Popukko
PopKatu
Etusivu - Katutähti - Ohjelma - Klubit - Info - Kuvat - Jutut - Linkit - Yhdistys - Myyntipaikat


Popkatu-klubi
Teatteriravintola 15.7. klo 21

KLUBILLA KÄRSITTIIN RUNSAUDENPULASTA: AKUSTISTA NAISLAULUA, ROKKIA, KANTRIA, POPPIA, LASTENMUSIIKKIA, DISKOA…



Perjantain Popkatu-klubilla tapahtui niin paljon, että oli mahdotonta pysyä perässä. Esityksiä oli lasiterassilla, sisäpihalla ja alakerran klubilla. Kaikkialle ei ehtinyt yhtä aikaa, joten oli valittava. Kaikki kolme soppea tulivat ihan täyteen Ilovaari- ja Ilosaarirokkareista ja muusta porukasta.

Neljän naisen a cappella -lauluyhtye Maanakka avasi klubin lasiterassilla. Maanakan laulu on kaunista, mutta ei tylsällä, kliinisellä tai kliseisellä tavalla. Se on voimakasta musiikkia, joka levittää ympärilleen ylpeästi naisenergiaa. Laulujen aiheet ovat lähinnä kalevalaisia. Maanakka tarinoi siitä, kuinka äiti itki hukuttautunutta Ainoansa, ja siitä, millaista on olla orjana Virossa. Tunnelma Maanakan keikalla oli kuin kesäisellä souturetkellä, vaikka välillä laulettiinkin tuulisista vesistä ja jouduttiin jopa vesien varaan. Rauhallisimmat kappaleet hiljensivät yleisön puheensorinan ja herkistivät mielen. Viimeisen kappaleen jälkeen yllyttiin raivoisasti anelemaan encorea ja saatiinkin laulu, jossa lähdettiin naimaan Narvan maalta. Yleisössä istunut Heidi totesi keikan jälkeen, että tuntuu itsestä fyysisesti hyvältä, kun kuulee jonkun käyttävän ääntään kunnolla niin kuin Maanakka teki. Äänenkäyttö oli niin kokonaisvaltaista, ettei sitä aistittu pelkästään korvilla.

Maanakan jälkeen lasiterassilla kuultiin aiemmin torilavalla esiintynyttä yhden miehen orkesteria nimeltä Mir-0. Ovenpielessä esitystä seurannut pariskunta mietiskeli, että esitykseen olisi sopinut hyvin tanssi tai vaikkapa videokuva. Joku visuaalinen elementti olisi tehnyt spektaakkelin vieläkin kiinnostavammaksi.

Alakerran klubilla poppasivat reippaasti Jaska Suhonen ja Pertti Feller kitaroineen. Tunnelma oli kuin olohuoneessa tuttujen kesken. Yleisö ahtautui sohville, vaikka olisi lattiallakin ollut tilaa. Keikan lopussa pienessä huoneessa oli jo aika kuuma. Suhonen lauloi letkeästi muun muassa kaatopaikan kuningattaresta. Ystävänsä kanssa lasillisen ääressä viihtyneen Kaisan mielestä Suhonen ja Feller olivat mukavia poikia ja biisitkin olivat hyviä. Mikäs sen mukavampaa.

Samaan aikaan sisäpihalla oltiin aivan toisenlaisissa tunnelmissa Klaus Thunderin ja Ukkosmaineen tahtiin. Näistä salamamiehistä Ville Karttunen eli Wilhelm Meister on tuttu Hullut Hattuset -kokoonpanosta, joka esiintyi lastenPOPissakin, ja Lasse Turunen eli itse Klaus Thunder taas tunnetaan Stu-yhtyeestä, joka veivasi sisäpihalla yön viimeisenä esiintyjänä. Wilhelm soittaa koskettimia ja laulaa, ja Klaus se vasta laulaakin. Sisäpiha oli Klaus Thunderin aikaan aivan täysi ja eturivissä oli suuri joukko vinhasti pomppivia ihailijoita. Klaus Thunder lauloi että ”Ja sä sanot että mä olen kaunis mutta en voi uskoa”, vaikka luulisi, että tuollainen suosio saa jo uskomaan omaan viehätysvoimaansa. Salamakuvioiset paidat päällänsä nämä suomenkielistä diskoa pumppaavat ukkosmiehet levittävät ympärilleen rauhaa, rakkautta ja ukkosmainetta, sekä tietoa Niinivaarasta. Kun he kysyvät, ”mitä teille tulee mieleen sanasta niini?” yleisö huutaa ”Niinivaara!” Vieressäni jammailleen Suskin mielestä Klaus Thunderilla voisi olla saumaa pärjätä euroviisuissa. Klaus Thunderin sanoituksissa on suurta tunnetta, silmät loistavat tähtinä ja ruusuposket helottavat. Biitti on kova ja show on aivan armoton.

