Popkatu on Joensuun kävelykeskustassa järjestettävä koko perheen karnevaalihenkinen kaupunkifestivaali, joka tarjoaa ilmaista ohjelmaa ja toimintaa lapsille, nuorille ja aikuisille.
15.7. kello 10 - 14 Torilla: "Mie tuun ens vuonnakin!"
Puhallinorkesteri Rytmihäiriköt keräsi torille vielä Klaus Thuderin ja Ukkosmaineen ennätysyleisöäkin suuremman ennätysyleisön. Mutta heitähän olikin iso joukko yleisöä keräämässä, ukkosmiehiä vain kaksi. Rytmihäiriköiden musiikki ei varmasti myöskään jaa mielipiteitä niin vahvasti kuin Ukkosmiesten tuotanto, jota toiset intohimoisesti rakastavat ja toiset eivät voi käsittää. Rytmihäiriköt tarjoilevat taattua, tuttua, tyylikästä ja monipuolista, kaikille sopivaa rytmimusiikkia antaumuksella ja kovalla volyymilla.
- Kun torilla on ohjelmaa, tässä on oikein vilkasta, huusi Rytmihäiriköiden metelöinnin yli Tarja, joka opasti ihmisiä Popkadun infokioskissa torilla. - Ihmiset ovat aika arkoja, heitä pitää oikein kutsua poikkeamaan tässä kojulla, Tarja kertoi, ja huikkasi pari ohikulkijaa ostamaan itsellensä Popkadun paidan ja Jaakko Tepon DVD:n sekä ottamaan omakseen Popkadun ja Ilosaarirockin ohjelmat. - Tässä näkee ihmisiä, ja täällä on mukava porukka, Tarja kehui, ja muutkin infon ihmiset vakuuttivat että "mie tuun ens vuonnakin". Tämä siitä huolimatta, että jotkut heistä tekivät infossa pyytettömästi jopa yhdeksäntuntista päivää.
- Jaakko Tepon DVD vetää kansaa tähän kojulle. Monet tulevat varta vasten sitä ostamaan, kertoo Tarja. - Tänään on ollut hirveän kova myynti, hän kehuu. Kahden päivän aikana infosta myytiinkin yhteensä 80 Jaakko Teppo -tallennetta. Joensuussa taitaa vallita varsinainen Jaakko Teppo -buumi!
Useimmin infosta kysyttyjä kysymyksiä olivat "Onks nää ilmasia" (Ilosaarirockin käsiohjelmat), "Missä on vessa", "Missä on hyvä pitseria", "Missä on kauppa", "Missä on Kerubin kuppila" ja "Mistä saa halpaa olutta auringonpaisteessa tässä lähellä". - Joensuu-tuntemusta tässä vaaditaan, Tarja vakuuttaa. Hän kertoo myös, että Alanko katutähdeksi -kilpailun esiintyjistä on kyselty infossa todella paljon. Erityisesti ulkomaalaiset ovat osoittaneet kiinnotusta kilpailua kohtaan.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
14.7. kello 12 - 16 ja 15.7. kello 10 - 13 Kävelykatu ja Sininen virta: Hurjat hipit kävivät iholle
Onneksi Alanko katutähdeksi -kilpailun yleisöäänestyksessä äänestäjällä on käytössään monta ääntä, sillä muuten valinta olisi käynyt vaikeaksi. Kilpailuun osallistui niin erilaisia esityksiä, ja monet niistä olivat äänen arvoisia. Oli tyylikkäitä trubaduureja ja lavoilla soittamaan tottuneita rokkibändejä. Oli hämmentäviä esiintyjiä, kuten patjoja, vesikanistereita ja lastenvaunuja esityksessään hyödyntänyt mies. Puhumattakaan Hurjista hipeistä, jotka vetäisivät aktinsa sinisellä virralla, hyökkivät yleisön joukkoon ja esittivät riettaita ehdotuksia. Olipa yksi heistä sitä paitsi pukeutunut kummalliseksi, erittäin perverssiksi oranssiksi olioksi. Sitten oli vielä muut esiintyjät -kategoria, jossa muun muassa Löysät banaanit esittivät taitavaa ja hauskaa akrobatiaa.
Haasteellisen homman saanut katutähtituomaristo kierteli antamassa esiintyjille välitöntä palautetta. Kaduntallaajat eivät vaikuttaneet panevan ollenkaan pahakseen sitä, että kadulla soitettiin ja tanssittiin. Alanko katutähdeksi -kilpailussa tavoitettiin aito katukarnevaalin tunnelma.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
14.7. kello 21 Teatteriravintola: Taikajuomapataan pudotettuja
Popkadun perjantaiklubilla musisoitiin kolmella lavalla ja yleisöä riitti jokaiselle niistä. Ilosaarirockiin saapuneet kävivät klubilla lämmittelemässä tulevaa kahden päivän koitostaan varten ja Ilovaarirockin kävijät taas hakivat klubilta jälkilämmittelyä rokattuaan päivän helteisessä Ilosaaressa. Ja olipa paikalla varmaan myös Iiksenvaararockissa olleita. Kyseinen tapahtuma on kuulemma uusi vastaisku Ilovaarirockille, jonka liput myydään aina vartissa.
Popkadun perjantaiklubin tarjonta oli jälleen kerran käsittämättömän monipuolista. Voca ja Puupiika avasivat lasiterassin klubin laulamalla accapella-lauluja kansallisromanttisista aiheista. Von & Af oli klubeja järjestäneen Jouni Mielosen suosikki. Hän arveli tuubaa ja polkuharmoonia hämmentävällä tavalla käsitelleiden miesten pudonneen pieninä taikajuomapataan. Kahden muusikon omituinen esitys pysäytti ympäri teatteritaloa hälisseen yleisön keskittymään spektaakkeliinsa. Samoihin aikoihin sisäpihalla soitteli rehtiä kantrimusiikkiaan tuttu joensuulainen Napoleonin orgiat -kokoonpano. Orkesteri pääsi tähänastisen uransa isoimmalle lavalle, mutta jännitys tuntui olevan tiessään ja ote oli rento. Vaikka eräs innokas yleisön edustaja vaati kovaäänisesti tangoa jokaisen kappaleen jälkeen, pysyi orkesteri tiukasti kantrilinjassaan.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
14.7. kello 12 - 16 Kävelykatu ja Sininen virta: Paras katutähti on nöyrä mutta näkyvä
Kävelykadulla mansikoita myyvällä Typykällä oli otollinen tilaisuus seurata kaupanteon lomassa valtakunnalliseen Alanko katutähdeksi -kilpailuun osallistuvien suorituksia. - Hyvä katuesiintyjä on sellainen, että se ottaa yleisönsä, saa kaikki kuuntelemaan itteensä. Sellainen rempseä, menevä musiikki sopii kadulle, hän arvioi.
Keski-ikäinen Pena oli seisahtunut Levy-Eskojen eteen kuuntelemaan katusoitantaa. - Hyvä katuesiintyjä on rutinoitunut, sellainen, jolta se homma sujuu, hän tuumi. - Perinteinen ja hyvä katuesiintyjä on kaveri, joka laulaa ja säestää itseään, tai vaikka viulisti. Mutta mikä tahansa käy, Pena mietti. Saisiko katuesiintyjiä olla enemmän? - Ainahan soittajia saisi olla enemmän, vakuutti Pena.
