Etusivu      Bändit      Media      Info      Viestit      Kohti rokkia      Linkit      Festarielämää                                In English


 

 

Hynynen1/2003

ANALYSOIKAAMME YHDESSÄ NYKYLYRIIKKAA

Hynynen kuuli kauhistuttavan uutisen. Kotiteollisuuden Tuomittu -nimisen kappaleen teksti oli ollut äidinkielen preliminäärikokeessa. Tehtävässä piti analysoida kappaleen lyyristä loistokkuutta menettämisen näkökulmasta. Muita tarkasteltavana olleita tekstejä olivat olleet Miljoonasateen Marraskuu ja jonkun Mikko Kuustosen (kuka vittu se on?) joku teksti (tietääkö kukaan sen biisejä?). Kova kyyti siis.

Mutta kuinka kyseinen kappale tulisi tulkita? Nyt raotetaan kaikille tehtävän tehneille ylioppilaskokelaille epätietoisuuden verhoa. Hynynen kertoo mitä Tuomittu -tekstin takaa olisi pitänyt löytää.

Olimme juuri suorittaneet saatanallisen messun erään, nyttemmin jo ystäväni Hongiston omistukseen päätyneen kartanon salaisissa kellaritiloissa. Kartanon silloinen omistaja joutui myöhemmin luopumaan talostaan surullisin mielin, luovutussopimus allekirjoitettiin nimittäin hänen verellään.

Olimme avanneet kartanon takan takana sijainneen salaoven. Takan erottaa muista kartanon takoista siitä, että tämä sijaitsee valtaisan kartanon valtaisassa salissa ja takan yläpuolella seinällä lepää paroni von Hongstonista maalattu muotokuva. Kuvassa miehellä on metsästyskivääri vasemmassa kädessään ja oikealla kädellä hän pitää kiinni metsästyskoiransa niittikaulapannasta. Koiran suusta roikkuu juuri ammuttu sorsa. Paroni von Hongstonilla on monokkeli oikeassa silmässään ja suussaan herra Danzigin ranteen paksuinen sikari. Taustalla sinisellä taivaalla lentää kurkiaura. Kurkiaura on liekeissä, sillä maalari oli halunnut liittää kuvaan myös hieman symboliikkaa kouriintuntuvan realismin seuraksi.

Olimme siis kävelleet mustissa kaavuissamme salaiseen uhrikammioon, raahanneet sinne Tohmajärven kylältä mukaan houkuttelemamme viattoman neitsyen (maalaistaajamista niitä vielä löytyy) ja nyt tarkoituksenamme oli uhrata tämä ihana, rippikouluiän kynnyksellä oleva luonnonlapsi Saatanalle. Näin myös tapahtui. Luonnollisesti raiskasimme tytön ensin. Lopuksi söimme tytön sydämen ja näin musta messumme oli saavuttanut kliimaksinsa. Hautasimme ruumiin, tai oikeastaan sen riekaleet kartanon takapihalle kymmenien muiden uhrien joukkoon. Uhrin maksan syötimme talon kissoille, ne kun niin tykkäävät maksasta.

Kaiken edellämainitun kaikki ylioppilaskokelaat ovat varmaan tekstin ensimmäisestä säkeistöstä löytäneetkin. Mutta nyt seuraa tulkinnan vaikein osuus. Mitä tarkoitetaan kertosäkeessä mainitulla kauniilla kukalla ja toisessa säkeistössä olevilla enkelten siipien höyhenillä? Tekstissä olisi muuten ehkä pitänyt käyttää käsitettä sulat höyhenten sijaan, mutta höyhenet kuulostivat rytmisistä syistä paremmalta.

Kaunis kukka on tietenkin Lada 1600 Combin kampiakseli ja enkelten siipien höyhenet edustavat nykyteknologiaa, saatana. Pitääkö tämä kaikki tulla teille lukiolaisrääpäleille täältä Etelä-Karjalasta asti selittämään?