Toinen Hullujen Hattusten jäsen, Miihkali Jaatinen, esiintyi klubilla Muikeat Muuliset -duonsa kera.
- Meillä on sellanen latotanssimeininki, kuvaili Miihkali huopainen lierihattu päässään, flanellipaita yllään ja lappuhaalarit jalassaan.
- Ainakin pojilla on lupaavat vaatteet, todettiin yleisössä.
Soittimina Muulisilla oli kitara, banjo, pieni hi-hat ja vanha matkalaukku bassorumpuna. He soittivat ripeärytmistä kansanmusiikkia, valssia, polkkaa, bluesia ja jatsia. Suomesta ja suuren veden takaa. Tunnelma oli kuin saluunassa. Yleisössä pidettiin Muulisten kitarointia aivan ilmiömäisenä, ja huudettiin jiihuu! Kun joku yleisöstä toivoi bluesia, niin Muulisethan soittivat sitä meille. Pari pariskuntaa intoutui jammailemaan lattialla. Muikeiden Muulisten musiikki sopi klubille kuin mansikka kakkuun.

Yksi odotetuimmista Pop-kadun esiintyjistä oli sisäpihalla soittanut Kelpo pojat. Helsinkiläisyhtyeen suosio sai alkunsa Joensuusta kymmenisen vuotta sitten, mutta Kelpo pojat eivät ole keikkailleet Joensuussa moniin vuosiin. Nyt keikalla oltiin kokoonpanolla, jossa oli kaksi alkuperäistä jäsentä ja kaksi joensuulaista vahvistusta. Joensuulaiset eivät olleet unohtaneet suosikkejaan, vaan kansoittivat sisäpihan yhä vain täydemmäksi. Etenkin Ilovaarirockin kävijöitä oli joukossa paljon. Kelpo Poikien meno oli iskevää mutta silti rentoa, suomalaista melankoliaa kovassa mutta kivassa paketissa.

Samaan aikaan lasiterassilla villitsi yleisöä LastenPOPissakin suosiota niittänyt Tohtori Orff & Herra Dalcroze. Aikuisyleisöstä lähti Lenkkarit-yhteislaulurallatuksen aikana vain hiukan enemmän ääntä kuin lapsiyleisöstä oli päivällä lähtenyt. Orff sai lasiterassin yleisön ylös tuoleistaan. He toteuttivat yleisön toiveita ja soittivat monta encorea, joihin yleisö tarttui kuin siirappiin. Mukana lavalla oli myös avustajia soittamassa ilmakitaraa sulkapallomailoilla.

Kosmisen vilun soittaessa yöllä karkeaa rokkia, bluesia ja folkia alakerran klubilla, ei kenenkään tarvinnut väristä vilusta. Kylmiä väreitä saattoi sen sijaan saada näiden kahden miehen miehekkäästä kitaransoitosta ja melankolisista lauluista, jotka valuttivat kuumaan iltaan vähän kaunista kaipausta. Tamperelaisen Hammer of the Dogsin soittaessa lasiterassilla verkkotoimitus oli jo onnellisesti unten mailla, mutta kuulin lasiterassin juontajalta Päiviltä, että tunnelma keikalla oli ollut todella menevä. Bändi esitti Led Zeppelinin biisejä akustisesti ja naisvokalistin johdolla.
- Hammer of the Dogsin naislaulajalla oli todella voimakas ääni, ja hän lauloi todella tarkasti, Päivi ihasteli. Ihmiset bailasivat innoissaan niin, että lasiterassin lasit helisivät. Myös Stun keikka klubi-illan päätteeksi kuuluu olleen orkesterin taattuun tyyliin yleisön tyystin villitsevä show.

Pop-kadun verkkotoimitus
Riitta Soikkonen






HTML 4.01 by Gonzales




Joensuu 12-16.7. 2005

YHTEISTYÖSSÄ:
POPKATU RY
JOENSUUN KAUPUNKIKESKUSTAYHDISTYS RY
JOENSUUN KAUPUNKI KULTTUURITOIMI
JOENSUUN POPMUUSIKOT RY
G.O.R RY