Karkkikaupan edustalta tavoitin pikkuisen vauvansa kanssa liikkuneen Jarin, joka itsekin on kitaristi. Jarin mielestä bändi on katuesiintyjänä ihan OK, kunhan ei soita liian lujaa. Kysyttäessä, miten katuesiintymisen pitäisi sitten erota tavallisesta keikasta, Jari vastaa, että ei oikeastaan mitenkään. - Minä ainakin vetäisin ainakin aika samalla tavalla, sanoi Jari. Katuesiintyjä voi hänen mielestään olla hyvä esittämänsä musiikin tyylisuunnasta riippumatta.
Jokusumman katuesiintymistä juuri kuunnellut Heli kertoi, että hänestä katuesiintyjän pitää olla näyttävä. - Asennetta pitää olla pirusti. Katutaiteeseen kuuluu minusta jonkinlainen vastarinta-asenne ja aggressio. Hyvä katuesiintyjä on huomiota herättävä, Heli päätti. Hänen määritelmänsä hyvästä katuesiintyjästä sopikin äänekkääseen ja aggressiiviseen Jokusummaan loistavasti. - Nyt kaikki saa meistä traumoja, duon ärhäkkä laulusolisti Aino arveli iloisesti.
Katukahvilan terassilla päivää paistatellut Leo on sitä mieltä, että hyvän katuesiintyjän pitää saada kaduntallaajat hyvälle tuulelle. - Ei mitään mustaa musiikkia aurinkoiselle kävelykadulle, vaan jotain iloista ja kevyttä. Tämäkin on vähän siinä rajalla, Leo totesi taustalla esiintyneestä Mikko Lightisesta. - Mutta musiikkityyli saa olla mitä vaan, vaikka heviä, sellaista niin kuin Stairway to Heaven. Leon mielestä katuesiintymisen pitäisi olla enemmän akustista kuin tavallisilla keikoilla. - Tämä Joensuun kävelykatu on loistava idea, mainio paikka vaikkapa katusoitolle, kehui turistina Joensuussa liikkunut Leo lopuksi.
Alanko katutähdeksi -kilpailun tuomaristossa toiminut Sere korosti sitä, että hyvä katuesitys ei putoa pelkäksi taustamusiikiksi, vaan sen täytyy olla tarpeeksi mielenkiintoinen pysäyttääkseen kadulla kulkijan. Sere edellytti katuesiintyjältä kontaktin ottoa yleisönsä kanssa. Musiikkilajilla ei ole Serelle mitään merkitystä. - Tavallisen keikan ja katuesiintymisen erona on se, että keikalla esiintyjä nostetaan yleisöään korkeammalle, kadulla taas ollaan kaikki samalla tasolla. Katuesiintyjiltä odottaisi enemmän spontaanisuutta, Sere mietti.
Popkadun Sinikan soppapadan äärellä tapasin leidin, joka osoittautui LastenPopissa esiintyneeksi Kissa Miauskikseksi eli Pirjo Kartanoksi. Tulei puheeksi, että Pirjo on joitakin vuosia sitten osallistunut katulaulukilpailuun Varkaudessa. Hän kertoi pärjänneensä kisassa nöyrällä asenteella, toimimalla yleisön ehdoilla. - Hyvä katulaulaja laulaa yleisölle eikä itselleen. Minä kysyin yleisön toivelaulua, ja osasin kaiken, mitä toivottiin. Yksi pyysi virttäkin, ja minä osasin senkin. Tuhmia en suostu laulamaan, rajasi Pirjo. Hänen mielestään hyvältä katulaulajalta vaaditaan laajempaa musiikin tuntemusta. Musiikki laidasta laitaan sopii Pirjon mukaan kadulle, mutta esiintyjän pitää olla tunnelmaa nostattava, erottuva katseen vangitsija. Pirjo teroittaa kuitenkin, että katuesiintyminen ei saa olla niin hallitsevaa kuin tavallisella keikalla. Katuesiintyjää ei ole pakko jäädä kuuntelemaan. - Katuesiintyjästä pitää välittyä ilo ja nöyryys. Hän on ilosanoman tuoja, eikä laula rahan takia. Hyvä esiintyjä pysäyttää, Pirjo päätti.
Kissa Miauskis on myös tyytyväinen LastenPopin yleisöön ja järjestäjiin. - Oli oikein hyvä keikkia, ihanat lapset ja erittäin ystävälliset nuoret järjestäjät - sata pistettä heille! He tekevät pyyteetöntä, hyvää työtä, hän kehräsi.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
14.7. kello 11 Torilava: Melkein ripaskaa ja vähemmän omituista metelöintiä
En kerinnyt Folkswagenin torikeikalle, mutta onneksi paikalla oli Aune, joka ystävällisesti kertoi minulle, miten korvaamattoman paljon olin menettänyt: - Timo Munne MELKEIN tanssi ripaskaa!
ToriPopin tämän päivän kolmella ensimmäisellä esiintyjällä, Folkswagenilla, Leila Luukkaisella ja Holy Cowlla on kaikilla perhesuhteita toisiinsa, ja Holy Cow -asiantuntijamme Aune oli etukäteen tuumaillut, että niinköhän malttavat pysyä erossa toistensa keikoista. Ja eiväthän ne malttaneet: Folkswagenin basisti Joonas Ojajärvi tuli soittamaan trubaduuri Leila Luukkaisen kanssa. - Joonas Ojajärvi on Folkswagenissa kehittynyt varsinaiseksi itäisten tunteiden tulkiksi, ja siksi hänen on nyt tultava mukaan tähän Sortavalan kadut -biisiin, Luukkainen selitti. - Basso ei ole mikään taustasoitin, laita se kovalle, mutta ei ihan niin, että maksat särkyy, hän opasti miksaaja-Karia.
Lienenkö viime vuonna näitä juttuja kirjoitellessani ollut auringonpistoksen kourissa, kun menin väittämään, että Holy Cow -yhtye tulee Lieksasta. LIEKSASTA! Kaikkihan sen tietävät, että Holy Cow tulee KITEELTÄ, ei siis onneksi Lieksasta, josta kaikki muut nuorisobändit nykyään tuntuvat tulevan. Nykyään Holy Cow on tosin kuulemma kiteeläis-joensuulais-rantasalmelainen. Uutuutena viime vuoteen nähden kokoonpanossa oli mukana tyttö, joka soitti laatikkoharmoonia (törmään sellaiseen jo toisen kerran tämän vuoden Popkadulla, enkä vieläkään tiedä sen nimeä) ja sopraanosaksofonia. Myös musiikki tuntui uudistuneen viime vuoteen nähden: nyt se oli fiinimpää, tasaisempaa, paljon jatsia ja jammailua. Viime vuonna menossa oli mukana enemmän räimettä, omituisuutta ja metelöintiä. Varokaa, pojat, teistä tulee kohta aikuisia ja seesteisiä! Hyvältä se silti kuulosti.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
13.7. kello 21 Teatteriravintola: onko tämä joku disco?