Lyhyesti: Laulun henkilö on kadottanut henkilökohtaisen automenetyksesä takia kontaktin elämäänsä ja nykyteknologiaan, joka on vahvasti esillä jokaisen ihmisen arjessa. Hän purkaa tuskaansa palvomalla Saatanaa. Laulun henkilö vihaa nyky-yhteiskuntaa ja onkin vahvasti kääntymässä terrorismin tielle. Suunnitelmissa on myös muutto Norjaan, onhan siellä vielä monta puukirkkoa polttamatta.

Kyllä. Ihan oikeasti.

Hynynen lähtee nyt paskalle kirjoittamaan lisää runoutta. Saatte lisää tulkittavaa.


Hynynen2/2003

HYNYSTÄ AHDISTAVAT ASIAT TOP 5, osa 1

Paskalla istuessa sitä tulee mietittyä monenmoista.

1. Miksi vitussa jokaisessa teini/ensiasunnon eteisessä on käsittämättömän törkeä palapeili ja olohuoneen katossa sellainen muka eksoottinen tuuletusropeli?

2. Miksi kaikki merkkituotedeodorantit pettävät? Tällaisen normaalia enemmän hikoilevan vanhan läskin on pakko käyttää vain ja ainoastaan Axea, vaikka se onkin lähinnä nykyajan vastine Mennenille. Kaikki ns. merkkituotteet pettävät yleensä jo muutaman tunnin käytön jälkeen. Juotavana Axen partavedet ovat muuten huomattavasti pahempia kuin Mennenin.

3. Miksei Lappeenrannasta löydy yhtäkään kunnon vaatekauppaa, josta mies voisi löytää itselleen vaatteita ja kenkiä? Ei sen puoleen, että Hynynen olisi joku shoppailija, mutta kun kerrankin itselleen etsii jotain niin se osoittautuu mahdottomaksi. Naisille kyllä löytyy helvetin hienoja kenkiä ja rättejä, mutta miehille on tarjolla vain mahdollisimman huomaamattomia ja persoonattomia vaatteita. Kunnon saappaita tästä kaupungista ei miehille löydy ollenkaan, ne on poikkeuksetta haettava jostain vitun Norjasta. Miehiä aliarvioidaan tässä asiassa aika helvetin rankalla kädellä. "Eihän suomalainen junttimies mitään vaadi, sillehän kelpaa verkkarit." Persoonallisinta mitä tästä kaupungista mies voi löytää on Seppälän liekki- ja tribalpaidat ja nehän tosiaan on helvetin persoonallisia. Ne päällään näyttää aivan nuoriso-ohjaajalta, ei puutu kuin poninhäntä, älykkölasit ja farkkuhaalarit, saatana. Tämän asian voisi saman tien vetäistä kunnolla överiksi. Hynynen ideoikin erään nimeltämainitsemattoman rumpaliystävänsä Sinkkosen kanssa uutta vaatekauppaa paikallisen Kekäleen viereen. Sen nimeksi tulisi Pökäle. Siellä myytäisiin perseestä lököttäviä puvunhousuja ja verkkareita, resoritakkeja, kansitakkeja (se olisi liikkeen muodikkain tuote, oikea myyntitykki) Minimani-farkkuja ja -takkeja, tennissukkia, purjehduskenkiä, jo valmiiksi linttaan astuttuja tarralenkkareita, Irwin-hattuja, Kanaria- T-paitoja ja kaupan päälle annettaisiin jokaiselle asiakkaalle vielä irtoviikset. Kyllä kauppa kävisi.

4."Mammakerhot" ovat sietämättömiä. Jo kahden tuoreen äidin muodostama vaunupari saa aikaan totaalisen kaaoksen. Ne jyrää meitin! Saatana, hyökkäysvaunuineen nuo itsekeskeiset, kovaääniset naiset valtaavat isonkin kahvion vaivattomasti. Vaihdetaan yhdessä kokemuksia siitä, miten meidän Tero-Antero nukkuu niin huonosti ja vaipassa haisee uusi satsi tunnin välein, eikä mies ikinä suostu vaihtamaan vaippoja. Välillä työnnetään tissi suuhun ja huuto jatkuu taas. Puhutaan yhteen ääneen ja niin, että kaikki varmasti kuulevat miten erinomainen meidän Seppo-Annikki onkaan, sehän oppi jo ensimmäisenä elinviikkonansa lukemaan. Nyt kolmikuukautisena sillä on jo menossa Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Välillä käydään tiskillä valittamassa, että miten huonosti kahviossa on tarjolla syöttötuoleja, nyt meidän ihana Jade-Tähtönen jää ilman. Ja vaunuthan jätetään tietenkin niin, että ne ovat kaikkien tiellä.

