Festarisarja: Ilosaari-neitsyiden matkassa osa 2

Ilosaari-neitsyyttä ei välttämättä näe päälle päin. Verkkotoimitus seurasi kolmen tuoreen rokkikansalaisen viikonloppua perjantain alkuhuumasta sunnuntain jälkipuintiin. Nyt ovat vuorossa Ilosaari-neitsyittemme loppufiilikset. Löytyikö rokista kenties festariheila, tuliko hypättyä benji-hyppy vai yllättivätkö Ravileirinnän reivit?

Jatkoimme Ilosaari-neitsyiden hiillostamista suurimman festarihulinan jälkeen. Odotukset vaihtuvat johtopäätöksiin, ja kolmikko vaikuttaa tyytyväiseltä. Yhdellä viimeinen päivä sattui lauantaille ja kaksi heistä jatkaa seikkailuaan vielä maanantaiaamuun. Jos et ole vielä tutustunut Ilosaari-neitsyiden taustaan, niin lue tämä juttu.

Suurin yllätys tapahtui hevikeikalla

Ilosaari-neitsyt Tiia sunnuntaina. Kuva: Kalle Kervinen

– Tänään ei enää kamalan myöhään voi juhlia, Tiia Tanhuanpää kertoo tavatessani hänet teltalla.

Ilosaarineitsyys on kuitenkin menetetty. 

– Näiden festareiden henki on tullut koettua. Tulen ehdottomasti uudestaan, tähän mennessä kokemus on ollut positiivinen.

– Suurin yllätys tuli Beast In Blackin keikalla. Menimme sinne, ja vaikken kuuntelekaan heviä, niin bändi veti hiton hyvin ja miulla oli tosi hauskaa. 

Ravileirintä tarjosi Tanhuanpäälle yllättävän rauhalliset unet.

– Ajattelin, että täällä biletetään läpi yön, mutta minä ainakin nukuin hyvin. Ainoastaan ekana yönä joku yritti tulla telttaani, vieläpä kaksi kertaa. Aika nopeasti he tajusivat, että tämä on väärä teltta. 

Sanonta kuuluu, että Ravileirintään joko ihastuu tai vihastuu. Tanhuanpään sanoista huokuu ihastus.

– Ilmapatjalla oli hyvä nukkua, villaviltti taas oli lämmin, kun sää oli viileä. Sateinen kelikin on ainoastaan asenne- ja pukeutumiskysymys!

Hänellä festarikokemus jatkuu vielä maanantaihin, ja saan vihjailuja, että lisää tarinoita saattaisi vielä syntyä tulevan illan aikana. Uskotaan, että meno vain paranee festarin huipentuessaan päätökseen.

Vaaleaverikkömme inspiroituu jopa heittämään ilmaan ohjelmaehdotuksen ensi vuodelle.  

– Mietittiin, että miksei festareilla voisi olla speed dating -ohjelmanumeroa. Ihmiset kuitenkin haluavat tavata toisiaan ja kasvokkain tapaaminen olisi hyvä vaihtoehto tavalliselle tinderöinnille.

Monta kokemusta rikkaampi festarikansalainen on monelta osin erittäin tyytyväinen kokemukseensa.

– Miulta jäi uupumaan ainoastaan Juustodisko. Olin odottanut, että se on sellainen viimeinen juttu. Kun JVG:n keikka loppui ja ihmismassat vyöryivät diskoa kohti, oli disko jo loppunut.

Toivottavasti Ilosaari-neitsyytemme selättänyt Tanhuanpää pääsee diskoilemaan vielä viimeisenä festariyönään!

Toiveissa yhteisiä ja avoimia jatkobileitä

Ilosaari-neitsyt Petra. Kuva: Valentin Abramenkov.

Kurkistan telttaan, jossa Petra Turunen makoilee tyytyväisenä yhdessä ystävänsä Mona Backmanin kanssa. 

Iloinen rokkaaja miettii hetken, miten kuvailisi festarikokemustaan.

