Ilosaarirock Joensuu 3 päivää 14.-16.7.2017

Kauhua herättävä ramppi päälavan takana

Ilosaarirockin tekninen tuottaja kertoo, että bändeiltä tuleva palaute on lähes poikkeuksetta positiivista. Päälavan ramppikin on tätä nykyä hiukan vähemmän kauhua herättävä.

Festarin tekninen tuottaja Pekka Kupiainen pahamaineisella rampilla päälavan takana. Ja rekkamiehen aurinko paistaa taustalla! Kuva: Lauri Kaukotie

Ilosaarirockin päälava on toki maineikas paikka, mutta aivan erityinen maine sillä on bändien henkilökunnan parissa. Ramppi tunnettiin ”Euroopan pisimpänä ramppina” ja se oli jumalattoman jyrkkä. Täksi kesäksi saatiin hiukan loivempi ja turvallisempi ramppi, mutta hurjan näköinen se on edelleen.

– Ramppi herättää aina bändien väessä ensin kauhua ja sitten hilpeyttä. Muutama vuosi sitten oli joku räppiryhmä, joka ei meinannut edes uskaltaa kävellä sitä alas. Ollaan kuultu monesti, että eihän tuosta uskalla viedä mitään kamoja alas. On pitänyt lohdutella, että meidän kaverit kyllä vie, Ilosaarirockin tekninen tuottaja Pekka Kupiainen kertoo.

Legendasta huolimatta ramppi ei ilmeisesti ole Euroopan pisin. Asiasta puhuttaessa ohi kulkeva ulkkaribändin henkilökuntaan kuuluva tyyppi heittää, että Leedsin festareilla on vielä pitempi ramppi.
– Mutta tämä on jyrkempi, hän toteaa hitunen epätoivoa silmissään.

Ramppi. Kuva: Markus Korpi-Hallila

Kupiainen kertoo, että Ilosaarirockin tuottaminen on tätä nykyä jo mukavaa hommaa. Hänen työnsä on vastata siitä, että lavat, ääni ja liikkuva kuva saadaan kasaan ja pidetään toiminnassa. Lavojen ulkopuolella alkaa sitten tuotantopäällikkö Jani Salomaan tontti.
– Enää tätä ei stressaa ihan helvetin paljon, kun on kymmenen vuoden aikana vähän oppinut tätä hommaa, Kupiainen sanoo.

Bändeillä on monenlaista ryhmää ja manageria, eikä aina ole helppoa. Kupiaisen mukaan tänä vuonna on silti ollut helppoa.
– Bändien production managerit ovat hyvällä asenteella ja yhteistyö on sujunut. Ei vaikeuteta toistemme elämään. Esimerkiksi viime vuonna Volbeatin kanssa oli vähän hankalampaa. Kaikki mennytkään ihan niin kuin ennakkoon oli sovittu. Mutta siitäkin selvittiin.

Bändit ovat yleensä ottaen tyytyväisiä Ilosaarirockissa. Kupiainen mainitsee käyneensä moikkaamassa Nothing But Thievesin production manageria, joka on tuttu oltuaan aiemmin täällä Aphex Twinin kanssa.
– Sekä manageri että bändi olivat tosi fiiliksissään, että täällä on paras palvelu ja helvetin hyvä meininki.

Kupiainen ehtii itsekin viettää festaria yllättävän paljon. Hyvissä ajoin ennen festivaalia hän siirtää pallon lavamanagereille ja kiertelee sitten katselemassa, että kaikki on hyvin ja auttaa jos on tarpeen.
– Minullehan se toimii mittarina, että jos on festarin aikana aikaa, niin olen onnistunut hyvin.

Keikoista hän listaa etenkin The Hellacoptersin keikan, jota oli mukava käydä katsomassa. Kupiainen kiertää Suomea ja maailmaa myös Michael Monroen kanssa, joten Sami Yaffa on tuttu mies.
– Oli hauska käydä katsomassa, kun Sami soittaa toisen bändin kanssa.
Monroen kanssa kiertämistä hän kuvaa suoranaiseksi hermolevoksi. Siinä saa keskittyä yhteen asiaan.
– Tässä on aina se pieni paine päällä.

Joensuussa teknisen tuottajankin on sikäli helppo toimia, että yhteistyö kaupungin ja viranomaisten kanssa toimii poikkeuksellisen hyvin. Esimerkiksi melumittauksiin liittyvät palaverit on käyty erittäin hyvässä hengessä.
– Olen törmännyt vaikeampiinkin tapauksiin.

The Hellacoptersin keikan lisäksi hän mainitsee vielä Ultra Bran, jota on pakko käydä nostalgiamielessä katsomassa.
– Sitä lukioajan soundtrackia kuitenkin aika vahvasti, joensuulaislähtöinen mies hymähtää.

Teksti: Pasi Huttunen
Kuvat: Lauri Kaukotie ja Markus Korpi-Hallila


Osta lippu >
Ilosaarirock