5. Miksi naisilla menee aina niin helvetin kauan pukeutumiseen vaikka he olisivatkin vain töihin lähdössä? Seistään peilin edessä, käydään välillä laittamassa hiuksia, seistään peilin edessä ja vaihdetaan kenkiä, käydään taas laittamassa hiuksia, vaihdetaan paitaa kun se ei käy vyön kanssa, käydään laittamassa taas vähän hiuksia, vaihdetaan housut kun ne eivät käy juuri vaihdettujen kenkien ja paidan kanssa, laitetaan vähän hiuksia, koska päälaella on ikävä pyörre ja sitten päätetäänkin vaihtaa alkuperäiset vaatteet. Ja tämä ruljanssi tapahtuu ennen kuin voidaan käydä viemässä roskat ulos. Miehelle riittää kusenpolttamat kalsarit, repaleiset farkut, hikinen T-paita ja se sama takki, joka on roikkunut naulakossa jo vuosia. Kaupungille lähdettäessä naisen toimintaan menee vielä kaksikertainen aika. Ja koko tämän ajan mies seisoo ulkovaatteissa eteisessä ja odottaa. Hikoilee ja odottaa joutuen välillä kommentoimaan naisen asusteita, mutta vain silloin kun nainen kysyy. Muulloin se on kiellettyä. Mies hikoilee, odottaa ja kommentoi vaikka hänelle naisen vaatteet ovat aivan yksi lysti. Mies hikoilee, odottaa ja kommentoi koska se on hänen tehtävänsä.

Rupes ahdistamaan. Palaamme asiaan. Onneksi Hynynen voi nykyisin purkautua tänne Ilosaarirockin sivuille, pelkät psykiatrilla käynnit eivät enää näköjään riitä.


Hynynen3/2003

YLÖS, ULOS JA VITTU KUN VITUTTAA!

Oletteko ikinä käyneet hiihtämässä? Niin, se on sitä touhua, jota tehdään suksilla, sauvoilla ja jossa kiellettyjen aineiden käyttö on niin yleistä, että se pitäisi jo laillistaa. Kielletyt aineet tiedätte ainakin, saatanan hipit. Mutta hiihtäminen, varsinkin näin keväällä, on erittäin rentouttavaa. Ajatus lepää auringon paistaessa ja suksien suhinaa kuunnellessa. Ja järven jäällä, jossa korkeuserot ovat muuten aika minimissään, se on jopa aika vaivatonta. Ei tule hiki, ei hengästytä, eikä juuri vitutakkaan. Niin ainakin luulisi.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Aina on nimittäin olemassa tekijä X, arvaamaton yhtälön osa, joka saattaa pilata tunnelman. Tässä tapauksessa tekijä X on toinen ihminen, ehkäpä jopa useampikin.

Ihminen, tuo luomakuntamme kruunu ja älyn pyhäkkö, tuo säkenöivän ajattelun hermokeskus, osaa olla myös ääliö. En väitä, että hiihtäminen olisi kauhean älykästä hommaa. Mutta ajatelkaapa mitä muuta ladulla voi nähdä ja tapahtua.

1. Aikuinen mies istuu tuntikausia paikallaan pilkkijakkaralla ja nykii jotain vitun siimaa saamatta koskaan mitään, korkeintaan kalan maun keiton liemeen.

2. Vanha mummo, joka on sauvakävelyllä ladulla. Siis vittu, mummo sotkee hyvät hiihtoladut vain sen takia, ettei jaksa laittaa itselleen suksia jalkaan. Tyhmäähän se olisikin, silloinhan liikunnasta saattaisi tulla vaikka tehokasta. Onhan sauvakävelykin tehokasta, mutta ei siten, että sauvoja vain raahataan perässä niinkuin yleensä näkee tehtävän.

