ANALYSOIKAAMME YHDESSÄ NYKYLYRIIKKAAHynynen kuuli kauhistuttavan uutisen. Kotiteollisuuden Tuomittu -nimisen kappaleen teksti oli ollut äidinkielen preliminäärikokeessa. Tehtävässä piti analysoida kappaleen lyyristä loistokkuutta menettämisen näkökulmasta. Muita tarkasteltavana olleita tekstejä olivat olleet Miljoonasateen Marraskuu ja jonkun Mikko Kuustosen (kuka vittu se on?) joku teksti (tietääkö kukaan sen biisejä?). Kova kyyti siis. Mutta kuinka kyseinen kappale tulisi tulkita? Nyt raotetaan kaikille tehtävän tehneille ylioppilaskokelaille epätietoisuuden verhoa. Hynynen kertoo mitä Tuomittu -tekstin takaa olisi pitänyt löytää. Olimme juuri suorittaneet saatanallisen messun erään, nyttemmin jo ystäväni Hongiston omistukseen päätyneen kartanon salaisissa kellaritiloissa. Kartanon silloinen omistaja joutui myöhemmin luopumaan talostaan surullisin mielin, luovutussopimus allekirjoitettiin nimittäin hänen verellään. Olimme avanneet kartanon takan takana sijainneen salaoven. Takan erottaa muista kartanon takoista siitä, että tämä sijaitsee valtaisan kartanon valtaisassa salissa ja takan yläpuolella seinällä lepää paroni von Hongstonista maalattu muotokuva. Kuvassa miehellä on metsästyskivääri vasemmassa kädessään ja oikealla kädellä hän pitää kiinni metsästyskoiransa niittikaulapannasta. Koiran suusta roikkuu juuri ammuttu sorsa. Paroni von Hongstonilla on monokkeli oikeassa silmässään ja suussaan herra Danzigin ranteen paksuinen sikari. Taustalla sinisellä taivaalla lentää kurkiaura. Kurkiaura on liekeissä, sillä maalari oli halunnut liittää kuvaan myös hieman symboliikkaa kouriintuntuvan realismin seuraksi. Olimme siis kävelleet mustissa kaavuissamme salaiseen uhrikammioon, raahanneet sinne Tohmajärven kylältä mukaan houkuttelemamme viattoman neitsyen (maalaistaajamista niitä vielä löytyy) ja nyt tarkoituksenamme oli uhrata tämä ihana, rippikouluiän kynnyksellä oleva luonnonlapsi Saatanalle. Näin myös tapahtui. Luonnollisesti raiskasimme tytön ensin. Lopuksi söimme tytön sydämen ja näin musta messumme oli saavuttanut kliimaksinsa. Hautasimme ruumiin, tai oikeastaan sen riekaleet kartanon takapihalle kymmenien muiden uhrien joukkoon. Uhrin maksan syötimme talon kissoille, ne kun niin tykkäävät maksasta. Kaiken edellämainitun kaikki ylioppilaskokelaat ovat varmaan tekstin ensimmäisestä säkeistöstä löytäneetkin. Mutta nyt seuraa tulkinnan vaikein osuus. Mitä tarkoitetaan kertosäkeessä mainitulla kauniilla kukalla ja toisessa säkeistössä olevilla enkelten siipien höyhenillä? Tekstissä olisi muuten ehkä pitänyt käyttää käsitettä sulat höyhenten sijaan, mutta höyhenet kuulostivat rytmisistä syistä paremmalta. Kaunis kukka on tietenkin Lada 1600 Combin kampiakseli ja enkelten siipien höyhenet edustavat nykyteknologiaa, saatana. Pitääkö tämä kaikki tulla teille lukiolaisrääpäleille täältä Etelä-Karjalasta asti selittämään? Lyhyesti: Laulun henkilö on kadottanut henkilökohtaisen automenetyksesä takia kontaktin elämäänsä ja nykyteknologiaan, joka on vahvasti esillä jokaisen ihmisen arjessa. Hän purkaa tuskaansa palvomalla Saatanaa. Laulun henkilö vihaa nyky-yhteiskuntaa ja onkin vahvasti kääntymässä terrorismin tielle. Suunnitelmissa on myös muutto Norjaan, onhan siellä vielä monta puukirkkoa polttamatta. Kyllä. Ihan oikeasti. Hynynen lähtee nyt paskalle kirjoittamaan lisää runoutta. Saatte lisää tulkittavaa.
|
![]()
TUOMITTUKuun ympärillä on kehä Mustan meren äärettömyys Ja jos jonkun sainkin kainaloon Tuomittu! Kuljemme yksin täällä Katselemme kuinka aallot |
||
![]() |
![]() |