Emilia Kaasisella on ehkä Joensuun lumoavin ääni. Sitä kuunneltaisiin varmasti mielellään ja ylistäen vaikka missä maailman suurilla lavoilla, mutta mielelläänpä sitä kuunneltiin myös Teatteriravintolan pienellä lasiterassilla Your Friend Georgen esiintyessä Popkadun klubilla. Emilian punainen tukka hohti lasikaton läpi liekehtineessä laskevassa auringossa. Ihot toipuivat helteestä viilenevän ilman hyväilyssä. Kaikki on yhtäkkiä niin hyvää ja kaunista, että osaan kirjoittaa tähän vain tällaista ällöttävää lässytystä.
Niin, ja musiikkikin oli hyvää. - Lahjakkuus loistaa, kehui myös paikalle osunut rokkimies Cane. - Olipa onnekas yhteensattuma, että Emilia Kaasinen ja Timo Seppälä löysivät toisensa musiikillisissa merkeissä, ja Your Friend George syntyi, hän kertaa. Millaista musiikkia Your Friend George sitten esittää? Cane ei osaa sitä oikein kuvailla. - Se on niin omanlainen, ettei ole vertailukohtaa tutuimmissa genreissä. Se on maalailevaa, ehkä peräti elokuvallista, hän pohtii. - Se on tarttuvaa, vaikka ei olekaan mitään kertakäyttöpoppia. Se rönsyilee, mutta ei ole vaikeaa kuunneltavaa, Cane päättää. Encoren aikana kuultiin myös tulitikkurasialla ja vaahtosammuttimesta rakennetulla rummulla soitettuja komppeja.
Popkadun klubit ovat olleet hienojen laulajien juhlaa. Sama linja jatkui, kun miltei kolmekymmenvuotisen uran laulajana, lauluntekijänä ja näyttelijänä tehnyt Katriina Honkanen tuli miehineen ja kitaroineen klubille. Vanhimmat kuullut kappaleet olivat Honkasen uran alusta, uusimmat taas osoittivat, ettei taito ja luovuus ole kadonnut minnekään. Parissa kappaleessa laulettiin osuvasti joesta, joka makaili laiskana lasiterassin takana ja peilaili itseään suuressa kuutamossa. "Tulkoon syys ja talvi / ne kyllä kestetään / vaikka iäisyys on kesää / me joen lauluihin / omat laulut liitetään / eikä talvikaan saa virtaa jäätymään", lauloi Honkanen. Honkasen kappaleet ovat balladeja, joissa on rohkaiseva sanoma, ehkä haikea tunnelma, mutta ei kurjaa loppua.
Kaisa oli tullut klubille nimenomaan Katriina Honkasta kuulemaan. Hän kertoi saaneensa Honkasen kasetin kolmekymmenvuotislahjaksi. Vain yksi kuulluista kappaleista oli Kaisalle kasetilta tuttu, mutta tyyli oli tuttu ja tunnistettava ensimmäistä kertaa kuulluissa kappaleissakin. - Tykkään tällaisista trubaduureista, joilla on elettyä elämää lauluissa. Sellaisista sielun tulkeista. Tai ehkä se on liian mahtipontisesti sanottu. Tällaisista kappaleista tajuaa, että muillakin tökkii elämässä, että se on sellaista kollektiivista tökkimistä. Ja sitten on helpompaa elää, Kaisa pohti.
- Kyllä rokkimusiikki on maailman siistein juttu, julisti Ville Härkönen, joka esiintyi illan päätteeksi lasiterassilla. Ville Härkösen ja Velvetin soittolistalla oli kuitenkin tänään lähinnä kantria. Yleisö tahtoi tanssia, ja Ville totesi siihen Jaakko Teppoa lainaten: - On näitä joskus joku humalassa tanssinukin. Tanssiorkesteri Velvet soitti seuraavaksi valssia, ja pari paria pyörähteli pöytien välissä. Ja sehän oli kaunista, vaikkei Velvet nyt varsinaisesti mitään sovinnaista lavatanssimusiikkia soittanutkaan. Valtava kuu lipui ylös pitkin lasiterassia ja tuli viileää. Hien pieksemälle iholle piti vetää pitkät hihat. Heinäkuun sininen yö sopi hyvin kantrimusiikin taustaksi.
Viimeinen Villen kappale ennen encorea sai yleisön tanssaamaan villisti. Huonekalut siirtyivät liike-energian tieltä ja Popkatuväen jalka vippasi. - Onko tämä joku disco? ihmetteli Härkösen Ville, ja päätti lopuksi rauhoittaa tunnelman. - Soitetaan tähän loppuun sellanen nätti biisi, ainaki miun mielestä se on nätti. En sano, mitä Jaakko Teppo sanois nättien biisien soittamisesta, koska se on vähän rumasti sanottu, sanoi Ville ja soitti oikein nätin biisin.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
13.7. kello 18 - 21 torilava: Keikka peruuntui - bändi katosi - bändi löytyi - keikka ei peruuntunut
Jos yritti torstaina bongata edes suurimman osan Popkadun ohjelmistosta, piti varustautua seuraavin tarvikkein ja ominaisuuksin: vesikanisteri, vaipat, aurinkorasvakanisteri, ruokinta-automaatti, hyvät kengät, hyvä kunto, ja kyky olla monessa paikassa yhtä aikaa. Heti Paukkumaissin valmistuttua LastenPopissa piti paahtaa takaisin torille nauttimaan NuortenPopin ohjelmasta. NuortenPop järjestetään yhdessä kaupungin nuorisotoimen kanssa. Taitojaan esittelivät nuorisotoimen järjestämälle Muuvi-musiikkileirille osallistuneet. Nuorisotoimen Jutta oli tosi tyytyväinen tulokseen. - Leirille ei osallistunut yhtään valmista bändiä, vaan kaikki kuullut bändit syntyivät siellä. Hyvä leiri on, se jatkuu vielä huomiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt. Kyllä myö taas ensi yö valvotaan ja spekuloidaan, että miten kenenkin esitys meni. Mutta ei esityksestä tee hyvää ammattitaito, vaan se tekemisen ilo ja aitous!
Eturivistä torilavan ohjelmaa seuraili pari poikaa, joista toisella oli todella uskottava, ainakin puolen metrin korkuinen keesi. Poika väitti pokerinaamalla, että tukan laittamiseen oli kulunut vain vartti. Molempien mielestä torilavan tarjonta oli "ihan jees". Kävi ilmi, että pojat olivat Lieksasta, ja myös muusikoita. He olivat soittaneet NuortenPopissa viime vuonna, ja nyt heitä vähän harmitti, kun ei tänä vuonna tullut lähdettyä lauteille. NuortenPopin seuraavassa bändissä rokkasi poikien tuttuja, sillä Absent Minded tuli niin ikään Lieksasta. Jos keesipoika kavereineenkin olisi vielä soittanut Popkadulla, olisi lieksalaisten Joensuun-valloitus alkanut käydä jo pelottavaksi: eilen kaksi lieksalaisbändiä ja tänään yksi!
Asiantuntijavieraamme Suski väitti eilen, että kaikki lieksalaiset soittavat Korn-vaikutteista musiikkia. Mutta Absent Minded ei ollut ollenkaan kornia, vaan melodista rouheaa rokkia, ja Suskin ennakkoluulot lieksalaisia kohtaan osoittautuivat perättömiksi. Yksi Absent Minded -yhtyeen kappaleista oli niin uusi, että sen sanat olivat valmistuneet vasta eilen illalla. - Musta toi Absent Mindes oli ihan kiva bändi. Se oli... siinä oli tyttöjä. No, se oli ihan kivaa poppia, analysoi Popkadun infovastaava Riitta, joka oli saanut mielestään riittävän testosteroniannoksen eilisen miehekkäästä ToriPop-tarjonnasta, ja siksi mielellään näki tyttöjäkin lavalla.