3. Äiti, joka on saanut oikun lähteä järven jäälle työntelemään rattaita saadakseen hieman punaa poskilleen ja aurinkoa. Siinä sivussa sotketaan ladut ensin rattailla ja sitten vielä jaloilla. Nerokasta. Ja muitakin kävelijöitä siellä riittää. Luulisi, että jäällä olisi tilaa muutenkin mutta ei. Kyllä se kävely on ehdottomasti tehtävä siinä latujen päällä.

4. Miksi vitussa jäällä hiihtävien pitää aina tervehtiä toisiaan? Turha vedota hyviin tapoihin, ei tipu. Minä en tuntemattomia tervehdi, vittuillessani harvoin edes tuntemilleni ihmisille nyökkäilen. Se, että hiihtoharrastus yhdistää meitä ei tarkoita sitä, että olisimme ystäviä. Sama pätee muuten myös punttisalilla. Miksi vitussa joillain ihmisillä on helvetillinen tarve keskustella raudan siirtelyn lomassa? Perkele, minä ainakin menen kuntosalille liikuttelemaan terästä sen minkä paskalla selälläni kykenen, enkä keskustelemaan ilmoista tai Irakin sodasta. Akat on sitten erikseen, heillehän urheilu ja liikkuminen on hyvin usein pelkästään sosiaalista toimintaa.

5. Koirien ulkoiluttajat ovat pahimpia. Itselläni ainakin on tuo voiteluhomma täysin hallussa, en kaipaile ylimääräisiä liistereitä suksieni pohjiin.

Ja liisteristä tulikin mieleeni... Hynynen lähtee nyt paskalle. Ja Hynysen paska menee housuun tai pönttöön, ei koskaan ladulle.


Hynynen4/2003

JUMALAN SUUNNITTELUVIRHE

Jätkäporukassa tulee mietittyä monenmoista. Puhumme muustakin kuin autourheilusta ja viinasta. Usein tulee käytettyä aikaa ja tuhlattua energiaa niinkin käsittämättömän otuksen analysointiin kuin nainen. Olemme tulleet seuraavanlaiseen tulokseen:

Jumala suunnitteli naisen päin helvettiä.

Mitä se Jumala oikein ajatteli? Ei sen ajatus tissienkään välissä voinut olla, ne kun eivät vielä voineet häiritä luomistoimintaa. Jokin meni kuitenkin pieleen, sillä tuloksena miehen kylkiluun ja saven muovailusta oli ihmishirviö, helvetin monimutkainen rakennelma, jonka ymmärtäminen on usein täysin mahdotonta. Okei, eihän noista rakennusaineista mitään täydellistä voi saada aikaan, mutta ihmetyttää silti. Naisen monimutkaisuus mieheen nähden on asia, jota on vaikea sulattaa.

Kyllä olisi elämä helppoa jos nainen osaisi ajatella yhtä yksinkertaisesti kuin mies. Ihmiskunta säästyisi monelta vaivalta. Ajatellaanpa vaikka sellaista perussettiä kuin yhdyntä. Minkä helvetin takia naista pitää tuntikausia lämmitellä niinkin yksinkertaista suoritusta varten? Pitää kantaa kukkia, leperrellä kauniita asioita korvaan ja kun viimein päästään sänkyyn niin mitä tapahtuu. Lämmittely jatkuu. Se jatkuu ja jatkuu kunnes mies viimein pääsee työntämään sen "yhen jutun" sinne "yhteen paikkaan". Kuluu kaksi sekunttia ja miehellä on jo tupakka huulessa ja katse kohti kaukaisuutta. Ja tuota hommaa pitää tuntikausia pohjustaa. Helpompaa olisi jos nainenkin olisi heti valmiina ja "sekuntti ja pitkä tuijotus" -taajuudella. Säästyisi huima määrä aikaa ja energiaa. Ajatelkaapa miten paljon aikaa maailmassa on käytetty naisen lämmittämiseksi oikealle taajuudelle siihen nähden miten kauan se itse suoritus yleensä kestää? Lämmittelyyn tuhlatussa ajassa olisi esimerkiksi keretty tekemään käsittämätön määrä suurtekoja ja uusia keksintöjä. Ihmiskunta olisi huomattavasti nykyistä kehittyneempi. Ajan hukkakäyttö näissä yhdyntähommissa kärjistyy tähän kuuluisaan "yhdynnän jälkeiseen yhdessäoloon ja läheisyyteen". Vittu, äijä ajattelee jo formuloita ja kaljaa ja vielä pitäisi sängyssä makailla ja silitellä tukkaa, saatana. Ei toimi!

