Ehkäpä paras rokkikansan herätyskello koskaan – Ursus Factory

Helsinkiläinen punk-garagerock-duo Ursus Factory esiintyi Ilosaarirockin Soundi-lavalla tarjoillen irstasta meininkiä ja rämeää ääniroisketta – siinäpä ainekset rokkikansan huumaamiseen!

Ursus Factory. Kuva: Valentin Abramenkov

Ursus Factoryn laulaja-kitaristi Jussi Pelkonen ja rumpali Aleksi Ripatti ovat rakentaneet yhtyeensä ympärille alati kasvavan fanijoukon. Suuremman yleisön tietoisuuteen miehet ponnahtivat viime vuonna Ruisrockissa, jossa rämisevän lemmentuskainen Rakastuin lesboon -kipale vetäisi festarikansan imuunsa. Viime vuonna herrat eivät varsinaisen Ilosaarirockin esiintyjälistalle päässeet, mutta viihdyttivät kuitenkin festivaaliviikolla joensuulaista yleisöä Popkatu-tapahtumassa. Nyt herrat valtaavat Soundi-lavan sellaisella asenteella, että energia paiskoo viimeisetkin unen rippeet yleisön päältä.

Ursus Factory antaa yleisön odotuttaa itseään mahtipontisesti Ennio Morriconen  L’estasi dell’oro -sävellyksen luomassa voimaannuttavassa tunnelmoinnissa. Aurinko porottaa Soundi-lavalle erityisen julmasti, joten tunnelma on aivan kuin villistä lännestä. Eturiviin on kerääntynyt sankka joukko rokkikansaa, ja välittömästi on selvää, että maine kovana livebändinä on levinnyt jopa susirajalle asti.

– Tää on Ursus Factoryn keikka ja kaikki hajoo käsiin! Huudahtaa rumpali Aleksi Ripatti vitsikkäästi. Tekniset ongelmat vaivaavat miesten soitannan aloitusta, mutta siitä selvittyään yleisö saa sitä itseään. Räjähtävän aggressiivista rokkia, jossa ei säästellä. Eläimellinen riehakkuus nousee yleisössä pintaan. Onneksi herrat eivät esiinny Tähtiteltassa, sillä tunnelma olisi repäissyt telttakankaan taivaan tuuliin. Niin nopeasti miehet tempaavat yleisön mukaan häpeämättömän irstaaseen meininkiin.

Ursus Factory. Jussi Pelkonen. Kuva: Valentin Abramenkov

–Onko jollain darra? Jussi Pelkonen kysyy viehkeässä kukkamekossaan. Yleisö huudahtaa hurmioituneena vastaukseksi. Ilmeisesti krapula ei haittaa. Ei uskoisi, että olisi festivaalien viimeinen päivä. Ihmisjoukko jaksaa kiljua ja hieman omituistakin kommenttia bändille heitetään. Niin autenttisen läsnä Pelkonen ja Ripatti ovat. Välispiikkejä viljellään soljuvasti ja vitsailukin on suloisen luontevaa. Uutta tuotantoa saadaan kuulla yhden kipaleen verran, kun Eksistentiaalinen biisi kajahtaa ilmoille.

Ursus Factory vetää koko settinsä yliluonnollisella energialla. Sanoituksissaan Ursus Factory on rehellisen suoraviivaista rakkaushömppää, ironista elämäntuskailua ja rockenrollin ilosanomaa. Teemat vaihteleva persikkaisesta ensirakkauden huumasta haikeahkoon äidinrakkauteen. Yhtyeen kappaleet kuten Oot pomo ja Jumalautapojat saavat yleisön täysin sekaisin ja pölyttämään hiekkaa. Miehet ottavat yleisönsä leikkitovereikseen riettaaseen leikkiin.  Rientäähän Ripatti rummuistaan yleisön luo ja pureskelee hetken suussaan sipsipussia ja levittelee lopulta sen sisällön yleisön päälle.

Ursus Factory. Aleksi Ripatti. Kuva: Valentin Abramenkov

–ONKO TÄÄ RUISROCK! Miehet huudattavat yleisöä, johon yleisö vastaa:  –EI OO! Johon bändi lisää: –TÄÄ ON VITUN ILOSAARIROCK! Miehet ovat lunastaneet yleisön huomion sataprosenttisesti itseensä.

Keikan loppupuolella Pelkonen avautuu, kuinka onnellisia he ovat päästessään esiintymään samoille festareille kuin legendaarinen Jack White, joka artistina merkitsee heille paljon. Pelkonen opastaakin yleisöä huutamaan ilmoille niin kovaa kuin lähtee: –Hei Jack White tuu tsiigaa encore! Ja kyllä, encorehan kuultiin. Tämän uljaan kaksikon menosta päätellen uskon myös Jack Whiten kuulleen.

 

Teksti: Mirja Kallinen
Kuvat: Valentin Abamenkov

Jaa tämä
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

« Etusivulle

« »