Kotikenttä kutkuttaa Eläintä

Joensuulainen Eläin riemastuttaa pogottavalla musiikillaan ja kolahtavilla sanoituksillaan tänä kesänä Ilosaarirockin vaihtobändinä, mikä kuljetti herrat jo Provinssirockiin. Tulossa on vielä myös keikka Qstockissa Oulussa.

Eläimen kitaristi-laulaja Arttu Hirvonen ja basisti Heikki Kuikka kertovat Provinssin sujuneen varsin kosteissa merkeissä. Sadesäästä huolimatta Pohjanmaallakin ihastuttiin eläimelliseen menoon.

– Yleisössä oli joku, joka kuulemamme mukaan oli ajanut monta tuntia nähdäkseen meidät. Ilmassa oli siis rakkautta, Hirvonen julistaa.

– Totta. Vettä tuli hirveästi, mutta ne, jotka jäivät sateen pahetessa vielä katsomaan, tuntuivat tykkäävän, Kuikka peesaa.

Herrat odottavat jo innolla Ilosaarirockin keikkaansa. Kotikentällä suorittaminen saa perhoset lepattamaan vatsassa ihan eri tavalla.

– Itse ainakin otan enemmän paineita tällaisesta niin sanotusta kotikenttäedusta. Paikalla on enemmän kuulijoita, joilta varmasti saa suoraa ja rehellistä palautetta heti keikan jälkeen. Se ei sinänsä vaikuta suoriutumiseen, vaan tuo lähinnä semmoisen pienen lisäjännityksen ennen keikkaa, Kuikka pohtii.

Hirvonen toteaa, että Ilosaarirockissa on aina ollut hyvä meininki. Oma suosikki rokkimuistoista löytyy jo varhaisnuoruudesta.

– Oli ässää nähdä Cradle of Filth ala-asteikäisenä, Hirvonen hehkuttaa.

Myös Kuikka muistelee Ilosaarirockejaan ajalta ennen Eläintä lähinnä lämmöllä. Basistilla on ollut kunnia soittaa muutamia kertoja rokissa myös ennen Eläintä.

– Muistoja on monia, hyviä ja ei niin hyviä. Olen käynyt rokissa jostain vuodesta 1995 tai 1996, joten kaikenlaista mahtuu mukaan. Varmaan se ihan ensimmäinen oma keikka rokin ympärillä on yksi parhaista muistoista. Se oli vuonna 2002 Töminässä Monica's Lips -yhtyeellä.

Rakkauden rokki ei ole jättänyt Eläintäkään kylmäksi.

– Useita vuosia sitten lopulta Ilosaarirock oli se paikka, jossa ryhdyin seurustelemaan nykyisen avovaimoni kanssa, Kuikka paljastaa.

Eläimet pärjäävät Hirvosen mukaan vähällä muonituksella festareilla. Kuikka korostaa myös nesteytyksen tärkeyttä. Molemmat paljastuvat kuitenkin sen verran mukavuudenhaluisiksi, etteivät enää mielellään lähde telttamajoitukseen.

– Telttailu ei ole ykkösharrastuksiani, joten kaipaan jotain muuta, Hirvonen ilmoittaa.

– Mutta festareilla telttaillessa osaa arvostaa lämmintä suihkua ja kuivaa sänkyä enemmän. Mie kyllä olen semmoisen alustavan päätöksen tehnyt, etten enää lähde festareille telttavieraaksi. Niin monet kerrat se on jo tehty. Hauskaa, mutta rankkaa. Tämä päätös varmaan kumotaan jo parin viikon päästä, Kuikka ennustaa.

Eläin ei ota paineita siitä, että joku vuosi olisi pakko päästä päälavalle soittamaan.

– Kuvittelisin meidät ehkä mieluummin telttaan soittamaan kuin päälavalle. Lavoja ne kaikki vain ovat, Hirvonen toteaa. Kuikka lisää vielä, että illan tai yön hämärä olisi suotavaa.

Eläin on vauhdikas livebändi, jota katsellessa jalka alkaa väkisin vipattaa ja suu hapuilla kertsien sanoja laulajan mukana. Hirvosella ja Kuikalla itsellään ei ole selvää suosikkia livebiiseistä.

– Suosikit vaihtelevat lyhyenkin ajan sisällä. Tällä hetkellä se on vaikkapa Tyhjäntoimittaja korkeassa asemassa, Hirvonen arpoo.

Peter Pan -biisi on soinut jonkin verran radiossakin. Heikki Kuikalla on selkeä visio siitä, kuka Eläimestä olisi kukin Peter Pan -sadun hahmoista.

Pekka on Koukku, kun sillä on pitkät hiukset ja se on semmoinen pahis. Janne on se Koukun yliaktiivinen, sähläävä apuri. Timo ja Arttu olisivat varmaankin kadonneita poikia, ja mie olisin se Keiju. Eikös se ole semmoinen, joka yrittää pitää muut kurissa, mutta itse kuitenkin sählää eniten?


Teksti: Maaria Drake


< takaisin

Eläin
Eläin vuonna 2009 Rekkalavalla. Tänä vuonna sama paikka Suloklubilla.