– Tulisin uudestaan, koska täällä tunnelma on hyvä ja ilmapiiri avoin. Hyvää ilmaa olisin vielä toivonut, niin ihmiset olisivat bailanneet vielä enemmän. Täällä on kyllä rento ja mieltänostattava tunnelma. Kannattaa tulla!

Railakkaita jatkoja Turunen jäi vielä kaipaamaan ja perjantaina toivottua sunnuntaikoomaa ei vielä saavutettu. 

– Ravileirintä ei sinänsä ollut pettymys, mutta ilma on varmasti pelottanut kaikki jatkot tiehensä, että ei täällä kyllä ollut yhtään menoa. Tai ehkä olen vain kulkenut laput silmillä. Edelleen on sellainen fiilis, että festarit voisivat vielä pari päivää jatkua. 

– Miusta oli tosiaan ihanaa katsella erikoisia ihmisiä, mutta en kamalasti tehnyt uusia tuttavuuksia. 

– Vähän oli niitäkin, Petran ystävä Mona viittaa. 

– Voit mainita Matti kasivitosen, Petra nauraa. 

– Joo, Matti ja Teppo, Mona komppaa huvittuneena. Heidän kanssaan kuunneltiin musiikkia tuolla alueella.

Rokissa näkyy Turusen mukaan paljon ystävällisiä ihmisiä, ja se riittää. Kaikille ei tarvitse elämäntarinaansa kertoa.

Ravileirinnän villiä tunnelmaa Turunen jää odottamaan ensi vuodeksi. Loppuiltaan hän suhtautuu vauhdikkain miettein. Viinitonkka nuokkuu teltan nurkassa ja cashless-rannekkeella on vielä katetta jäljellä.

– Kiitos järjestäjille, Turunen hihittää kysyessäni viimeisiä sanoja.

”Huomasin olevani erityisen mukavuudenhaluinen ihminen”

Milka Elo vietti viimeisen festaripäivänsä jo lauantaina. Väsymys hieman vaivasi nuoren naisen olemusta, mutta mukaan oli tarttunut hienoja musiikillisia elämyksiä. Hän innostui koristuttamaan itsensä Glitternistin glittermeikeillä ja säkenöi kilpaa auringonlaskun kanssa. Milka uhosi vierailevansa Juustodiscossa ja selvitimme siis nyt miten lopulta kävi.

– En käynyt. Huomasin olevani erityisen mukavuudenhaluinen ihminen, Milka myöntää ja kertoo menneensä diskon sijaan aikaisin nukkumaan. Lauantaina kuitenkin väsytti edelleen ja vaadittiin pitkät päiväunet.

Entä tutustuitko uusiin ihmisiin?

– Välttelin ihmisten tapaamista, Milka hihittää: – Tulin nauttimaan keikoista enkä seurustelemaan.

Erityisesti brittiläisen indierockbändi Pale Wavesin keikka miellytti häntä. Häntä hieman ihmetytti Turmion Kätilöiden aikainen esiintymisaika, sillä hänen mielikuvansa mukaan bändin jäsenetkään eivät vaikuttaneet olevan täydessä terässä.

Ilosaarineitsyt auringonlaskussa. Kuva: Sampsa Geijer

Benji-hyppyä hän ei rohjennut kokeilla, sillä hän pelkää korkeita paikkoja. Onneksi alueella riittää ohjelmaa mistä valita. Festariherkuista Milkan mieleen oli erityisesti Green Hippo Cafén avokadopasta.

– Avokadopasta oli positiivinen ylläri. Ymmärsin, että festariruoka on aika usein suoraan rasvakeittimestä. Hyvä, että terveellisempiäkin vaihtoehtoja on.

Vaikkei Milka sunnuntaina pääse enää paikalle, jäi hänelle Ilosaarirockista hyvä fiilis. Hän kokee festarit sopivan kokoisena tapahtumana.

Teksti: Kerttuli Karels ja Mirja Kallinen
Kuvat: Kalle Kervinen ja Sampsa Geijer

Jaa tämä
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter

« Etusivulle

« »

Pääyhteistyökumppanit

Koff     Lidl