Elettiin vuotta 2001, kun Avain-niminen suomiräppäri julkaisi Punainen tiili -albuminsa – ja tiili jätti jälkensä. Siitä tuli yksi suomiräpin merkkipaaluja. Eipä siis ihme, että Avaimen toisen levyn odotukset nousivat ihan omiin atmosfääreihin. Tämä näkyi mm. internetin keskustelupalstoilla. Niillä täytyi jopa kieltää Avaimen tulevaa levyä koskevat keskustelut, koska sitä olisi syntynyt liikaa. Odotuksen piina jatkui kuitenkin jatkumistaan, kunnes kuului ihmeellisiä: Avain on vaihtanut sekä levy-yhtiötä että nimeään.
Tämän vuoden huhtikuussa Asa vastasi tähtitieteellisiin odotuksiin niin kuin suomiräpin ykkösnimiin kuuluva voi vain tehdä. Uusi Leijonaa metsästän -albumi on ennakkoluuloton, monipuolinen ja vakuuttava kokonaisuus, joka on miellyttänyt useampaakin korvaparia. Siitä kertoo suomiräpille harvinainen sijoitus top 40:n kärkikolmikkoon. Uusi levy jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, mutta tuo asiaan uutta näkökulmaa ja tunnelmaa. Levyllä mennään perinteisemmistä räppibiiteistä huuliharppuun ja trumpettiin sekä paahtavista kitarariffeistä reggae-rytmeihin ja yleiseen tunnelmointiin.
Kun Asan ensimmäisen levyn sanoituksista tuli monille mieleen Pelle Miljoonan punkkauden ärhäkkä kantaaottavuus, uudella levyllä Asa on ottanut askeleen kohti Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta -henkistä pohtivaa ympäröivän maailman havainnointia. Osansa Asan käsittelyssä saavat mm. ahneus, kiireellisyys, mediat ja yhteiskunnallisen vallan epätasainen jakautuminen. Entä miten menee Asan ensiesiintyminen Laulurinteillä? Siitä kannattaa jokaisen ottaa itse selvää, mutta luultavasti voimme todeta yhdessä Asan kanssa: "aatsi poppaa, Asa tuli wrokkaa!!" Siihen saakka, wrok, wrok.
Takaisin