Toinen epäkohta on sitten tämä tunnepuoli. Sehän se vasta päin helvettiä onkin. Minkä takia nainen luulee, että kun mies kerran uittaa sitä juttuaan siellä naisen hommassa niin sen jälkeen ollaan heti rakastavaisia, aletaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, puhutaan lapsista (tyttö ja poika, pojalle sininen kurapuku ja tytölle punainen) ja koirasta, lasketaan tunteja, että miten pitkään sitä on jo "seurusteltu" ja raahataan miestä jo pankkiin puhumaan asuntolaina-asioista? Sitä ennen on tietenkin käyty jo kirkko varaamassa häitä varten. Käsittämätöntä. Seksi seksinä ja näkemiin. Näin vältytään molemminpuolisilta pettymyksiltä.

Että näin. Hynynen jää odottelemaan feministien pommilähetyksiä innolla. Räjähtelemisiin.


Hynynen5/2003

KYLLÄ KEIKKABUSSI AINA KOTIOLOT VOITTAA

Kotiteollisuuden viettäessä nyt pitkää keikkataukoa sitä on huomannut kaipaavansa yhtä asiaa. Nimittäin keikkabussissa istumista. Periaatteessahan se on vitun tylsää. Istua nyt tunti- ja päiväkausia paskaisessa autossa, mutta yllättäen siinä on hyviäkin puolia. Valoitan niistä teille nyt muutamia.

1. Keikkabussi on älyvapaa vyöhyke.

On helvetin mukavaa välillä olla ajattelematta mitään, tekemättä mitään järkevää ja ennen kaikkea olla varomatta sitä mitä suustaan sattuu päästämään. Sillä ei ole mitään merkitystä, koska keikkabussissa älyn käyttäminen on kiellettyä. Saa piereskellä, röyhtäillä, kiroilla ja vittuilla muille täysin vapaasti pelkäämättä joutuvansa halveksunnan tai väkivallan kohteeksi. Joskus joku saattaa yrittää lukea jotain kirjaa tai katsoa jotain taide-elokuvaa videolta, mutta pian sen huomaa mahdottomaksi. Ei keikkabussissa voi keskittyä muuhun kuin tyhmänä olemiseen. Ja tämän porukan ollessa kyseessä se ei edes vaadi minkäälaista keskittymistä.

2. Keikkabussi on naisvapaa vyöhyke.

Akkojen raahaaminen keikkabussiin on ankarasti kielletty. Keikkabussissa ei saa/tarvitse hokea sitä iänikuista mantraa, että "joo, niin miekin rakastan siuta, anna suukko hanipupuli". Naisten poissaolo takaa myös ykköskohdan täydellisen toteutumisen. Ja ennen kaikkea kukaan ei ole nipottamassa hajusta, hampaiden pesemättömyydestä ja muusta hygieniasta, ei tarvitse koko ajan olla antamassa seksuaalipalveluja, eikä kukaan ole kerjäämässä jatkuvaa huomiota ja hellyyttä. Paitsi Hongisto.

3. Keikkabussissa aika menettää merkityksensä.

Jatkuva reissaaminen ja naisten puuttuminen takaavat sen, ettei kukaan huolehdi ajasta. Että paljon se kello on, nyt pitäisi mennä jo nukkumaan, tai nyt ollaan jo 15 minuuttia myöhässä tarkoin etukäteen suunnitellusta aikataulusta. Ajan ja suunnitelmien puuttuminen on totaalisen rentouttavaa.

4. Keikkabussia ei siivota.

On helvetin mukava olla kaiken kaaoksen, paskan ja roskien seassa huolehtimatta siitä, että milloin on siivouspäivä. Kyllähän sen bussin joku silloin tällöin siivoaa, mutta se ei ole taiteilijapoppari. Tiskejäkään ei tule, sillä keikkabussissa ravinto nautitaan pääasiassa nestemäisessä muodossa pullosta ja savun muodossa savukkeesta.

