Ilosaariviikonlopuksi odotettavissa kuumeinen äänirintama: I Walk The Line soittaa Sue-lavan teltassa
I Walk The Line yhtyeen Jani kertoo viime hetken fiilikset ennen Ilosaaren keikkaa ja pohdiskelee punkin olemusta. Yhtyeen rehellinen ja suoraviivainen rock, vaikka sitä hieman melankoliseksi kuvataan, sopii varmasti Ilosaaren auringonpaisteeseen (ei festarin aikaan voi sataa). Toivottavasti mustat vaatteet eivät liikaa hikoa kuumeisen soiton alkaessa.
Minkälaisia kokemuksia, tuntoja tai ennakkoaavistuksia sinulla on Pohjois-Karjalasta?
Jani: Nuo Rönkön veljekset eli laulaja Ville ja kitaristi Antti ovat kotoisin Kontiolahdelta, joten heillä on varmasti kokemuksia laidasta laitaan – itselleni Joensuu ympäristöineen on aina ollut kovinkin leppoisa paikka.. mutta tiedän että voin pitää itseäni onnekkaana, erilaisen nuoren elämä siellä päin ei ilmeisestikään ole ollut suurinta juhlaa varsinkaan 90-luvun puolivälissä!
Oletteko aiemmin soittaneet Ilosaarirockissa? Millä tunnelmilla tulette meillepäin soittamaan?
Jani: I Walk The Linen ensimmäinen isompi keikka oli Ilosaarirockissa heti ensimmäisen levyn julkaisun jälkeisenä kesänä – ja sitä ennen olimme soittaneet siellä lukuisia kertoja vanhojen bändiemme kanssa. Ilosaareen on aina hienoa tulla, se on ainoa festivaali jonne edelleen lähtisin vaikka emme siellä soittaisikaan!
Siirrytäänpä punkkiin. Onko punk sinulle elämäntapa? Mitä se sinulle merkitsee?
Jani: Itselleni punk merkitsee tietynlaista rajummanpuoleisen musiikin, vapaan ajatusmaailman ja riippumattomien toimintatapojen yhdistelmää – näistä syistä en myöskään itse pidä I Walk The Linea välttämättä punkbändinä mutta tällä ei ole mitään merkitystä – me olemme ketä olemme ja musiikkia on ollut hauska soittaa joten on kohtalaisen sama mitä määritelmiä muut ihmiset siihen liittävät.
Punk-sanaa on tässä viimeisen noin 35 vuoden aikana heitelty ympäriinsä niin laajasti että mitään yleispätevää määritelmää on hankala esittää.. sen verran kuitenkin voin omalta osaltani sanoa että elämäni pyörii lähes täysin musiikin ympärillä – levykauppa ja levy-yhtiö Combat Rock Industry on sekä leipätyöni että harrastukseni ja suurin osa näiltä ylijääneestä ajasta menee treenaamiseen sekä omilla ja muiden keikoilla käyntiin!
Sopiiko melankolinen punk-rock suomalaiseen mentaliteettiin?
Jani: Nähtävästi, kun näitä kaikenlaisia keikkoja ollaan tässä muutama vuosi saatu soittaa!
Nettisivuillanne kuvailette itseänne rehelliseksi ja suoraviivaiseksi. Miten koette että tämä näkyy musiikissanne tai bändin toiminnassa ylipäätään?
Jani: Hmm.. no ei tässä kovin progresiivista materiaalia osattaisikaan soittaa, ja pyritään tekemään myös bändiin liittyvät bisnes-asiat joko itse tai sellaisten ihmisten kanssa joita voi kutsua kavereiksi – siinäpä se tiivistettynä!
Miten Ilosaarikeikkaanne varten kannattaa valmistautua? Millaisella asenteella kannattaa varustautua jos ei tunne musiikkianne ennestään.
Jani: Kannattaa varustautua avoimin mielin – kunhan saapuu paikalle ja katsoo mitä tapahtuu, toivottavasti pitää löytämästään!
Entäs omat festarikokemuksesi kuuntelijana tai esiintyjänä?
Jani: Olen nähnyt Ilosaaressa ensimmäistä kertaa monia kaikkien aikojen lempibändejäni, kuten Sonic Youthin ja Calexicon, jonka muutaman vuoden takainen keikka on jäänyt mieleen erityisen vaikuttavana!
Myöskään esiintyjänä en keksi pahaa sanottavaa, taitaa olla niin että kaikki bändini ovat päässeet soittamaan ensimmäiset isommat keikkansa nimenomaan Ilosaaressa, vaihtelevalla menestyksellä toki – IWTLn ensimmäinen Ilosaari-spektaakkeli taisi huipentua lavalta putoamisiin ja sen sellaisiin tapahtumiin, jospa tänä vuonna sitten otettaisiin tarkemmin!
Jaa joku muisto tai tarina Australian ja Uuden Seelannin kiertueelta.
Jani: Tasmaniassa käyminen ainakin oli unohtumaton kokemus – itse keikasta ei ehkä ole niin paljon kerrottavaa jälkipolville, mikä on tuskin yllätys.. en odottanutkaan valtavaa skeneä kyseisessä paikassa! Mutta on jo yksinään mahtavaa että tätä musiikkia tekemällä on voinut päätyä käytännössä niin kauas kotoa kuin mahdollista, ja tulihan niitä myyttisiä tasmanian tuholaisiakin nähtyä ennen kuin kuolevat sukupuuttoon. Eläinturismin lisäksi Tasmaniassa mm. dokattiin puolalaisten punkkarien kanssa ja syötiin sushia!
Tervetuloa vielä minunkin puolestani Ilosaareen. Heitä lopuksi lukijoille punk-huuto niin pääsevät tunnelmaan.
Jani: Hui hai!!!
Teksti: Jussi Valonen
I Walk The Line on tuttu vieras Ilosaarirockissa. Meininkiä Kolmoslavalta vuonna 2006.
