Lukkoprobleemat

Joskus asiat eivät vaan tunnu sujuvan. Sunnuntaina aamuyön tuntina jonakin heräsi festarivieras haluun siirtää virtsarakostaan ravintola Jokelassa nautitut oluet pois unia häiritsemästä. Tyrmistyksekseen hän kuitenkin huomasi huoneen oven lukon olevan tukevasti rikki. Lukko pyöri kädessä. Humalaisen oveluudella hän päätti siirtää ongelman ratkaisua aamuun ja suoritti tarpeensa soluhuoneen muoviroskikseen (Teemu, pesin sen!).

Aamulla lukko oli yhä yhtä kiinni kuin Alko jouluna. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut huoltomiehen soittaminen. Huoltomies oli tosin jo perjantaina päästänyt etelä-Suomeen emigroituneen ja kylämieheksi kaverin soluasunnossa majoitusta halajavan festivaalivieras sisään huoneeseen. Avain kun oli nerokkaasti jätetty lukitun oven taakse. Nöyryyttävää.

Lukon ruuvien aukiruuvaaminen kariutui harpin katkeamiseen. Ovikin oli turhan tukevaa soluhuoneistotasoa murtamistarkoitukseen. Parta kasvoi ja sydän löi. Lopulta kymmenen minuutin kilkuttelun ja hiplaamisen jälkeen joku kieleke lopulta asettui johonkin siihen sopivaan paikkaan, tai jotain, ja ovi aukesi. Pisujen pesu ja kipikapi alueelle kohti verkkotoimitusta. Ja edellisenä iltana syliin kaatuneesta täydestä oluttuopista (asiat eivät todellakaan aina suju, selvinpäinkään) kastuneet housut jalkaan. Ja asiat rupesivat taasen luistamaan.