PIERU ON TAIKUUTTA

Tällä kertaa Hynynen porautuu älykköpalstallaan syvällisen ajattelun ytimeen. Nyt puhutaan nimittäin paskasta. Tarkemmin sanottuna sen hajusta. Sanoihan Jari Tervokin jossain 90-luvun alkupuolen runossaan, että kaikki muu on paskaa paitsi kusi. Aika helvetin vetävä loppu runolle muuten.

Täsmennän vielä. Oikeastaan puhumme pieruista. Pieru toimii aina, se on vähän kuin natsiviiksien, hakaristien ja kirkkoveneiden piirtäminen sammuneelle kaverille tai lehdessä poseeraavalle mallitytölle. Seuraavassa tilityksessä on ollut apuna, tai oikeastaan alkuvoimana, hyvä ystäväni, keikkabussifilosofi Jari-Markus Juhani Sinkkonen.

Olemme tulleet johtopäätökseen, että pieru on silkkaa taikuutta. Ajatelkaa; kuuluu ääni, sitten tulee haju. Parhaimmillaan ei edes kuulu ääntä, tulee vain helvetillinen katku. Ihmeellistä. Kuinka se on mahdollista? Aivan sama jos joku witun Copperfield tai Seppänen hävittää maagisella eleellään Vapaudenpatsaan, todellinen taikuus löytyy kuitenkin aivan arkisesta kehyksestä. Se löytyy ihmisen perseestä.

Jos tämä kaikki asettuisi vain sektorille ääni-haju, voisi tämän syvällisen pohdinnan jättää tähän. Mutta ei tässä vielä kaikki! Tämän lisäksi pieru vapauttaa. Se vapauttaa päästäjänsä piinasta, joka kääntää vatsaa. Se vapauttaa kanssaihmiset hersyvään nauruun. Ainakin sellainen efekti sillä on meille kuuden L:n ylioppilaille, teistä rahvaasta en tiedä. Mikään ei nimittäin ole niin hauska asia kuin pieru esim. keikkabussin hämärässä piinaavan, minuutteja kestäneen hiljaisuuden päätteeksi. Tai pieru saunassa, se on parhautta. Se on nimittäin pyhäinhäväistystä, ja sehän on vapautumisen muodoista parhain. Jos haluaa lisätä tätä saunaefektiä, niin voi pieraista löylykauhaan. Siitä lähtee aivan tajuton soundi. Mitä suurempi kauha sen parempi.

Tehokkaimmin tämä pierutaikuus toimii ruokailun yhteydessä. Olen ollut nimittäin todistamassa kun eräs seurueeseemme kuulunut taikuri on pieraissut kanssaihmisen ruoka-annokseen. Kaverilta jäi ruoka syömättä, vaikka tuskinpa se moisesta saastui. Jotenkin vain oli tunnelma pilalla. Tämäkin osoittaa kuinka mahtava maaginen voima pierulla, tuolla näkymättömällä, pahanhajuisella ilmavirtauksella voi olla. Myös kaverin tuoppiin on hyvä pieraista, mutta viina ei kyllä moisen tempun takia jää lasiin. Viinahan juodaan vaikka siinä olisi kaverin siemennestettä.

Ja lopuksi klassikko: Pieru hississä. Se vaatii hieman pokeria, mutta toimivuus on taattu. On hienoa seurata kuinka kanssaihmiset kiemurtelevat krapulapierun hajussa pääsemättä tilanteesta pois. Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa sanaakaan, sillä ensimmäistä valituksen heittänyttä epäillään aina hajun alkulähteeksi. Jokaista hississä olijaa hävettää niin helvetisti, jokainen on epäilty. Eikä syyllistä saada parhaimmassa tapauksessa koskaan kiinni. Tämä syyllinen, arkisten taikatemppujen mestari, saa jatkaa kulkuaan meidän tavallisten ihmisten joukossa ollen kuin kuka tahansa meistä.

Ajatelkaa, jokainen meistä voi olla syyllinen. Jokainen meistä voi olla taikuuden ruhtinas!

Hynynen

  takaisin