta samalla vaan niin siistiä!

– Kyllä mäkin muistan noita vesisadehommia. Auton kuskin paikalla nukkuminen on kyllä semmosta hommaa… Mikkola huokaa.

– Mut en mä viiti sitä törkeetä juttuu kertoo.

Teksti ja kuva: Tuomas Vitikainen

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: