Muistoja Kerubista
Kerubin Kuppilan ovi suljettiin viimeisen kerran sunnuntaina 31.1.2010 kello 02.00. Kuppilan viimeiseksi tapahtumaksi jäivät paikan ehkäpä suosituimpiin vuosittaisiin tapahtumiin kuuluvat lähiöbileet. Ilosaarirockin aikaan Kuppila oli tärkeä tukikohta. Rokkiaamiainen ravitsi krapulaista festivaalikansaa aamuisin, ja monet tapahtumat – esimerkiksi Club Kasettiasema – auttoivat jo iltaan mennessä uudelleen rähjääntyneitä rokkareita nousemaan fenix-linnun lailla omasta tuhkastaan uuteen illanviettoon.
Rock-klubi Kerubin henkiseksi seuraajaksi perustettu Kerubin Kuppila osoittautui kaikkea muuta kuin väliaikaisratkaisuksi. Kuppilan taival kesti reilut kuusi vuotta – siis vuoden kauemmin kuin rock-klubi Kerubin Nuoren Rytmin omistuksessa. Joensuun rock-kansa joutui ehkä tyytymään aiempaa pienempiin puitteisiin, mutta olosuhteiden pakottamat luovat ratkaisut poikivat (poikki)taiteellisia tapahtumia, ja olipa artisteillakin pienimuotoinen tila esiintyä. Eräs vanhan Kerubin tärkeä funktio kuitenkin säilyi: esiintymismahdollisuuden tarjoaminen pienille paikallisille bändeille. Muun muassa Perjantain Open Stagen ja myöhemmän Kerubi Folkin on vallannut todella kirjava joukko paikallisia musiikin harrastajia.
Kerubin Kuppilan toiminnasta vastasi Joensuun Popmuusikot ry:n omistama Nuori Rytmi Oy, joka tunnetaan Ilosaarirockin verkkokaupan pyörittäjänä ja tapahtumatuotantojen osaajana. Lopettamisen syyt olivat puhtaasti taloudelliset. Tilakustannukset kävivät liian suuriksi, tämä yhdistettynä ravintola-alan yleiseen laskusuhdanteeseen Suomessa poiki kivuliaan päätöksen laittaa lappu luukulle ja ovet säppiin.
Kuppilan kanta-asiakkaita on kovin vaikea määritellä, sillä jokaisella tapahtumalla tuntui olevan oma vakioporukkansa. Eräskin tyttöporukka, jota muulloin ei Kuppilassa koskaan nähty, katsoi varmasti joka ikisen Live Jukeboxin esiintymisen. Arvelun varaan toki jäävät neitosten motiivit. Samoin bingon ja Kerubi Folkin yleisöissä ei nähty montaa samaa naamaa. Toki Kuppilalla oli myös vakituisia kanta-asiakkaita, jotka olivat paikalla säästä, vuorokauden ajasta tai ohjelmasta riippumatta.
Kerubin Kuppilan viimeisellä aukioloviikolla kerättiin asiakkaiden muistoja Kuppilasta. Muistoissa yhdistyy menetyksen tuska, muistelun riemu ja – paradoksaalista kyllä – salaatin rouheus. Ravintolapäällikkö Elli Sirviötäkin on muistettu muutamalla lämpimällä sanalla. Alkuperäistekstit on kirjoitettu kuivamustekynällä sydämin, lepakoin ja pääkalloin päällystetyille ruutuvihoille, joista ne on kirjoitettu puhtaaksi kieliasuun, oikeakielisyyteen tai kirjoitusvirheisiin sen kummemmin puuttumatta.
Samu Heikinmatti, kanta-asiakas, sureva läheinen
"Täällähän on istuttu monta vuotta. Paavo on käynyt täällä 16-vuotiaasta asti, kuten myös Elisakin. Ja Saara 15-vuotiaasta. Nyt ollaan kaikki jo vanhoja ja raihnaisia, mutta täällä silti. Tässäpä meidän kolmen satunnaisia Kerubimuistoja.
1. Bingossa on menny monet lauantait ja pari kertaa jopa voitettukin jotain, ekana tulee mieleen voitettu puolikas kinkku josta tuli hyvä pizza. Mummo on ihana! Ei kun siis joulukinkun puolikkaita voitettiinkin kaksi kappaletta.
2. Oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä. Istuksimme seitsemästään keskikorokkeen pöydässä pyöritellen peukaloita. Simo nuilotti, Lauri luki lehteä ja Annin metrinen otsa-fallos kasvoi kasvamistaan. Viereisessä pöydässä istui vanhempi herrasmies katsellen ja mutisten itsekseen. Hän ilmeisesti huomasi akuutin rahapulamme koska hetkisen päästä pöytäämme ilmaantui tarjotillinen gepardia eli kotoisammin keskiolutta. Oudoksuimme tätä hieman mutta päätimme tarttua tilaisuuten. Ja osalla meistähän ei ollut aiempaa kokemusta tästä jalosta kuninkaitten juomasta. Kaikki synkän syksyn vaikutukset pyyhkiytyivät pois seuraavan puolen tunnin aikana. Lähdimme Kuppilasta iloisesti rallatellen ja kuperkeikkoja heitellen. Kiitokset tästä itse 'Professorille', tuolle puolijumalaisen statuksen keskuudessamme omaavalle henkilölle. Sen koommin ei ole äijää pahemmin näkynyt. Ilmestyi tyhjästä, tuntui puhuvan puoliksi espanjaa ja englantia, ja teki suuren vaikutuksen tuhlaamalla rahojaan tällaisen roku-porukan rientoihin. Arvelen hänen istuskelevan tällä hetkellä rantahuvilassaan Välimerellä ilmestyen aina välillä pelastamaan päivän. Kiitos!
3. Saara ja Elisa on myös viettänyt mm. vapun kahdestaan Kerubissa pelaten Scrablea. Kumpikin vielä silloin alaikäisinä kokista juoden. Voihan sen vapun niinkin viettää.
4. Opinnäytetyötä ja muita koulutehtäviä on myös tullut tehtyä kiitos langattoman netin. Saara ja Elisa ehkä siis saattaa valmistua joskus, Kerubin ansiosta. Inspiroiva ilmapiiri. :)
5. Maailman parhaimmaksi luokiteltava Kerpan ravintolapäällikkö Elli, tunnetusti tuntee asiakkaidensa juomamieltymykset. Elisa ja Saara päättivät eräänä normaalista poikkeamattomana päivänä tilata 'jotakin, johon tulee hieno tikku' ( = drinkinsekoituskepakko). Kerubissa on hienoja merenneitotikkuja jonkalaiset nuoret naiset päättivät vaatia. Elli valisti typyköitä kertoen että merenneito ei ole merenneito vaan Tatjana-niminen hutsu. Hutsu päätyi siis drinkkilasiin ja hutsun lisäkkeeksi Elli loihti salaisista ainesosista koostuvan drinkin nimeltään 'Tatjanan puolukkapäivät'.
6. Tupakkakoppihan oli ihana keksintö. Sielläkin jo ehkä liian monta vuotta kerkesi istumaan ennen kun koppi poistui keskuudestamme. Sitä lämmöllä muistellen, nimenomaan lämmöllä muistellen etenkin näin talviaikaan.
Kerubia lämmöllä muistellen! R.I.P. Viimeisiä ja meille ensimmäisiä lähiöbileitä odotellessa. Kerubi ei kuole koskaan!"
Elisa 18 v., Saara 18 v., Paavo 19 v.
"Paljon on muistoja ja välillä on käynyt niin ettei oo yhtään muistoja. Kiitoos. Folkki, rokki ja muukin musameininki jatkukoon."
Eve
"Suuria tunteita, olohuone, koti, keittiö, ehkä jopa makuuhuone. Ikävä."
"KIITOS!!! Tulen ikuisesti muistamaan!!!!"
Marja/Stella
"Karua on miten ei aluks synkannu paikan kanssa nimeltänsä Kerubi. Sit törmäsinki sen maukkaisiin leipiin ja sydän meniki hitsi vie!"
"Tunne: Sinne voi mennä, koska siellä on aina joku tuttu ja jos ei ole niin vieraillekin voi jutella, jos haluaa.
Järki: Kerubin kuppila ja samoin edeltäjänsä Kerubi ovat olleet ja ovat olennaisia joensuulaisessa (kulttuuri)elämässä ja sen elävöittämisessä, syntymisessä ja kehittymisessä. Sisältö ja mahdollisuudet ovat ihmisissä itsessään, lisäksi on hyvä olla jokin ympäristö, joka edes joltain osiltaan tukee niitä."
Terhi
"Elli älä viitti."
Janne
"Pentti Kemistä hei, kivaa oli ne vähät mitä ehti kävästä <3"
"Ahh... Kerubi. Kaunis lapsenkasvoinen enkeli, joka sisäänsä kätki vuosien ajan maailman hylkimät hipin ketaleet ja otti heidät omikseen, sai heidät erilaisuuden kautta tekemään Kerubista KERUBIN. Muistan kuin eilispäivän iltapäivän jolloin pelattiin shakkia! (Miten lie kirjoitat tuonkin.) Ja hävittiin ja voitettiin (etenkin voitettiin). Muuten vaihdoin kynän parempaan, ehkä nyt saa paremmin selvää (jos saa). Muistan myös ensitreffini täällä, sohvalla lähellä ovea. Niin sitä nuorena ja viattomana toisemme hurmattiin ja ujosti rakastuttiin. Tai ne kerrat kun Antti-vainaan kanssa salaisuuksia kerrottiin punaisessa huoneessa. Kaikki se teki Kerubista Kerubin. Asiaa jota ei voi selittää, se täytyy kokea. Vaan ikävä kyllä, enää sitä ei VOI huomisen jälkeen kokea, ei ennen kuin Kerubi nousee tuhkasta Feeniks-linnun lailla kohti parempaa huomista, uusien ystäväsuhteiden solmimista ja elinikuisen ystävyyden ja rakkauden alkua. Aivan niin kuin minulla itselläni oli onni kokea. Kerubin aamunkoittoa odottaen."