Popkatulaisten kesken maalailimme jo mielissämme kohuotsikoita ToriPopin tapahtumista, kun luulimme yhden nuorisobändin kadonneen ja keikan siksi peruuntuneen. Mutta mikään ei ollutkaan peruuntunut eikä kukaan kadonnut ja kaikki sujui miltei tylsän täydellisesti. Lavalle tuli ajallaan joensuulaisnuorisolle tuttu Pearly Gates soittamaan sellaista rokkia, johon kuuluu leopardikuvioita ja niittejä. Musiikista kuuli, että pojat ovat paukutelleet kellareissa jo pidempään, ja otteissa oli varmuutta.
Brownies-yhtyeen kotipaikasta oli ensin epäselvyyttä, kun nuorisotoimen Sampsa kohelsi juontajana. Hän sijoitti bändin ensin Polvijärvelle ja sitten Kiteelle, mutta myöhemmin kävi ilmi, että Brownies on Joensuun kuumin tyttöbändi! Laulusolistilla oli hyvä ja kantava ääni - tämä tyttö saa sanomansa kuulluksi! Asiantuntijamme Juhon mukaan hänellä oli myös reippaasti lavakarismaa, mikä on paljon sanottu 19-vuotiaasta tyttösestä. Liikehdintä lavalla oli energistä, aitoa ja näytti hyvältä.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
13.7. kello 15 - 18 Torilava: Ja kaikki olivat täynnä rakkautta
Rokkikansa on laskeutunut keskuuteemme. Pohjois-Karjalan armottoman auringon alla kesätorilla velloo värikäs reppuselkäisten ihmisten massa hauskoissa kesävaatteissa ja kyselee Popkadun infon tädeiltä kummia.
Nuori ilomantsilainen Voimavirta-yhtye oli juuri laskeutunut torilavalta tanssittavia rokkicovereita sisältäneen keikkansa jälkeen. Sekunnin kuluttua yhtyettä ei enää näkynyt, koska he joutuivat oitis fanilauman ympäröimäksi, ja nimikirjoituspyyntöjä sateli. Popkadun toriohjelmasta vastannutta Marjukkaa nauratti. - Onhan nuo söpöjä poikia. Vielä pari vuotta sitten tuo laulaja-basisti Ville soitti meijän kansanmusiikkibändissä viulua. Pitäsköhän miunkin pyytää sen nimmari? Kehotin häntä pysymään aloillaan, ettei karkoittaisi poikien ihailijajoukkoa.
Voimavirran jälkeen soitti Relentless Joensuusta. Näille pojille hiusvaha on tuttu tuote. Tukat ovat mustat ja paidat liekkikuvioilla koristellut. Relentless soittaa rehtiä rockabillyä, ja sen erikoisuutena on kontrabasso. Basisti näytti, miten soitetaan vanhojen elokuvien tyyliin sätkä reteästi suusta roikkuen. Myös basson selkämys on kuvioitu asenteeseen sopivalla tavalla.
Niinivaaran oma kulttibändi Klaus Thunder ja Ukkosmaine tuli torille kuin rajuilma ja puhalsi sen täyteen porukkaa. Herrojen bändäreistä muodostui varmasti torilavan kesän yleisöennätys. Legendaarinen riimittely ja iski kansaan salaman lailla. - Oletteko te täynnä rakkautta, huutaa Wilhelm Meister, ja kaikki huutaa JOO! Joku innokkaimmista kampeaa itsensä lavallekin. Klaus Thunder toteaa, että järjestäjät eivät nyt ole aivan ymmärtäneet, minkä kokoluokan bändi on kyseessä: - meillähän olisi pitänyt olla mellakka-aita. Mutta yleisö lauloi mukana ja heilutti käsiä ja imeytyi mukaan imelään tunnelmaan.
Tiina on ollut Klaus Thunder -fani niin kauan, ettei itsekään enää muista, missä hän ensimmäisen kerran kuuli yhtyettä. Mutta Niinivaarantie 19 -ep oli koukutti Tiinan ensikuulemalta. Parasta yhtyeessä on Tiinan mielestä poikien armoton karisma: meno on räjähtävää mutta lemmekästä. Myös Popkadun infon tätien keskuudessa Klaus Thunder ja Ukkosmaine sai aikaan sydämentykytystä. Tarja kuvaili tuntemuksiaan näin: - Yhtye oli uskomattoman hienosti yhdistellyt Dingo-vaikutteita, paikallisromantiikkaa ja itseironiaa. Siitä tuli tällainen täti-ihminen onnelliseksi. Oli aivan mahtavaa.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
13.7. kello 17 taidemuseon piha: Maissi paukkui ja lapset heilui
Samaan aikaan, kun torilava alkoi tarjoilla joensuulaisen Katla-yhtyeen "raskasta suomivääntöä", tapahtui toisaalla jotain astetta kevyempää. LastenPoppiin, Ahjon eteen pienen katoksen alle oli ahtautunut joukko setiä, valtavia rastoja, monenlaisia soittimia ja yksi pieni täti. Meininki on merellistä, lauletaan laivoista ja merirosvoista ja jammaillaan, torvet soivat ja polvet notkuvat. Perheen pienimmät keikkuvat vanhempien hartioilla, musiikki on auringonpaisteista ja niin on maailmakin. Tämä paukuttelu ja ilottelu on lähtöisin Paukkumaissi-yhtyeestä, yhdestä Popkadun tämän kesän odotetuimmista vieraista (vaikka kaikkihan te olette yhtä odotettuja!)
|
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen,
kuvat: Juhana Venäläinen
13.7. klo 11 Kävelykatu: Sere jäi kakkoseksi
|
Aurinko porotti armotta kävelykadulla, kun Popkadun uusi tulokas, Rap Slam, odotteli kuumeisena debyyttiään. Kilpailua oli tullut seuraamaan levyliikkeen edustalle reilu kourallinen ihmisiä, ja ohi kävelleet herneenostajatkin pysähtyivät paikalle siinä vaiheessa, kun soundcheck lähti pyörimään.
Kilpailun aloitti Henkka, jonka biisi kertoi miehen rakkaasta harrastuksesta: "Mä bodaan vaan", vakuutteli Henkka ties kuinka monen kertosäkeen voimin. Henkan jälkeen lavalle astui toinen ja viimeinen kilpailija Sere (Seremoniamestari), joka halusi pyytää yleisöltä apua rappinsa aiheenvalintaan. "Ilosaarirock", heitti joku yleisöstä, "...ja ulkopuoliset", jatkoi toinen. Sere heittikin aiheesta sujuvan (vaikka ehkä moraalisesti epäilyttävän) freestylevedon, joka sisälsi mm. ohjeita ilman lippua rokkialueelle pääsyyn. Yleisö otti vakuuttavan esityksen vastaan raikuvin aploodein.
