PAHUUS MEISSÄ JA AJASSAMME

Nyt minulla on poikkeuksellisesti erittäin tärkeää asiaa. Ajattelin nimittäin muistuttaa teitä, rakkaat lukijat, Pahuuden olemassaolosta.

Useimmat teistä ovat varmaan nähneet Taru sormusten herrasta -elokuvia. Niissähän on tämä pimpsaa muistuttava (herkullinen metafora muuten), liki legendaarinen Paha silmä, joka hallitsee koko olemassaolevaa maailmaa. Juuri tällainen vastaava Pahuus hallitsee kansaamme, tarkkailee meistä jokaista ja synnyttää ilmiöitä, joita on lähes mahdotonta terveellä järjellä ymmärtää. Valoitan teille nyt näistä ilmiöistä näkyvimpiä ja kuuluvimpia, ja toivon teidän kaikkien käyvän taisteluun niitä vastaan. Muuten olemme tuomittuja tuhoon.

Näkyvimpiä Pahuuden ilmentymiä ovat seuraavat artistit ja yhtyeet ja heidän tuotantonsa: Tero Vaara, joka itse asiassa saattaa olla itse pääpiru, ainakin sen verran usein miehen lattea, mitäänsanomaton tuotanto soi radioaalloilla. Suurlähettiläät, jonka tuotanto mitäänsanomattomuudessaan menee jopa Tero Vaaran edelle, mutta ei kuitenkaan soi radioissa yhtä usein, liian usein kuitenkin, ja Jari Sillanpää, joka sinnikkäästi tunkeutuu olohuoneisiimme ja jokaisen perheenäidin päiväuniin joka päivä ja ilta voittaakseen Euroviisut. Vanhempia pahuuden ilmentymiä ovat mm. Dingo, joka sinnikkäästi tekee säännöllisin väliajoin eri kokoonpanolla comebackin ja kokoelmalevyjä, joissa samat biisit myydään samoille ihmisille ties monettako kertaa, ja Hausmylly, joka myös tekee comebackejä, vaikkei kukaan pyydä eikä varsinkaan halua. Nämä kaksi viimeksi mainittua edustavat pahuuden ilmiöitä puhtaimmillaan. Kunnon, puhdas pahuus on nimittäin sitkeää tekoa, se ei kuole koskaan.

Pahuuden pappeja ovat myös DJ:t, jotka turmelevat nuorisoamme soittamalla diskoissa sujuvasti ja vailla minkäänlaista moraalin häivääkään esimerkiksi Raptorin pikkutuhmaa tuotantoa kruunaamalla sen Kikan Sukkula venukseen -kappaleella. Alle rippikouluikäiset laulavat näitä sujuvasti mukana, vaikka useimmilla on vain heikko aavistus siitä, mistä kappaleissa lauletaan, äiti kun ei ole vielä uskaltanut kertoa, eikä isä enää edes muista. Ajatelkaapa vanhemmat tätä kun päästätte pienen Tero-Kyllikkinne tansseihin seuraavan kerran.

Pahuus on tunkeutunut myös TV-tarjontaan. Aikuiset ihmiset rämpivät metsissä ja vesistöissä, kisailevat ja juonittelevat kuin pienet lapset äänestellen välillä aina hölmöimmän tai rumimman ulos leikistä. Amerikan ihmemaan aikuiset kilpailevat siitä, kuka syö nopeimmin suurimman määrän sian peräsuolia. Joka ilta näytetään Katri Helenan, Jari Sillanpään tai Arja Korisevan juhlakonsertti, pahimmillaan kaikki saadaan samassa paketissa Marita Taavitsaisen ja Korisevan rappaukset seinistä irroittavien naurujen säestyksellä. Aamu-TV:n juontajat lässyttävät aikuisille ihmisille kuin pienille lapsille luullen ilmeisesti, että se tekisi heräämisestä normaalia helpompaa. Väärä luulo. Jos minulle väittää joku aamutuimaan, että onpa ihana aamu, hän saattaa joutua väkivallan kohteeksi. Poliisi-TV on pahuutta puhtaimmillaan jo aiheittensakin puolesta, puhumattakaan tarkoitusperistä, miksi ohjelmaa näytetään. Kysehän on ensisijaisesti ihmisten tirkistelynhalusta eikä vihjeiden saamisesta rikosten ratkaisemista varten. Aamu-chatit ovat ehkä pahimpia. Niiden avulla perheenäidit liimataan television ääreen laittelemaan viestejä ja vauvanhoitovinkkejä toisilleen, ihan kuin aikuisilla naisilla ei olisi omaa elämää ollenkaan. Pahimmillaan pahuus on ottanut heidät huomaansa niin vahvasti, ettei heillä sitä ehkä olekaan. On vain kännykkä, chat ja vauva.

Hymy, Rikosposti, Nykyposti, 7 päivää, Oho!, ja mitä näitä nyt onkaan, ovat Pahuuden ehkä pahinta aikaansaannosta maan päällä. Niiden sisältö nakertaa aivojamme kuin syöpä, emmekä kohta osaa muuta vaatiakaan kuin uutisia Jasmin Mäntylästä. Ketä helvettiä kiinnostaa Jasmin Mäntylä? Ilmeisesti aika monia. Eihän sellainen ilmiö voi olla mitään muuta kuin Pahuuden työtä!

Pahuuden muotoja voisi luetella loputtomiin, mutta pidempään tekstiin vaadittaisiin parempi liksa. Tyydyn siis toteamaan näin lopuksi: Pitäkäähän silmänne auki ja muistakaa ajatellakin välillä. Jos kuitenkin kävi niin, että ennen EU -vaaleja kannoit Kokoomuksen mainosilmapalloa ympäri kaupunkia, tai edes kävit puolueen vaalitilaisuudessa, puhumattakaan siitä, että äänestit sitä tekopirteää golf-klubilaista, aikuisille ihmisille ilmapalloja jakelevaa Alexander Stubbia, ihanaa Viivi Avellania tai Keskustan populisti-nuoleskelijaa Anneli Jäätteenmäkeä, on toivo pelastuksesta mennyttä.

Hynynen

  takaisin