Etusivu      Bändit      Media      Info      Viestit      Kohti rokkia      Linkit      Festarielämää                                In English


 

 

Lutakon Töminä 13.3.2004

Harvoin, jos koskaan, on ollut Töminä-ilta niin mutkaton kun oli 13.3. Jyväskylän Lutakossa. Tämän mutkattomuuden takasivat mukana olleet yhteistyötahot ja mukaan henkilökunnaksi lähteneet. Toimiston työmyyrämme Piiparisen Asko oli hoitanut pohjatyöt niin hyvin, ettei minulle jäänyt kuin paistattelijan rooli. Vielä Lutakossakin Asko hoiti bändien kanssa kaiken virallisen ennen kuin herra itse joutui hoidettavaksi. 39 astetta kuumetta ja ulospäin elimistöstä pyrkivä ravinto ei ollut illan mieleisintä Askon osalla. Sitkeästi hän oli lähes koko illan paikalla turvaten minulle selustan. Anteeksi Asko ja kiitos myös! Ja suurin kiitos Kilpiän Katrille kotimatkan turvaamisesta Askolle.

Soundcheckit ovat aina tylsiä ja niitä nyt ei tämänkään illan osalta kannata hehkuttamaan ruveta, mutta aikanaan saapui sekin hetki kun ne oli ohitse ja aika laskea ihmiset sisään. Ohjelma alkoi aikataulussaan klo 20.45 ja myöskin pysyi sovitussa kuosissaan ihmeemmin bändejä komentelematta. Joensuulaisuutta edustanut Monica’s Lips avasi illan ja sen minkä ehdin katsomaan esitystään, oli se myöskin tuttua ryhmältä. Siis musiikillisesti tarttuvaa ja rytmikästä, esityksensä puolesta taas käsinkosketeltavan inhimillistä. Luonnollinen vuorovaikutus yleisön kanssa on bändin vahvuus. Lyijykomppaniaa en juurikaan ehtinyt paskantärkeilyltäni näkemään, mutta tuttua jynkytystä tuntui olevan tarjolla. Miehistönvaihdos nieleksyttää, mutta ongelmitta tuntui uppoavan läsnäolleisiin. Huomattavan hyväntuulisesta soittajakolmikosta päätellen omaan antiin oltiin tyytyväisiä. Mainiota.

Hero Dishonest oli minulle illan odotetuin enkä malttanut heidän settinsä aikaan juurikaan käyskennellä tärkeän näköisenä ympäriinsä. Nauratti koko keikan, vaikka varsinaisesti mitään hauskaa ei tapahtuhtunutkaan. Oli vaan niin hyvä olla. Näinhän juuri sitä mitä mielestäni punk-musiikki täydellisimmillään on. Julistankin Herot maailman parhaaksi livebändiksi, minähän sen kuitenkin päätän. Aavikko oli Hero Dishonestin jälkeen suunnilleen paras vaihtoehto illan jatkoa ajatellen. Äärilaidasta, niin musiikillisesti kuin ilmaisullisesti, toiseen. Aavikko on aina hyvä. Toimii kuin se iänikuinen juttu junan vessasta. Suomessa olisi vientiin persoonallisempiakin bändejä kuin ne jalustalle nostetut.

Illan päättänyt Disco Ensemble oli odotetuin vieras ja kunniallisesti hoitikin virkansa. Minulla ei ollut enää aikaa/virtaa heidän keikkansa tarkempaan tutkailuun. Olihan hosuttava illan lopetuksen kanssa. Vahvistimia, rumpuja, ihmisiä (humalaisiakin), somisteita, mitä kaikkea meillä olikaan, niin niitä mukaan. Lutakkolaisia piti vielä juosta kiittämässä ja kehumassa. Illan orkestereita myös. Sitten bussille toteamaan, että kotimatka voisi alkaa. Kaikki oli kyydissä, myös Lutakosta kyytiin napatut sympaattiset pieksämäkeläiset Taru ja Lari. Mukava ilta, kaikin puolin. Kiitos kaikille läsnäolleille tästä yhdestä lisäkokemuksesta! Seuraavan kerran uudelleen.


kimmo

Lutakko
http://www.jelmu.net/

Desibeli.netin Töminä Lutakossa juttu:
http://desibeli.net/modules.php?name=Sections&op=viewarticle&artid=458