Arvovaltainen tuomaristo nosti Henkan bodausvedon kilpailun voittajaksi, ja Sere jäi tänä vuonna kakkossijalle. Ehkä revanssi on kuitenkin luvassa ensi vuonna, kun kilpailulle jo loppuspiikissä lupailtiin jatko-osaa - ja ehkä sillä kertaa useampikin rääväsuu on hionut kielensä slam-kuntoon. Tervetuloa Popkadun ohjelmakirjoon, Rap Slam!
Popkadun verkkotoimitus / Juhana Venäläinen
12.7. kello 19 Kuunari Elina: Lauluja Suomen runosuonista
Popkamu-klubilla kuultiin tänään sitä, mitä klubin nimikin lupaa: kansanmusiikkia. Kattaus oli varsin laulupainotteinen. Ensimmäisenä rekkalavalta kajahtivat Maanakan kirkkaat ja syvät äänet. Maanakan omien laulujen ohella kuultiin virolaista ja makedonialaistakin kansanmusiikkia, jälkimmäistä peräti alkuperäiskielellä. Kaunista kieltä, kuin jotain helmikirjontaa! Maanakka lauloi tapansa mukaan naisten elämästä. Kaikki ongelmat osoittautuivat miehistä johtuviksi: laulujen naisia yritettiin tämän tästä naittaa väärille miehille ja siitä seurasi karmeutta. Maanakan naisilla oli oikein hauskaa lavalla, ja yleisökin viihtyi. Asiantuntijavieraanamme oli tällä kertaa Lauri, joka arvioi palkintojakin voittaneita laulajattaria varovaiseen tyyliinsä: - kyllähän nuo ehkä vähän paremmin laulaa kuin meikäläinen keskimäärin. Encore-kappaleena kuultiin rallatus, jonka sanat menivät jotensakin näin: dootidillaidoo. Tästä Lauri totesi ykskantaan: - Tuohon sanoitukseen olisi munkin runosuolella pystynyt.
Maanakan mentyä lavalle kammettiin hassu laatikko, joka osoittautui harmooniksi. Sen polkineita poljettiin kummalla tavalla. Polkemistapaa ihmettelimme Laurin kanssa, mutta kansanmusiikkiasiantuntija Aune valisti, ettei polkeminen liity mitenkään musiikin rytmiin, vaan soittimeen on vain poljettava ilmaa, jotta se soi. Ja soihan se, kun Kati Kokkonen sitä soitti, ja Emilia Vepsäläinen lauloi iloisesti ja raikkaasti "rehellistä suomalaista musiikkia". Kokoelmaan kuului kansanlauluja ja ripaus tangoa. Voi, kuinka hyvin ja kauniisti "Lämpöni, lempeni annan / kaunis on nuoruutein / nää suven ruusut kannan / itseni yksintein" sopikaan iltaamme ja Emilian laulamaksi. Niin antaumuksella hän esiintyi, antoi meille koko ruusuisen nuoruutensa, ja huusi vielä: "lisää, lisää!"
Kauniin klubi-iltamme päätti kaunis Kiehnuri-duo, josta Aune sanoi: "varsin hemaiseva". Markus Rantanen ja Aini Salmela esittivät suomalaisia tarinoita muun muassa tummasta ja vaaleasta sisaresta, joille kävi huonosti (tietysti), limpusta ja tervasta. Tervalaulukaan ei tervannut yleisön pyllyjä penkkiin, vaan tytöt vetäisivät jenkkanäytöksen. Aune piti kuulemastaan kuulaasta laulannasta ja Markuksen kitaroinnista kovasti. Eniten hän odottaa Popkadulta kuitenkin perjantaita, jolloin torilla esiintyy hänen suosikkinsa Holy Cow. "Siinä kulminoituu ja kiteytyy kaiken olevaisen ydin" Aune liioitteli.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
Anjalla on aikaa elää musiikin mukana
Popkatu on todella kaikenikäisten tapahtuma. Sen saattoi huomata tänään toripopin aikaan, kun lavalla riehui teini-ikäisiä, ja yleisössä eläytyi niin nuoria, keski-ikäisiä, lapsia kuin vanhuksiakin. Torikatsomossa tiukasti napottanut Anja kertoi olevansa eläkkeellä, ja ehtivänsä siksi hyvin seuraamaan Popkadun tapahtumia. Kesä kuluu eläkeläisellä mukavasti musiikkitapahtumia ja kesäteattereita kiertäessä. Popkatu on hänen mukaansa siitä mukava tapahtuma, että se on niin lähellä ja helposti tavoitettavissa - ei tarvitse lähteä etäälle. Anja kertoi musiikin kiehtoneen häntä aina. Hän seuraa mielellään musiikin muutosta ja iloitsee nähdessään nuoria kykyjä lavalla. Musiikki on Anjan mukaan jatkuvaa uuden ja vanhan yhdistymistä. Niin oli myös tänään torilavalla: kuultiin niin Heiliä Karjalasta kuin lieksalaispoikien numetalliakin. Jälkimmäistäkin Anja kuunteli kiinnostuneena, vaikka monet hänen ikäisensä olisivat ehkä kauhistuneet moista metakkaa.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
12.7. kello 15 - 18 Torilava: Teppo-opintoja ja metallipuolen poikia
|
Duo Spektaakkeli viritteli Toripopissa tänään muun muassa muutaman Jaakko Tepon rallin. Eilen Kuunari Elinalla Popkamu-klubilla viihtynyt yleisö oli kuullut samat laulut jo siellä Ville Härkösen esittämänä, mutta kertaus ei ollut pahasta. Jos vielä kaipaa lisää Teppo-opintoja, voi suunnata perjantaina Kerubin kuppilaan, jossa Ville Härkönen esittää taas Jaakko Teppo -ohjelmistoaan.
Jaakko Tepon lisäksi Duo Spektaakkeli - eli Jaska Suhonen ja Pertti Feller - esitti muitakin itäsuomalaisaiheisia, tuttuja ja tarttuvia kipaleita. Kuultiin Rusgie neitsyt valgie neitsyt, Heili Karjalasta ja erityisellä tavalla yleisöä liikuttanut Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Tervetuloa vaan, rokkikansa, tänne Pohjois-Karjalaan! Vaihtakaa farkut verkkarihousuun ja juokaa vaikka kaljaakin, mutta harkituissa rajoissa. Suhonen ja Feller huudattivat yleisöään: - Jee! Rokkiviikko on alkanut! Jee!
Spektaakkelin loputtua ilmestyi pankkitalon takaa synkän ja hurjan näköinen suuri pilvi. Se näytti ihan siltä avaruusalukselta siinä Independence Day -elokuvassa, tiedättehän? Kuitenkin torilavan juontaja Henna Liiri sai taikasanoillaan sen manattua matkoihinsa.
|
Seuraavan reilun tunnin ajan torilavalta vyöryi lieksalaisten nuorten miesten metallimusiikkia sellaisella energialla, että permanentit oikenivat Karsikossa asti. Ensin esiintyi numetallia soittanut Pony. Asiantuntijavieraamme Suski oli saanut sen käsityksen, että Lieksassa ei kukaan mitään muuta soitakaan, kuin rankkaa numetallimusiikkia Ponyn tavoin. Suski arveli sen johtuvan siitä, että Lieksassa ei ehkä myydä muita kuin Korn-yhtyeen levyjä. Tämän teorian puolesta puhui myös Pony-yhtyeen soittajan päällä havaittu Korn-fanipaita. Ponyn takkutukkainen laulaja suoritti vieterinukkemaisen notkeaa liikehdintää lavalla. Hän hyppi ja pomppi niin hurjasti, että tömähti kerran selälleen tantereeseenkin. Kipukynnys tuntui kuitenkin hevimuusikolla olevan korkealla ja energiaa riittää koko Lieksan kaupungin tarpeisiin.
