KUHA.:N PIMEÄ PUOLI Miksi Pekkala-Pekkala pakeni Mikkeliin?Haastattelija: Jyri Habermas Istun taitelijakapakassa Helsingin Kalliossa. Odotan Pekkala-Pekkalaa, joka on jo puoli tuntia myöhässä. Lopulta sisään astuu aliravitun näköinen epäsiisti hahmo, joka on vain varjo ennen niin pulskeasta Kuha.:n basistista. Pekkala-Pekkala istahtaa pöytääni. Eilinen viina ja viikkojen peseytymättömyys lehahtaa sieraimiini. Yritän olla huomioimatta pökerryttävää löyhkää. Eräs Toinen henkilö Kuha.-yhtyeestä istuu viereeni sohvalle. Hän ei halua nimeään mainittavan orkesterin kireän ilmapiirin johdosta. Pekkala-Pekkala tilaa oluen ja sytyttää käyräksi vääntyneen sätkän. Habermas: Pekkala-Pekkala, miksi lähdit Mikkeliin? PP: Se on pitkä tarina. Vuoden 1997 jälkeen Kuha.:n harjoitusmetodit muuttuivat omituisiksi. Juha Kuha ja Jeesus Vipunen alkoivat määrätietoisesti muuttaa yhtyeen luonnetta. He kirjoittivat surullisenkuuluisan Ruotoprotestisen pamflettinsa ja vaativat, että harjoituksissa aletaan käyttää pamfletista johdettuja metodeja. Harjoittelimme vuorokausia ilman taukoja. Nukahtelusta rangaistiin Reiällä. Toinen henkilö: Reikä on lattiaan porattu pieni aukko, jossa on polviin saakka jääkylmää vettä. Rangaistavat saattavat joutua seisomaan siellä tuntikausia. PP: Minulla oli ylipainoni vuoksi vaikeuksia mahtua Reikään, joten pelkäsin ehkä jopa muita enemmän. Nämä uudet harjoitusmetodit tekivät meistä ihmisraunioita... Militaristinen kuri yhdistettynä kappaleisiin, joita oli fyysisesti mahdotonta soittaa, laukaisivat minussa anoreksian ja alkoholismin. Yritin paeta todellisuutta aina kun mahdollista. Toinen henkilö: Luonnollisesti alkoholin nauttimisesta joutui myös Reikään. Vedimme vahvistimien takana viinaa ja söimme hajun peittämiseksi kilokaupalla Pectus-pastilleja. PP: Kun tilanne oli muuttunut täysin hallitsemattomaksi, pyysin suojatyöharjoittelupaikkaa Mikkelistä. Habermas: Voisitteko kuivailla tarkemmin näitä harjoitusmetodeja?
Toinen henkilö: Ne olivat karmivia. PP: Juha Kuha pakoitti meidät tuijottamaan soittimiamme koskematta niihin. Meidän piti nähdä soittimista lähtevät kuvitteelliset ääniaallot ja ymmärtää niiden "globaalia puhetta". Joskus taas jouduimme kuuntelemaan nauhakohinaa C-kasetilta ja sen jälkeen toistamaan kuulemamme omilla soittimillamme. Toinen henkilö: Itkin usein kotiin päästyäni. Habermas: Monet ovat arvostelleet kappaleittenne sanoituksia naiiveksi. Mitä mieltä olette tästä? PP: Tämä oli juuri yksi ongelma. Juha Kuha kuvitteli, että hänen sanoituksillaan oli suuri yhteiskunnallinen merkitys. Hän kuvitteli muuttavansa maailmaa sanoillaan. Minusta ne olivat täysin yhdentekeviä ja suurelta osin pelkkää paskaa. Toinen henkilö: Juha halusi, että keskustelemme hänen kanssaan yhteiskunnan rappiotilasta, mutta aina keskustelut kääntyivät hänen sanoituksiinsa. Suoraan sanottuna hän oli suuruudenhullu ja kaiken lisäksi vaarallinen sellainen. Habermas: Onko tilanne nyt muuttunut? PP: Onneksi. Saimme ujutettua Juhan kahviin lääkkeitä, jotka tekivät hänestä tahdottoman ottomaanin. Nykyään hän syö kädestämme ja tekee mitä ME haluamme. Voimme taas nauttia musiikin tekemisestä. Lisäksi hankimme yhtyeeseen toisen laulajan Mungo Monosen, joka jo kokonsa puolesta pitää Juhan aisoissa. Lisäksi Mungo osaa myös laulaa, mitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa Juhasta. Toinen henkilö: Eikä Vipunen uskalla pullikoida. Hän pystyy sentään ymmärtämään metodinsa katastrofaaliset seuraukset. Hän on pyytänyt meiltä anteeksi käytöstään ja häpeää. Haastattelu on päättynyt. Pekkala-Pekkala horjuu selvästi humaltuneena ulos kapakasta. Kasvoilta ei ole luettavissa vihaa, mutta kärsimys ja suru kuultaa läpi hänen olemuksestaan. Juuri kun olen lähdössä, Toinen henkilö palaa ja pyytää saada lukea itse kirjoittamansa runon. Kieltäydyn hienovaraisesti ja lähden. | 