"Se oli iltapäivä, n. klo 15 23.11.2006 kun ensimmäisen kerran jalallani astuin 'kahvilaan' nimeltä Kerubin kuppila. Ne oli ensitreffini erään (keskimmäisen) Keinäsen kanssa. Sohvalla istuttiin oven vieressä, Heikki oli töissä. Kaakaota juotiin ja juteltiin. Tuntitolkulla. Siitä se sitten lähti, satunnainen Kerubi-elämä =) On monet juhlat ja surut täällä kokoonnuttu. Kaikkea hyvää kaikille Kerubeille!"
Taija T.
"Olin jotain 18 v. kun Kerubin kuppilasta tuli OLOHUONE. Kuolen sisältä."
"Lauantait ei enää ole samanlaiset. Bingo kuului lauantaihin kuin sauna. Kuppilaa ja bingoa kaivaten."
Kari Salmelainen
"Viimeistä iltaa täällä. Ihana paikka ollut – Joensuu sykkivä rokki-sydän. Toivottavasti löydätte uudet, paremmat tilat! Tulen palaamaan!"
Riikka
"Elli oot mun princess."
Ressu Redford & Bogart Co.
"Kerubissa käyntimme alkoi 14-vuotiaana, koska se oli ainoa paikka jossa mekin saimme polttaa röökiä. Kerubissa myös näki paljasta lihaa, kun sille päälle ihmiset sattuivat. Kiitos siitä. Tässä paikassa me nuoret likat olemme saaneet monet oppitunnit ihmisyydestä. Täysikäisyyden saavutettuamme Kerppa on tullut entistä tutummaksi. Kuten myös se yleisesti kehuttu humalatilamme. Haluamme kiittää Kerubin kuppilaa hirveästä kännistä ja hemmetin huonosta seurasta."
Kia & Anni
"Ehkä mualiman paras hengailupaikka, tehkää uus johonki, päästävä paikkaan. Kiitos kaikista vuosista henkilökunnalle ja asiakkaille!"
Juho (se juoppo hevari, joka tilas aina tequilaa)
"Tätä kirjoittaessani täällä Kuppilassa soi Joukon ja Kostin Muisto vain jää, livenä. Se sopiikin mainiosti taustaksi tällä nimenomaisella hetkellä, kun Kerubin kuppila on auki enää joitain päiviä. Olen asunut Joensuussa melkein 6 vuotta, mutta toden teolla löysin tämän paikan vasta muutama vuosi sitten, kun aloin vakavissani harjoittaa musisointia; huomasin pian, että lähes kaikki joensuulaiset wannabe-rokkarit pyörivät juuri täällä ja vanhimmat heistä muistelivat haikein mielin vanhaa Kerubia, aivan kuin minä nyt sulkeutuvaa Kuppilaa. Olen kokenut täällä mainioita, vähemmän mainioita ja varsin noloja hetkiä. Erään kerran sain kaljat rinnuksille, koska joku luuli minua Pettäjä-Jukaksi. Varsin kaukana todellisuudesta. Sanoin kastuneena ja oluelta tuoksuvana tälle nimenomaiselle kiivaalle blondille (varsin hyvännäköiselle sellaiselle), että nyt sinä nainen…jumalauta!! Viisi minuuttia myöhemmin oltiin molemmat siinä tuopin ääressä ja blondi lupasi, että saan tulla pesemään paitani hänen pesukoneessaan… Thanks for all, Kerubin kuppila!"
Janitor
"Ystävät, olut, kahvi, salaatti, henkilökunta, musiikki, viikonloput, kännit, keikat, hyvä fiilis… Näitä ikävä jää ja jäätää."
Tommi Taapero
"15-kesäsinä kolme Kerubin kuppilan maineesta huumautunutta tyttöstä päätti ottaa Kuppilasta omin silmin selvää. Likat ryntäsivä tuulikaappiin sisään norsujonona, mutta yllättäen Kuppilan koko asiakaskunta käänsi päänsä tarkastamaan tulokkaat. 180 asteen käännös ja pikainen toteamus 'no on meillä aikaa, sit ens kerralla voidaan astua sisälle asti'. Kyllä Kuppilaan tyttöset uskaltautuivat 'sitten ens kerralla' ja kerran kun tultiin niin ei pois olekaan lähdetty."
Sara & Anu