5. Keikkabussi on puhelinvapaa vyöhyke.

Keikkabussissa puhelimeen puhuminen on kovan metelin takia lähes mahdotonta. Tämän takia sitä on antanut itselleen luvan olla vastaamatta kaikkiin puheluihin. Se vapauttaa taiteilijan ulkopuolisesta maailmasta täydellisesti.

Tämän kaiken voisi kiteyttää yhteen lauseeseen: Keikkabussissa saa olla oma itsensä. Ei tarvitse olla sosiaalinen (se kertoo muuten bändin helvetin hyvästä yhteishengestä ja -ymmärryksestä), ei tarvitse välittää kenestäkään muusta kuin itsestään ja siitä, että jaksaa pysytellä selvänä siihen saakka kunnes työt on tehty

Tai eihän se mitään oikeaa työtä ole. Se on lomailua suomalaisessa maisemassa. Sen takia Hynynen sitä kaipaakin.


Hynynen6/2003

TOTUUS KOTITEOLLISUUDEN TULEVASTA

Omituista. Helvetin monia tuntuu nyt kovasti kiinnostavan se, että miltä se Kotiteollisuuden tuleva levy oikein kuulostaa. Ei kai miehet ole aikuistuneet ja rauhoittuneet? Onhan siellä sitä huutoa ja vauhtia vielä mukana, onhan?

Onhan siellä, tavallaan. Hynysen on nyt aika puhua, ei kun kirjoittaa, suunsa puhtaaksi. Otetaan foorumi hyötykäyttöön! Mikäs sen parempi paikka mainostaa bändin tulevaa levyä kuin Ilosaarirockin kotisivut?

Kaikki alkoi vuosi sitten kesällä kun Hynynen huomasi takin olevan aivan tyhjä. Uusia sävellyksiä ja sanoituksia ei syntynyt. Ei muuta kuin soitto Ile Vainiolle ja Risto Asikaiselle, tuolle Suomen Lennon-McCartney -akselille (Nylon beat, Gimmel ja mitä niitä nyt onkaan) ja biisejä tilaamaan. Miehet teki, olimme tyytyväisiä (varsinkin Sinkkonen oli innoissaan, Hongistoltakin kastui etumus) ja aloitimme harjoitukset.

Pari Asikaisen laatusävellystä oli kuitenkin jäänyt ilman tekstejä, koska Ilellä oli hirttänyt ryyppy päälle. Hynynen soitti siis Tero Vaaralle, ja mies lupasikin hoitaa asian jos vain hiustenlähdöltään ehtii. Alatalon Mikoltakin kysyttiin, mutta kun sillä oli niin kovin kiire vaalikamppanjansa suunnittelun kanssa. Kamppanjan, jonka kiistatonta menestystä saimme kaikki maaliskuussa todistaa. Hienoa, Mikko, hienoa!

Treenien jälkeen seurasi vaikeuksia. Studiossa oli, ah, niin vaikeaa. Oikeaa luomisen tuskaa. Onneksi tyttöystävämme olivat kuitenkin mukana, he istuivat kanssamme studion tarkkaamossa kuukauden jokaisena päivänä! Oli niin ihanaa kuulla heidän kommentointiaan kappaleista ja vaihtaa välillä muutama pusu. Sinkkosella oli muuten eri tyttö joka aamu odottamassa oven takana, puolienkaan nimet eivät jääneet mieleen. Ei edes miehelle itselleen.

