Joensuu 15.–17.7.2016

Sulo-klubilla virittäydyttiin festarifiiliksiin

Polvijärveläinen Esa Ratilainen kuuluu Ilosaarirockin alkuperäiseen järjestäjäkaartiin. Festareista on siis yli 30 vuoden kokemus, mutta Ratilaisen mukaan meininki sen kuin paranee vuosi vuodelta.

sulo12

Osmo Simpura, Esa Ratilainen, Tuula Putkuri ja Ritva Simpura valmistautuivat festareihin Sulo-klubilla. Kuva: Markus Korpi-Hallila.

– Tästä se lähtee, nyt se tulee, festarivieras Jesse Korhonen intoilee.

Sulo-klubin lavalta kajahtavat Stigin Roy Orbinson -biisin soinnut. Tätä varten festareille on Korhosen mukaan tultu. Se on se viikonlopun alku; sellainen tietty yleisfiilis, kun vanhat ja uudet kaveriporukat kokoontuvat yhteen pitämään hauskaa.

Vieressä seisova Hanna Paananen nyökkäilee. Hänelle kyseinen Ilosaarirock on ensimmäinen. Toistaiseksi fiilis on Paanasen mukaan jotenkin odottava. Kuka tietää, mitä viikonloppu tuo tullessaan. Anniskelujonoon hetkeksi poistunut Korhonen palaa viinipulloa heristellen. Paananen ojentaa kuppiaan nauraen.

Illan hämärtyessä tähtiteltalle virtaa yhä enemmän festariväkeä. Joukossa on sekä uusia tulokkaita että festariveteraaneja. Viimeksi mainittua ryhmää edustaa Polvijärveltä kotoisin oleva Esa Ratilainen. Hän arvelee aluillaan olevan omalta osaltaan ehkä 35. Ilosaarirock. Muina miehinä Ratilainen kertoo olleensa mukana, kun koko härdelli pistettiin alulle 80-luvun alussa.

– Meitä järjestäjiä oli kolme kappaletta. Sillä porukalla pistettiin pystyyn Ilosaareen koko festari. Ei taitaisi onnistua enää nykyään, Ratilainen naurahtaa.

Menneitä Ratilainen ei myönnä haikailevansa. Sen sijaan meininki sen kuin paranee vuosi vuodelta. Mieleen Ratilaiselle on jäänyt myös 90-luvun alku, jolloin tapahtuma siirtyi nykyiselle paikalleen.

– Silloin ei vuokrattu aitoja, vaan ne rakennettiin itse laudoista. Myin myös yksinoikeudella makkaraa, ja tottakai ne loppuivat kesken, Ratilainen nauraa.

Turhaan ei festarikonkarin mukaan pidä vielä perjantaina höntyillä. Liekin pitää antaa syttyä hitaasti.

Tähtiteltalla Stig lopettaa keikkansa. Yleisö alkaa valumaan kohti loungea. Ihmismassan liikettä seuraa vapaaehtoisena festareilla työskentelevä Minna Piipponen. Hän kertoo Ilosaarirockin suosikkimuistokseen The Darknessin keikan kymmenen vuoden takaa. Bändiä hän ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut, mutta yleisön yhteishenki veti mukaansa täysillä.

– Yleisössä tunnelma oli aika villiä, mutta kaikki pitivät huolta toisistaan. Asun nykyisin Lahdessa, mutta aina on Joensuuhun kotikonnuille heinäkuussa palattava, Piipponen kehaisee.

Ilta hämärtää, mutta Laulurinteen ilmassa haiskahtaa innostus. Tästä se lähtee.

Katso myös Netti-TV:n video Sulo-klubista.

Teksti: Eemeli Surakka
Kuva: Markus Korpi-Hallila

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: