Pieni poika nimeltänsä Matias

Sunnuntain aamu-uniset silmät ja mielet avasi ynnä piristi pääportin tuntumassa soitellut lastenorkesteri Tohtori Orff ja Herra Dalcroze. Pieni mutta aktiivinen yleisö taputti ja heilutti kätösiään iloisen soitannan tahtiin. 3-henkisen orkesterin parikymmentä minuuttinen Tauno Toisto -biisi tarttui varmasti jokaisen rallatusta kuunnelleen mieleen: Pieni poika nimeltänsä Matias; meni kirjakauppaan armaan äitinsä kanssa... satukirjaa luettiin ja lal - lal- lal - lala - lala - la - la.

Ja menihän se Matias lopulta myös Ilosaarirockkiin!
Hauskasta meiningistä ja soittimista (mm. pahvilaatikkorummut, astiaharja ja räpylä) kiinnostuneiden kannattaa suunnata kulkunsa myöhemmin iltapäivällä lastentelttaan.

Tuula

Helppo roudata!

Rumpusetti syntyy pahvilaatikoista. Pulkka on kuin quiro tai marimba. Pannaan peliin vielä viisikielinen kantele, pikkuinen pianohaitari, akustinen kitara ja saksofoni. Saattaa siellä vielä jotain muutakin olla. Joka tapauksessa, rekvisiitan pystyttää heiveröisempikin mies ja vaikka kädet taskussa tai toisessa.

Näillä eväillä Tohtori Orff & Herra Dalcroze varustautuu keikalleen. Miksi sitä luokittelisi? Yhtye on tuttu näky lastenkonserteissa, mutta kaukana eivät ole vaikutteet vaikkapa nuoresta Kari Peitsamosta. Pienimuotoiset tarinat tarttuvat aikuisempaankin päähän kuin purukumi. Esimerkiksi Timo lähti pomppulinnaan -tango, joka setvii veljessarjan keskinäistä nokkimisjärjestystä huvitusten ja arkiaskareiden parissa.

Yhtye soittaa Ilosaarirockissa kolmatta kertaa, jos ei neljättä. Ensin portinpielessä, sitten lastenteltassa.
- Viime vuonna soitettiin tuossa vastapäätä, portista katsoen vasemmalla puolella. Nyt sitten oikealla, mutta päälavalle ei meitä ole vielä pyydetty, tilitti bändin räpyläjalkainen rumpali.

Soittajat saapuivat Laulurinteelle Rääkkylästä. Kihaus kihahti kivuttomasti. Ilosaari on myös festareiden kärkipäästä, he sanovat.
- Ei paras, mutta Provinssin ohella parhaita.
Ilosaaressa miehillä oli matkassa PA-tornikin, roskalaatikon kannella. Toimittaja neuvoi kuvaajaa:
- Kuuleha sie Vänskä, ota kuva niin että PA näkyy.
- Ai missä?

Antti Aho
kuva: Vänskä

Nykkelpulkkia ja pahvilaatikoita

Yksi viikonlopun hyväntuulisimmista bändeistä esiintyi sunnuntaina kahden maissa alueen rannanpuoleisessa päässä lastenteltalla. Kolmen nuoren miehen kokoonpano Tohtori Orrf keräsi monikymmenpäisen yleisön, joka koostui lähinnä aikuisista.

Miehet vetivät puolituntisen shown kitaralla, puupillillä, hanurilla, saksofonilla, jalkaräpylällä sekä pahvilaatikoista ja astiaharjoista viritellyllä rumpusetillä. Lisäväriä esitykseen toi yhden kappaleen ajan myös ns. nykkelpulkka eli lasten kirkkaankeltainen muovipulkka, jota vingutetaan rytmikkäästi avainnipulla kitaristilegendojen tyyliin myös selän takaa.

Tohtori Orrfin lavasäteily veti paikalle uteliasta väkeä, mutta bändillä oli myös jo vannoutuneita faneja.
- Soita jo se Meidän äiti... Milloin tulee Meidän talon opettaja? katsomosta huudeltiin.

Meidän talon opettaja kertoo muuten artistien mukaan joensuulaisesta ala-asteen naisopettajasta, joka heittää kuulaa eikä ajele kainalokarvojaan, mutta on silti melko muikea tyyppi.

Keikan loputtua alueelta poistui väkeä suu korvissa.
- Mieletön meininki, eräs faneista kiteyttää.

Riikka ja Petra