Joensuu 15.–17.7.2016

Toimittaja oikeissa töissä

Kuinka verkkotoimituksen toimittaja pärjää fyysisessä työssä festareilla? Osaako yliopistossa opiskeleva käytännössä mitään? Meneekö sormi suuhun viinanarikan käytävillä?

Viinanarikka sijaitsee chill out -zonella, jolla festarikansa saa nauttia omia juomia. Itse viralliselle tapahtuma-alueelle siirtyessä joutuu jättämään nesteet narikkaan, varmaan talteen.

Suuressa narikkateltassa on pitkät rivit korkeita hyllyjä, joille juomat ja muut tavarat säilötään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toimittaja narikkahommissa. Kuva: Kalle Kervinen

Olen viikonlopun töissä Rokin verkkotoimituksessa, ja päätin tehdä jutun muusta vapaaehtoishommasta. En ikinä ollut käynyt narikkatiskin toisella puolella, eikä asiakkaana ollut tullut tarkkailtua, kuinka siellä homma toimii. Asetuin narikkatelttaan kokeilemaan duunia itse ja likaamaan käteni.

Hyllypaikkojen numerojärjestys ei minulle puolen tunnin vuoron aikana selkiytynyt täysin. Se täytyy myöntää, että olen paljon parempi kirjainten kuin numeroiden kanssa. Stereotyyppinen humanisti. Onneksi käsiteltiin pikkurahoja, ja suurimmalla osalla asiakkaista oli tasaraha valmiina.

Työkaverit kommentoivat sunnuntai-alkuiltapäivän hetken olevan rauhallinen. Lauantaina tilanne oli ollut toinen. Kuusi vapaaehtoista oli joutunut perumaan viikonlopun työvuoronsa, mikä on lisännyt muiden duunia. Onneksi porukkaa on hakenut töihin runsaasti ja allekirjoittanutkin kävi olemassa hyödyksi.

Ainut, mikä työvuorosta jäi harmittamaan, on se, että eräs mies unohti ottaa vaihtorahansa (18 €, ei oo pikkurahasta puutetta?). Jos olisin muistanut, minkä laukun hän antoi, ja olisi ollut vapaa hetki, olisin voinut teipata rahat hänen laukkuunsa kiinni.

Työ ei pohjimmiltaan ole monimutkaista, mutta joitain toiveita työntekijän ominaisuuksille on. Narikan luottoduunari Tuomas Suvanto kommentoi työn vaativan työntekijältä pitkää pinnaa.

– Ei pidä pelätä fyysistä työtä, vaan on jaksettava ottaa muutama tuhat askelta päivässä.

Ongelmatilanteita voi tulla kohdalle.

– Esimerkiksi yöllä festarin sulkeutuessa ihmisiä on paljon, ja jonossa usein tulee kilpaa siitä, kuka on vuorossa, joten paineensietokykyä ja asiakaspalveluhenkisyyttä tarvitaan, Tuomas kertoo.

Tämä kokeiluni oli siis pintaraapaisu, tunnustelua hommaan. Voisin olla siellä pidempäänkin, mikäs siinä. En pois meinannut päästäkään, kun palauttaessani asiakkaalle narikkalappua, oli heti seuraava ojentamassa laukkujaan minulle. En ihmettele, että ruokatauot voivat jäädä pitämättä.

Sinä, joka nyt luet tätä etkä ole vielä ollut Rokissa töissä, harkitsepa hakua ensi vuoden Ilosaarirockiin. Suosittelen!

Teksti: Anna Mikkonen
Kuvat: Kalle Kervinen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Narikassa. Kuva: Kalle Kervinen

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: