Joensuu 15.–17.7.2016

Töminä-klubilla kajahti suomalaista punk- ja vaihtoehtorockia

Ilosaarirockin ensimmäisenä päivänä Metelli-teltan täytti punk-painotteinen valikoima suomalaisia vaihtoehtorock-yhtyeitä. Kahdeksan bändin kattaus varmisti sen, että jokaiselle löytyi jotain, jonka tahtiin hyppiä ja tanssia.

Peukku Anal Thunderille. Kuva: Antti Pitkäjärvi

Peukku Anal Thunderille. Kuva: Antti Pitkäjärvi

Ilosaarirockin ensimmäisenä päivänä ei Töminä-klubilla energiaa säästelty. Kahdeksan suomalaista punk- ja vaihtoehtorock-yhtyettä pitivät seitsemän tunnin ajan huolen siitä, että festarikansa sai viikonloppunsa alkamaan räjähtävällä voimalla. Vaikka kaikkia näitä yhtyeitä yhdistää jossain määrin sama musiikkityyli, on jokaisella oma soundi sekä persoonallinen ote lavan ja yleisön haltuunottoon.

Metelli-teltan korkkasi joensuulainen yhtye Rusto. Bändin mauste suomalaisen punkin kentälle on raskas, hardcoremainen ote ja vihaa tihkuvat sanoitukset. Rustoon verrattuna toisena soittanut Särkyneet tarjosi perinteisempää punkrockia nopeatempoisella laululla. Särkyneiden soundi oli Ruston tummanpuhuvaa maailmaa kevyempi. Bändi itse kuvaileekin musiikkiaan renttupopiksi. Rockmeiningin takasivat yksinkertaiset mutta menevät riffit. Helsinkiläinen yhtye yhdisti itsensä Joensuuhun paljastamalla erään kappaleen kertovan ”eräästä hyvin läheisestä raviradasta” sekä siellä tavatusta ihanasta pojasta.

Kolmantena soittanut Kesä poikkesi aiemmista yhtyeistä mystisellä tunnelmallaan ja syntikalla luodulla äänimaailmallaan. Edellisistä raivokkaista esityksistä poiketen osa kappaleista alkoi viipyilevästi tunnelmaa maalaillen, vaikka settilistaan mahtui myös uhkean bassoriffin ja energisen rumpukompin räjäyttäviä introjakin. Kesän musiikki on tyyliltään enemmän post-punkia kuin perinteistä punkrockia, ja tyylistä on erotettavissa myös hämärästi jopa popmusiikin piirteitä. Laulu-, basso- ja rumpuvetoisessa musiikissa kitara ja syntikka jäivät taustalle luomaan lähinnä utopiaa, eivätkä harvat kitarariffit tarjonneet yhtä villiä menoa kuin illan muilla bändeillä. Energistä latausta varmistelivat kuitenkin sitäkin painavammin basson ja rumpujen voimakas kombo sekä kaiken yli kaikuva laulu. Settilistalla oli jopa muista illan aiemmista vedoista poiketen hidas biisi, jonka sanoitus oli tosin yhtä kantaaottava kuin muidenkin kappaleiden.

Kumikamelin faneja laidasta laitaan. Kuva: Janina Joutsen

Kohti Tuhoa raivosi ilmoille täyslaidallisen yhteiskuntaa kritisoivaa hardcore-punkia. Yhtyeitä Särkyneet ja Kohti Tuhoa yhdisti muista illan yhtyeistä poikkeava piirre, naissolisti. Mitään muuta laulussa ei tosin näillä kahdella yhtyeellä sitten ollutkaan samaa – Särkyneiden solisti Milla aidosti lauloi kun taas Kohti Tuhoa ‑yhtyeen Helena ennemminkin huusi. Alle kolmeminuuttiset kappaleet olivat täynnä energiaa ja raivokasta tunnelatausta, joiden iskusta oli lähes mahdotonta jäädä seisomaan paikoilleen.

The Mutants oli Töminän perinteinen täky eli loistava yhtye, joka on kuitenkin suurelle osalle ihmisistä tuntematon. Jylhää instrumentaalirockia, joka oli teknisesti loistavaa ja joka välitti yleisölle hyvää energiaa. Yleisöä olisi mahtunut telttaan enemmänkin, mutta niinhän se on, että kun väki vähenee niin bileet paranee.

Kumikameli viettää 30-vuotisjuhlaansa, joten kotikaupungin keikasta oli syytä odottaa jotain erikoista. Ja niin tapahtuikin – bändi soitti ehkä yhden parhaista keikoistaan, joskaan settilistassa ei ollut sen kummempia ylläreitä. Siltikin täysi teltta rokkaajia oli todistamassa raivokkaan ja timanttiset soundit omaavan pumpun esitystä. Äkkiväärä punkrock upposi yleisöönsä, ja aika ajoin oli pittikin pystyssä. Tunnelmaa ei latistanut edes alkanut rankkasade.

Teksti-TV 666 toi lavalle rokkaajien riemuksi 6 kitaristiaan, ja juhlat alkoivat! Yleisönsä todella hyvin ottanut bändi vyörytti massiivista ja psykedeelistä kitaravalliaan, mikä selvästi oli monelle juuri se juttu miksi keikalle oltiin tultu. Mahtavaa!

Lappeenrannasta Töminä-klubille oli saapunut pitkän linjan punkrock-yhtye Anal Thunder feat. Kaikka ja Hyrde, joka oli hälytetty Robert Pehrsson’s Humbuckerin tilalle. Koska kyseessä oli ennennäkemätön kokoonpano, saattoi keikalta odottaa lähes mitä vain. Ja sitä nyt saatiin. Anaalit soittivat melkoisen normaalia settiään, ja Stam1nasta saadut vahvistukset keskittyivät heiluttamaan erilaisia kylttejä ja häröilivät lavalla musiikin tahtiin. Keikan loppupuolella vahvistukset ottivat instrumentit kauniisiin käsiinsä ja aloittivat soittamisen. Sieltä tulikin sitten mm. Kim Wilden Kids in America ja Alice Cooperin Poison, jotka ovat usein kuultuja covereita Anaaleilta. Muuten keikasta välittyi hillitön energia ja bändille tyypilliseen tapaan myös alkoholi. Olipa lavalla baaritiski hovimestareineen ja muutama statisti esitti asiakkaita. Mahtava päätös Töminälle ja Ilosaaren perjantaille!

Lue lisää Kesän keikasta, ja katso Netti-TV:stä video Töminästä ja Kesän haastattelu.

Teksti: Anne Tuovinen ja Markus Jalkanen
Kuvat: Camilla Hanhirova, Tuomas Vitikainen, Anni Huttunen, Markus Korpi-Hallila, Antti Pitkäjärvi ja Janina Joutsen

« »
Joensuun Popmuusikot ry · PL 240 · 80101 Joensuu       Kysy rokista: