Pool meininki

Han-nu! Han-nu! Han-nu! Han-nu! Han-nu! Han-nu! Han-nu! Han-nu!
Rokkiväki otti Pielisjokisuiston brittipoppipumpun vastaan asiallisen avoimesti. Pool sai kakkoslavan eteen ankkuroituneelta yleisöltä sitä, mitä tuli sinne tilaamaankin: jäyhän suosion. Ei riehumista ja riekkumista, ei aidan yli hyppiviä faneja vaan jämerää diggailua.

Ennen keikkaa ilmassa viuhui kesäkumipakkauksia. Poolin kanssa ei tarvitse suojausta, sillä musiikki tuntuu äkkiseltään steriililtä. Ensivaikutelma pysyy, mutta steriilikin sytyttää. Soittoniekoista huokuu välinpitämätön vaikutelma, vaikka porukka on pelissä hiusmartoaan myöten. Totista, vaikkei torvensoittoa.

Allasmusiikkia? On mitä on, mutta kulkee. Soitto ei iske yleisön päähän kuin metrinen halko, vaan se levittyy tasaisena massana mieleen. Kolmen kitaran jyhkeä valli ei sisällä ovelia koukkuja eikä lihaisia paloja. Jykevä tunnelmointi osuu ja uppoaa jämäkkyydellään. Pool vyöryy päälle!

Antti Aho
kuva: Liisa

Pool - jyrää ja melodiaa tiukassa paketissa

12 . todistamani Pool-keikka ja kolmas uuden kitaristivahvistuksen, Ari Koskisen (Valtava Kääpiö) kanssa. Silti kannatti olla mukana. Esimerkiksi siksi, että satsin vanhin biisi To Be As One on mainio U2-pastissi, World is not enough ja Ghosts suorastaan täydellisyyttä hipovia rockbiisejä ja Stare Again slovariklassikko vailla vertaa. Todellinen yllätys koettin kuitenkin vasta setin loppupuolella. Jätkät vetäisivät coverina Oasiksen Rock N' Roll Starin! Jumatsuga, se oli siinä! Biisivalinnassa oli tiukkuutta ja itseironiaa juuri sopivassa suhteessa.

Varsinainen keikka päättyi loistavaan pikkuhitti Crashiin ja encoreina olivat Once-minicd:n tasaisen varmat Stay Away ja Pest.

Kokonaisuutena loistavaa hipova esitys. Kolmen kitaran valli tykitti armottomasti, Asko ja Olli-Matti ovat mainiosti yhteen hitsautunut rytmiryhmä ja Hannu tulkitsee taidolla ja tunteella- kuten aina. Great gig, boys!

Pertti "Rock N' Roll Freak"