Seuraavana esiintynyt Grokes Clan -orkesteri oli myös Lieksasta ja koostui niin ikään nuorista miehistä. Puolet miehistöstä oli myös Ponyn jäseniä. Metallin työstö jatkui, mutta metallilaji vaihdettiin perinteisempään heviin. Mainittakoon, että Pony- ja Grokes Clan -yhtyeiden rumpali näytti erehdyttävästi 51koodin rumpalilta Olli-Matti Wahlströmiltä nuorempana. Lisäksi mainittakoon, että asiantuntijavieraamme Suski ja Juho kehuivat kuin yhdestä suusta Grokes Clanin laulajaa, joka ikäisekseen osasi käyttää ääntään hevikarjuntaan hyvin, eikä ääni ollenkaan särkynyt. Samalla myös kitarointi onnistui häneltä vaivattoman oloisesti. Lisäksi yhtyeen pellavapäiden tukat heiluivat hevin tahdissa varsin uskottavasti. Edellä luetellun perusteella on syytä odottaa lieksalaisilta vielä paljon.
|
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen,
kuvat: Juhana Venäläinen
12.7. kello 15 Torilava: Kulttuuri kuuluu kaikille - nauttikaa!
Rokkiviikko on nyt avattu! Se tapahtui melko juhlallisesti torilavalla Popkatu-yhdistyksen, Popmuusikoiden ja GOR ry:n voimin. Ensimmäiseksi mainittua edusti Jari Kupiainen, seuraavaa Markku Pyykkönen ja viimeksi mainittua Arto Pippuri. Vaateliaisuudessaan herrat viitsivät astua lavalle vasta, kun aurinko tuli esiin parin sadepilvenretaleen takaa. Sitten aplodeerattiinkin auringolle, aplodeerattiin Popkadulle, Ilovaarirockille ja Ilosaarirockille, koko yhtenäiselle Joensuun rokkiviikolle, ja aplodeerattiinpa vielä itsellemmekin! Jari Kupiaisen sanoin: kulttuuri kuuluu kaikille - nauttikaa!
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
11.7. kello 19 Kuunari Elina: Kuplivaa kuplettia iloista ja vähän suruistakin
|
Hiki kupli vielä otsalla hellepäivän jäljiltä, joen pohjasta nousi kuplia, siideri kupli vatsoissa ja Popkamu-klubin uudelta rekkalavalta kupli ilmoille kupletti. Klubin aikana Elina tuli laitojaan myöten täyteen yleisöä, ja myös laivan ulkopuolella joenpenkoille pysähtyi iso joukko satunnaisia ohikulkijoita ihmettelemään elävää musiikkia Joensuun alkuillassa.
Kupletti-illan aloitti Veikko Lavia tulkitseva Matti Halmeaho mansikkapipo päässään. Laulujen välillä Halmeaho kertoili "Vepaksi" kutsumastaan Lavista ja hänen kappaleistaan tarinoita, joita on kerännyt Lavi-tutkimusta tehdessään. Kun päivemmällä kuultiin Katriina Honkasen neuvoja biisinikkareille, niin nyt opimme myös Veikko Lavin kuolemattoman neuvon: ota joku tunnettu laulu pohjaksi, tee uudet sanat ja muuttele vähän melodiaa tai tahtilajia.
Veikko Lavi oli Halmeahon mukaan laulava sosiaalipoliitikko. Tästä esimerkkinä hän esitti Lavin laulun "Auttakaa Valtsua". Yhdenlainen laulava sosiaalipoliitikko taitaa olla myös Jaakko Teppo, jonka kupletteja Ville Härkönen tuli meille tulkitsemaan. Myös Teppo käsittelee tuotannossaan työttömyyttä ja vähäosaisuutta, mutta siinä määrin kepeästi, että Popkatu-yhdistyksen puheenjohtaja Sinikka Hälli puhkesi jatkuvasti hersyvään hihitykseen Villen esityksen aikana. Rakkausasioita Teppo pohtii myös, esimerkiksi "Pamela" ja "Tuupovaaran yössä" -kappaleissaan. Yksi Villen esittämistä kappaleista oli luonnonsuojeluaiheinen: mäntypistiäisen mätä elämä tuli tutuksi. Tutuksi tuli myös Toivo Ryynänen, joka esiintyy miltei jokaisessa Jaakko Tepon kappaleessa, roolissa jos toisessakin: hän on niin työtön pilkkijä kuin Ruikonperän rokkitähtikin.
|
Ville Härkönen veti Popkamu-klubilla ensimmäisen kerran kokopitkän keikan pelkkiä Jaakko Tepon kappaleita. Lisää tällaista on kuulemma tulossa. Sinikka Hälli kehui, että Ville on tavoittanut oivallisesti Jaakko Tepolle ominaisen rytmin. Ville itse totesi, että kolmella soinnulla pärjää Tepon tuotannon parissa pitkälle, mutta sanoitusten muistamisen kanssa on mutkikkaampaa: Teppo kun on kynäillyt joihinkin kappaleisiinsa jopa yksitoista säkeistöä. - Miten sillä onkaan kärsivällisyys riittänyt, ihmetteli Ville.
Yleisön anelun innoittamana Ville vetäisi vielä ylimääräisenkin kappaleen lainattuaan ensin kitaraa Folkswagenin Suonna Konoselta. Villen omasta soittopelistä kun katkesi kieli Ruikonperän rokkitähdestä rallattaessa.
Mies ja kitara -esityksistä siirryttiin sitten kolmen miehen ja useamman soittopelin showhun, ja Folkswagen kurvasi lavalle. Sosiaalipolitiikka-teema ei kadonnut mihinkään. Folkswagen lauloi muun muassa maailmasta, joka on rengille kylmä. (Tosin Esa Pakarisen rengissä taisi olla syytä itsessäänkin.) Klubi-isäntä Arto Sallinen oli klubin aluksi mainostanut kupletteja iloisiksi ja kepeiksi laulelmiksi. - Ja nyt myö on soitettu jo viisi synkkää kappaletta, sanoi Folkswagenin Timo Munne. - Näköjään kupletin oloisia ralleja voi tehdä synkemmistäkin aiheista, hän tuumi. Folkswagen eteni kuplettimatkallaan Savosta Inkeriin ja siitä itään, sitten takaisin Viipuriin ja Joensuuhun. Useampaa kieltäkin kuultiin, ainakin suomea, venäjää ja savoa. Esittipä Folkswagen lainattujen lomassa myös omia kuplettejaan, kuten Raivolan miehen.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen,
kuvat: Juhana Venäläinen
11.7. ja 12.7. kello 10 - 16 Jokiasema: Biisinikkarikurssilla muunneltiin omia muistoja
- Yhden tuttavani isoäidin nimi oli Judith. Se on minusta niin hieno nimi, että siitä oli pakko tehdä biisi, kertoo Katriina Honkanen. Tämä musiikin ja teatterin monitaituri veti joensuulaisille kynäilijöille kaksipäiväisen biisinikkarikurssin Popkadun aikana. Biisi voi siis syntyä melkein mistä vain. Honkanen kehottikin kurssilaisiaan etsimään lehdistä sopivia aiheita, vaikkapa erikoisia nimiä.