Muitakin vaikeuksia oli kuin luomisen tuska. Oli nimittäin helvetin vaikea haalia kasaan kamariorkesteri, flyygelinsoittaja (Kerkko, perkele, ei kerenny), nuori, notkea, vetreäsorminen naisharpisti (pitäähän meillä silmäniloakin olla, kyltymättömille kun ei tyttöystävät riitä) ja se perulainen panhuiluryhmä, joka pitkällisten etsintöjen jälkeen onneksi löytyi Lappeenrannan torilta. Yllättävän helppoa oli sen sijaan saada paikalle ryhmä naislaulajia paikkaamaan Hynysen keikoilla rikkomaa ääntä. Kurkku on paskana, mies ei koskaan enää "laula" nuottiakaan, mutta päätimme yhteistuumin bändin ja Karmilan kanssa, että korvaamme tuon aikaisemmin niin epävireisen laulun kunnon heleillä, ja ennen kaikkea vireisillä, naisäänillä. Kokeilimme ensin, tottakai, tyttöystäviämme, mutta lopulta päätimme jostain syystä (muistakaa Yoko Ono!) turvautua ammattilaisiin. Paikalle pyydettiin siis Päivi Lepistö ja entisen Taikapeilin tytöt. Kävihän siinä studion ovella joku Arja Korisevakin pyörähtämässä, mutta eihän me sitä tekopirteää naamaa jaksettu katsella. Marita Taavitsaisen tekopirteys olisi sen sijaan maistunut hyvinkin, mutta kun nainen sattui juuri sillä hetkellä olemaan S/M -messuilla jossain Norjassa. Sinkkonen ehdotti myös kuuromykkien vanhusten kuoroa erääseen biisiin, mutta jostain syystä Karmila ei pitänyt ajatuksesta. Korvasimme osuuden syntikoiden suhinalla ja Hongiston kuolauksen äänillä.

Kun paikalla oli vielä pyörähtänyt erään päiväkodin lapsikuoro, Francis Goya nylonkielisine akustisineen, Vesa-Matti Loiri huiluineen, ja lappeenrantalainen kehitysvammaisten muodostama Rytmi-Norpat -yhtye, alkoikin paketti olla kasassa. Hyvää jälkeä tuli, kiitos vaan kaikille avustajille.

Että, ei muuta kun syksyllä levykauppaan. Lopputulos löytyy sieltä lastenlevyjen hyllystä.


Hynynen7/2003

NAISESTA VIELÄ

Nainen se jaksaa ihmetyttää Hynystä, aina ja ikuisesti, joka päivä. Viime aikoina mies on tehnyt seuraavanlaisia huomioita.

Osaavatko naiset oikeasti puhua muusta kuin omista lapsistaan ja miehistään? Monta kahvilakeskustelua sivukorvalla kuunnelleena Hynynen on vakuuttunut siitä, että ei ne osaa. Perkele, akat lähtee keskenään kahville tai kaljalle ja käyttävät koko sen ajan ihmissuhteittensa analysointiin tai lastensa taitojen ja vaivojen kertaamiseen. Ja joku idiootti käyttää aikansa siihen, että kuuntelee tällaista keskustelua viereisessä pöydässä. Ei, saatana! Ja jos ei puhuta ihmissuhteista ja lapsista niin sitten puretaan työpaineita. Aina puretaan jotain, nainen ei osaa rentoutua koskaan. Jos sillä on hetken kivaa, niin silläkin hetkellä se kerää jotain negatiivista energiaa, joka pitää purkaa viimeistään kuukautisten aikaan astioita heittelemällä, miehelle vittuilemalla (esim. haukkumalla tämän auton, se on jo pyhäinhäväistystä!) tai sitten sille omalle, rakkaalle sydänystävälle puhumalla. Joko tuntikausia puhelimessa tai kahvilassa.

Mikä helvetin tarve naisella on aina arvostella muita ihmisiä, varsinkin muita naisia? Aina jollain on törkeät vaatteet, ruma kampaus tai aina joku on muuten vain vitun tyhmä. Oikeassahan he monesti ovat, ei siinä mitään, mutta silti. Nainen itse ei ole koskaan tyhmä. Nainen itse on maailman keskipiste. Ja yksi miehen tehtävistä on pönkittää tätä uskoa kukkasin, hellittelyin ja rakkaudentunnustuksin. Hyi, helvetti!

