Leirintäoppia, osa 2

Herätyskellot ovat ikävä keksintö. Erityisesti silloin, kun ihmiset unohtavat käyttäneensä niitä päivällä. Toisena yönä leirintäalueella piipitti lähiteltoissa uskollisesti kaksi herätyskelloa. Tuntitolkulla.

Jossain teltan ulkopuolella hyöri myös viriili poikapartio, joka piti ns. hyvää meininkiä yllä. He uhkailivat ohikulkijoita lyövänsä näitä turpaan ja tiedottivat lähiympärisöään aikomuksistaan polttaa jokunen teltta.

On sinänsä älytön ajatus mennä nukkumaan rokkifestarin leirintäalueelle (jos siis haluaa ensisijaisesti nukkua), koska siellä ei kukaan nuku. Tällä kertaa oli kuitenkin tyytyminen tähän. Ratkaisu liiallisiin kuulemisogelmiin löytyi tietenkin korvatulpista. Jonkun älykkään mielestä korvatulpat eivät saa olla koko yötä korvissa, mutta tällä kertaa yöunet olivat tärkeät, joten huoli mahdollisista seuraamuksista ei painanut mieltä.

Korvatulpat (toisin kuin herätyskellot) ovat hieno keksintö. Ja kaikenlainen iniseminen on ihan turhaa, jos kerran on raahannut itsensä festarileirintään. Voi sieltä poiskin lähteä. Nähdään taas!

Takku