Kurssi aloitettiin miettimällä omia lapsuusmuistoja. Sitten omaa muistoa muunnettiin vähän vieraammaksi, paremmaksi tarinaksi. Yritettiin nähdä epätavallista tavallisessa. - Vain riittävän henkilökohtainen on riittävän yleistä, sanoo Katriina Honkanen.
- On tehty niin paljon töitä tänään, että mulla meinasi jo juoni kadota välillä, sanoi kurssille osallistunut Popkatumies Juha Leinonen. Katriina Honkanen opetti, että juonen kadotessa pitää palata siihen lauseeseen, josta on lähtenyt liikkeelle. Ensimmäisen päivän jälkeen kurssilaisten luomukset olivat jo melkoisen pitkälle työstettyjä. Kurssin tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä paljon valmista, vaan opetella biisin synnyttämisen prosessia.
- Hyville teksteille on aina tilausta, sanoo Katriina Honkanen. Itse hän tekee melkein aina sävelen ja sanat yhtä aikaa. Honkasen into laulujen tekemiseen syntyi jo ihan pikkutyttönä. Hän sanoo olleensa maailman huonoin laulaja: hän ei ikinä oppinut muiden tekemiä lauluja. Niinpä hänen oli alettava tehdä niitä itse. Yksi laulu saattoi tuolloin kestää tunnin.
Katriina Honkanen keikkailee Popkadun aikana pariinkin otteeseen Joensuussa. Aiemmin hän ei ole täällä juuri keikkaillut, mutta asunut kylläkin pienenä tyttönä pari vuotta, kun vanhemmat olivat kaupunginteatterissa töissä.
Popkadun verkkotoimitus / Riitta Soikkonen
HURRAA-HUUTOJA, KUPERKEIKKOJA, FANFAAREJA!
Onkos tullut joulu nyt kesän keskelle? Ei onneksi, mutta Popkadun ohjelma on nyt valmis! Se on niin ihana ja upea, että saatuaan sen käsiinsä ei voi muuta kuin hymyillä haltioituneena ja hypähdellä kohti kävelykeskustaa. Valmiin ohjelman löydät nyt näiltä sivuilta. Painettuja, sinisiä käsiohjelmia on jaossa keskustan liikkeissä, Carelicumissa sekä Popkadun infokopissa, joka on torilla tapahtuman ajan. Nyt nautitaan meidän kaikkien yhteisestä karnevaalista!
Ihanaa, kaunista ja hyvää popkatua toivottaa henkilökunta!
Rytmiklubi 15.7.
Joensuun Teatteriravintola
Rytmiklubi Teatteriravintolassa 15.7 on Propleeman ja Popkadun järjestämä klubi, joka on erikoistunut nimensä mukaan hiphoppiin, reggae ja -funk rytmeihin. Klubi on jaettu kolmeen eri osaan. Sisäpihan lavaa ovat polttamassa Giant Robot mukanaan suurin osa tämän hetken viihdyttämimmistä suunsoittajista. Lasiteranssilla Pouta Sound mukanaan Suomen reggae-vokalistien parhaimmisto ja Teatteriklubilla Propleema deejiit. Liput ovat ennakkomyynnissä Levy-Eskoissa aina lauantaihin asti, sekä festivaalialueen infopisteessä. Mikäli lippuja jää, myös Teatteriravintolan ovelta klo 23 alkaen.
Liput 10 €
Ikäraja k18
Popkatu on jo kaikkien huulilla!
Ja kohta se on ihollasi! Kohta se kuumottaa, polttaa, pakottaa kadulle ja saa vieläpä ottamaan pari tanssiaskelta. Nyt on kesä, ettäs tiedät, ja pian on Joensuun kesän aika saada kimmeltävä, koristeellinen kruununsa: Popkatu laskeutuu yllemme! Melkein koko viikon ajan kaupunki tulee olemaan niin täynnä kulttuuria, että aistisi eivät tahdo riittää. Varoitamme, että saatat Popkadun mentyä kokea hieman kulttuuriturvotusta, poppiummetusta ja sydämentykytystä. Toisaalta olo saattaa tuntua hieman ontolta humun hälvettyä. Järjestäjät eivät vastaa mahdollisista sivuvaikutuksista. Mutta nyt: näppäile sivujemme linkkejä ja ota esimakua ohjelmastamme. Älä kuitenkaan suunnittele tarkkaa Popkatu-aikataulua, vaan anna tapahtuman lipua ihollesi ja sattumien kuljettaa!
Mukavaa matkaa toivottaa henkilökunta!
Pop-Huutokaupassa huudettiin tulevan kesän kunniaksi !
Pop-Huutokauppa & Kirpputori
Kun kevätaurinko vielä pisteli viimeisiä lumipenkkoja iltapalakseen, oltiin Teatteriravintolan lasiterassilla jo miltei kesäisissä Pop-kadun tunnelmissa. Mitä kummaa? Onko Pop-katu siis loikannut heinäkuusta huhtikuulle? Ei, mutta esimakua kesän tapahtumasta saatiin 22.4. lauantaina Pop-huutokaupassa. Samalla kerättiin rahaa kesän Pop-kadun lastenpaikalle.
Pop-huutokauppa järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja se oli jo syntyessään menestys. Nyt tapahtumaa oli laajennettu siten, että lapsille oli aivan oma huutokauppa. Siellä käytiin nappikauppaa: hienoja, käytettyjä leluja saattoi saada omakseen vaihtamalla ne nappeihin, kiviin ja muuhun lasten arvotavaraan.
Illemmalla lasiterassilla alkoivat huutaa aikuiset. Ensin jumpattiin huutokättä meklareiden Tarjan ja Jussin johdolla, ja opeteltiin huutamaan "mullemullemullemulle". Huutokaupattavana oli monenlaisia Pop-helmiä, nimekkäiden ja nousevien artistien ja yhtyeiden lahjoittamaa omaisuutta. Nimikirjoituksin varustettuna, tietysti! Paikalle osuneet huutajat saivat harvinaisuuksia kokoelmiinsa miltei pilkkahinnoin, sillä tarjoukset eivät tällä kertaa nousseet taivaisiin meklari-Jussin innokkaasta kannustuksesta huolimatta. Niinpä muun muassa Teatteriravintolan kokki (enpä olisi häntä gootiksi uskonut) onnistui saamaan Nightwishin nimikirjoituksilla koristellun CD:n ja DVD:n kahdellakymmenellä eurolla, ja riehaantui tästä niin paljon, että lupasi Jussille olutta ilmaiseksi. Kylläpä teitä muita Nightwish-faneja nyt harmittaa, kun ette osuneet paikalle!