Naisen tulee saada tietty määrä omaa miestään per viikko. On olemassa tietty kiintiö, joka on määritelty suhteen alussa, ja jos se ei toteudu, niin nainen tuntee itsensä hylätyksi. Mies ei enää rakasta häntä, koska munaa ei tulekaan enää toistakymmentä kertaa viikossa. Yritä siinä sitten selittää, että aivot ovatkin nousseet kiihkeän alun jälkeen sykkivästä jalkovälistä päähän takaisin, että eihän sitä koko ajan jaksa soutaa. Eikä naista itseäänkään niin usein huvita, mutta kun on se kiintiö! Kiintiö on saatava täyteen, muuten keskinäinen rakkaus on kuolemaisillaan! On lemmittävä vaikka väkisin, vaikka kumpaakaan ei kiinnostaisikaan.

Nainen haluaa tehdä asioita yhdessä miehensä kanssa. Ahtaaseen keittiöön on mahduttava yhdessä tekemään ruokaa, vaikka mies haluaisi edes sen hetken olla rauhassa turhalta hössötykseltä ja pusuttelulta. Yhteiset kävelylenkit ovat aivan ehdottoman pakollisia, muuten ei heru ja saattaa lentää tavaratkin. Miehen on krapula-aamuna lähdettävä naisen kanssa vaateostoksille korvaukseksi siitä, että tuli edellisenä iltana jätkien kanssa vedettyä pilkkuun asti. Kauppoihin on lähdettävä heti yhdeksältä. Miehen tehtävä on olla makutuomarina ja olla juuri sitä mieltä, mitä nainen haluaa. Jos nainen sovittaa omasta mielestään hyvännäköistä vaatetta, miehen on sanottava, että onpa se hyvännäköinen. Nainen saattaa myös virittää ansan. Hän saattaa tahallaan sovittaa rumaa rättiä ja kokeilla, miten tarkkaavaisena mies vaatteidensovitusrituaalia seuraa. Älä, mies, koskaan lankea tähän ansaan! Seuraa aina tarkasti ja sano vaatetta rumaksi jos se sitä on, muuten tulee karatea! Jos puolestasi olet välinpitämätön (Hynynen on sitä aina, varsinkin krapulassa, ei nimittäin kiinnosta pätkääkään) niin rakkaus on jälleen lopussa. Alkaa mökötys, jonka voi kuitata ainoastaan lemmellä ja kenties romanttisella illallisella. Ja kukilla tietysti, ne toimivat aina. Kukkakimpulla nainen kuin nainen sulaa, se on varma.

Nainen haluaa näkyviä merkkejä yhteiselosta ja keskinäisestä rakkaudesta. Näitä merkkejä ovat esim. lapset tai suhteen alkupuolella kotieläimet. Koira tai kissa on hankittava, tai vähintään kultakalat, joita sitten yhdessä hoivataan. Juostaan, perkele, yhdessä pitkin puistoa ja "koulutetaan" yhteistä koiranpentua. Heitellään keppiä ja käskytetään niin perkeleesti. Nauretaan yhdessä, kun on niin ihanaa yhteisen harrastuksen äärellä, keräillä jotain koiranpaskaa puiston nurmikolta paperipussiin pienellä lapiolla tai kumihanskalla. Miestä koko touhu yleensä vain vituttaa, hän tekisi koirasta mielellään vaikka lämpimän karvahatun, mutta ei auta, ei. Koiran kanssa on peuhattava, muuten mies ei rakasta naista tarpeeksi ja sanomista tulee.

On ne aika epeleitä ne naiset. Mutta onneksi niillä on aina hyvät tissit ja perse. Naamalla ja älykkyydellä nyt ei ole niin väliä. Turhaa hifistelyä.


takaisin

 

TUOMITTU

Kuun ympärillä on kehä
tähän hallayöhön loppuu kesä
kietoudun tiukasti vaatteiden sisään 
kun kylmä tuuli puhaltaa

Mustan meren äärettömyys
vaiko omantunnon äänettömyys
minua johdattelee tänne
kivikkoiseen rantaan

Ja jos jonkun sainkin kainaloon
    tiesin silti yksin oon
    sen kauniin kukan kadotin
    enkä koskaan saanut takaisin
    Puolestani anna ruumiisi
    edestäni vuodata veresi
    loputtomia ehtoja sanelin
    yksin kuoliaaksi palelin

Tuomittu!

Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina
etsimme muitaeksyneitä

Katselemme kuinka aallot
piiskaavat rannan kiviä
likaisen roskan sekaan
enkelten siipien höyheniä