Leiriytymisoppia, osa 1

Pieni teltta on pieni teltta. Sitä ei hyvä usko hirveästi suurenna, vaikka festarilla sitä hyvää uskoa tietysti riittää.

Oma telttani osoittautui huomattavasti pienemmäksi kuin miltä se kauniissa muistikuvissa vuoden takaisessa Provinssirockissa näytti. Kahden hengen vaellustelttaan sullouduimme kolmen hengen, kolmen rinkan ynnä muiden tarpeiden voimin. Ensimmäiseksi havaitsimme ahtauden.

Seuraavaksi teltasta loppui happi. Parin tunnin yrittämisen jälkeen nukkuminen täytyi unohtaa ja siirtyä aktiivisesti purkamaan telttaa paketista. Kaukonäköisesti olimme nimittäin pakanneet teltan sateen varalta jykevään muovipressuun. Olo oli kuin keskikokoisessa muovikassissa.

Jatkoa seuraa.

Takku