Illan kovimpana huutajana kunnostautui Pop-kadun veteraani Jari Kupiainen. Tämän pop-mesenaatin omistukseen siirtyi ainakin kaksi historiallista Ilosaarirock-paitaa, kaksi aitoa Krapula-sarjakuvastrippiä ja harvinainen Zen Cafen sinkku, jonka kannessa on hyödyllinen siipimutteri. Näiden lisäksi Pop-huutokaupassa onnekkaiden pop-keräilijöiden haltuun päätyi muun muassa Kotiteollisuuden miehekäs paita ja juliste, PMMP:n levy ja Ismo Alangon sanoituksista koostuva paksu Rakkaus on ruma sana -teos. Viimeksimainittukin myytiin aivan käsittämättömän halvalla jollekin joka toivottavasti nyt on niin ikionnellinen että nukkuu teos tyynynsä alla ja opettelee kaikki Ismon tekstit ulkoa (olen hieman kateellinen hänelle). Tästä kirjasta meklari-Jussi osuvasti kajautti Pop-kadun lastenpaikan kunniaksi runon, jossa lapset ovat likaisia!
Loppuillan meiningeistä vastasi Duo Spektaakkeli, eli Jaska Suhonen ja Pertti Feller, sekä Lucky Bastards -yhtye. Pop-huutokaupan anti siis: ilmaisia leluja, puoli-ilmaisia pop-harvinaisuuksia ja ilmaista, elävää musiikkia! Näin anteliaita me Pop-kadun ihmiset olemme! Liittykää kaikki meihin! Kevään klubeilla nähdään!
Pop-kadun verkkotoimitus
Riitta Soikkonen
Rytmiklubi 15.7.
Joensuun Teatteriravintola
Rytmiklubi Teatteriravintolassa 15.7 on Propleeman ja Popkadun järjestämä klubi, joka on erikoistunut nimensä mukaan hiphoppiin, reggae ja -funk rytmeihin. Klubi on jaettu kolmeen eri osaan. Sisäpihan lavaa ovat polttamassa Giant Robot mukanaan suurin osa tämän hetken viihdyttämimmistä suunsoittajista. Lasiteranssilla Pouta Sound mukanaan Suomen reggae-vokalistien parhaimmisto ja Teatteriklubilla Propleema deejiit. Liput ovat ennakkomyynnissä Levy-Eskoissa aina lauantaihin asti, sekä festivaalialueen infopisteessä. Mikäli lippuja jää, myös Teatteriravintolan ovelta klo 23 alkaen.
Liput 10 €
Ikäraja k18
Popkatu on jo kaikkien huulilla!
Ja kohta se on ihollasi! Kohta se kuumottaa, polttaa, pakottaa kadulle ja saa vieläpä ottamaan pari tanssiaskelta. Nyt on kesä, ettäs tiedät, ja pian on Joensuun kesän aika saada kimmeltävä, koristeellinen kruununsa: Popkatu laskeutuu yllemme! Melkein koko viikon ajan kaupunki tulee olemaan niin täynnä kulttuuria, että aistisi eivät tahdo riittää. Varoitamme, että saatat Popkadun mentyä kokea hieman kulttuuriturvotusta, poppiummetusta ja sydämentykytystä. Toisaalta olo saattaa tuntua hieman ontolta humun hälvettyä. Järjestäjät eivät vastaa mahdollisista sivuvaikutuksista. Mutta nyt: näppäile sivujemme linkkejä ja ota esimakua ohjelmastamme. Älä kuitenkaan suunnittele tarkkaa Popkatu-aikataulua, vaan anna tapahtuman lipua ihollesi ja sattumien kuljettaa!
Mukavaa matkaa toivottaa henkilökunta!
Pop-Huutokaupassa huudettiin tulevan kesän kunniaksi !
Pop-Huutokauppa & Kirpputori
Kun kevätaurinko vielä pisteli viimeisiä lumipenkkoja iltapalakseen, oltiin Teatteriravintolan lasiterassilla jo miltei kesäisissä Pop-kadun tunnelmissa. Mitä kummaa? Onko Pop-katu siis loikannut heinäkuusta huhtikuulle? Ei, mutta esimakua kesän tapahtumasta saatiin 22.4. lauantaina Pop-huutokaupassa. Samalla kerättiin rahaa kesän Pop-kadun lastenpaikalle.
Pop-huutokauppa järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja se oli jo syntyessään menestys. Nyt tapahtumaa oli laajennettu siten, että lapsille oli aivan oma huutokauppa. Siellä käytiin nappikauppaa: hienoja, käytettyjä leluja saattoi saada omakseen vaihtamalla ne nappeihin, kiviin ja muuhun lasten arvotavaraan.
Illemmalla lasiterassilla alkoivat huutaa aikuiset. Ensin jumpattiin huutokättä meklareiden Tarjan ja Jussin johdolla, ja opeteltiin huutamaan "mullemullemullemulle". Huutokaupattavana oli monenlaisia Pop-helmiä, nimekkäiden ja nousevien artistien ja yhtyeiden lahjoittamaa omaisuutta. Nimikirjoituksin varustettuna, tietysti! Paikalle osuneet huutajat saivat harvinaisuuksia kokoelmiinsa miltei pilkkahinnoin, sillä tarjoukset eivät tällä kertaa nousseet taivaisiin meklari-Jussin innokkaasta kannustuksesta huolimatta. Niinpä muun muassa Teatteriravintolan kokki (enpä olisi häntä gootiksi uskonut) onnistui saamaan Nightwishin nimikirjoituksilla koristellun CD:n ja DVD:n kahdellakymmenellä eurolla, ja riehaantui tästä niin paljon, että lupasi Jussille olutta ilmaiseksi. Kylläpä teitä muita Nightwish-faneja nyt harmittaa, kun ette osuneet paikalle!
Illan kovimpana huutajana kunnostautui Pop-kadun veteraani Jari Kupiainen. Tämän pop-mesenaatin omistukseen siirtyi ainakin kaksi historiallista Ilosaarirock-paitaa, kaksi aitoa Krapula-sarjakuvastrippiä ja harvinainen Zen Cafen sinkku, jonka kannessa on hyödyllinen siipimutteri. Näiden lisäksi Pop-huutokaupassa onnekkaiden pop-keräilijöiden haltuun päätyi muun muassa Kotiteollisuuden miehekäs paita ja juliste, PMMP:n levy ja Ismo Alangon sanoituksista koostuva paksu Rakkaus on ruma sana -teos. Viimeksimainittukin myytiin aivan käsittämättömän halvalla jollekin joka toivottavasti nyt on niin ikionnellinen että nukkuu teos tyynynsä alla ja opettelee kaikki Ismon tekstit ulkoa (olen hieman kateellinen hänelle). Tästä kirjasta meklari-Jussi osuvasti kajautti Pop-kadun lastenpaikan kunniaksi runon, jossa lapset ovat likaisia!
Loppuillan meiningeistä vastasi Duo Spektaakkeli, eli Jaska Suhonen ja Pertti Feller, sekä Lucky Bastards -yhtye. Pop-huutokaupan anti siis: ilmaisia leluja, puoli-ilmaisia pop-harvinaisuuksia ja ilmaista, elävää musiikkia! Näin anteliaita me Pop-kadun ihmiset olemme! Liittykää kaikki meihin! Kevään klubeilla nähdään!
Pop-kadun verkkotoimitus
Riitta Soikkonen
Popkadun info-piste torilla 11.7.- 15.7.
Pop-kadun info-piste toimii torilla koko tapahtuman ajan. Popkadun tapahtumien ja klubien lisäksi sieltä saa tietoa myös Ilosaarirockista ja Ilovaarirockista. Infossa yleisö voi äänestää omaa suosikkiaan Alanko katutähdeksi? -kilpailussa.
