Kumikameli tulee levittämään punkiksi kutsuttua tautia Ilosaareen

Kumikamelin laulaja ja kosketinsoittaja Jarmo "Toppo" Koponen, joka myös Eläkeläisten Onni Wariksena tunnetaan, suostui haastatteluun ja lupasi kertoa pari muistoa pitkän ja vaiheikkaan uransa varrelta. Mutta annetaan miehen esitellä itse itsensä.

Esittäydy ja kerro hiukan itsestäsi. Oletko dromedaari vai ihan vaan kameli?

– Hola, mie olen Toppo ja kuulun Kumikameli -yhtyeeseen. Olen yhtyeen vanhin jäsen eli nestori vaikka laulan kuulemma enemmänkin vanhan naisen ku miehen äänellä. Tai sitten petolinnun. Soitan myös koskettimia. Aiemmin soitin myös kitaraa, mutta katkoin käteni enkä soita enää. Onneksi, sanovat monet. Miksi, en tiedä. Pystyykö edellisestä päättelemään että olen ihminen, enkä mikään kameli.

Minkälainen tapaus on Kumikameli? Minkälaista musiikkia soitatte?

– Epäilyttävä ja epämiellyttävä tapaus, vähän ku suhupieru kuumassa, täpötäydessä kerrosten väliin juuttuneessa hississä. Ihan alkuaikoina, juuri ajanlaskun alun jälkeen soittelimme kevyttä ja hilpeää kosketinvetoista pöhköilyä ja kamarimusiikkia, mutta pikkuhiljaa on ajauduttu kitaravetoiseen äkäiseen räkätykseen ja sahaamiseen.

Onko punk kutsumus?

– Se on tauti josta on pirun vaikea parantua. Juuri kun luulee jotta huh-huh, nyt voi taas ryhtyä säveltämään viulukonserttoja ja liedejä sekä jatkaa keskenjäänyttä rakkausrunokokoelmaa niin se iskee uudelleen ja on pakko ruveta ottamaan kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, ihmisten itsekkyyteen, ahneuteen, julmuuteen, rumuuteen, eläinten oikeuksiin, sukupuolten epätasa-arvoon, huntupakkoon, sukupuolivalistukseen, globalisaatioon, kasvihuoneilmiöön, katollisen ja katottomankin kirkon kriisiin ja muihin mieltä askarruttaviin juttuihin. Hyvä että yöllä pystyy nukkumaan kun elimistö on niin täynnä adrenaliineja ja muita kemiallisia aineita joita erittyy kun on punkin vallassa.

Siirrytään festareihin: Jos muisti vielä niin kauas yltää niin mikä on ensimmäinen (mainitsemisen arvoinen) festarimuistosi?

– Punkarock joskun vuonna 1979 jossa näin eka kertaa Motörheadin, oli eka oikeesti KOVASTI soittava bandi jonka näin. Ruisrockissa 1982 oli U2 joka on kans jääny mieleen ihan wanhoista ajoista, ei ollu vielä pöhömammutti vaan innokas 3 minsan iloisia popbiisejä auringonpaisteessa vetelevä kvartetti.

Pitkään muusikkona Suomea kiertäneenä sinulla näitä varmasti riittää, mutta kerro yksi parhaimmista tarinoistasi festareilta vuosien varrelta.

– Tarinat on niin pitkiä etten jaksa niitä tähän ruveta raapusteleen mutta hauskoja sessioita on ollu mm. Provinssista kotiin paluu suoraan työpaikalle Unix-koulutukseen. Kolme tuntia myöhässä, silmä mustana. Jouduin vielä kuskiksi ajaan seinäjoelta pikkubussin kotia ja kaikki muut pultsas ihan täysillä. Sitten kun ne sammu jossain puolimatkassa, niin pysähdyin tienposkeen ja hitleröin suutuspäissäni kaikki matkalaiset. Epätietoisille: hitleröinti = sotketaan naama spriitussilla. Pakollisia kuvioita ovat hakaristi, kirkkovene, torahampaat ja "homo"-teksti.

Koska paskoista reissuista jää usein parhaat tarinat, niin entä kaikkein ikävin festivaalikokemus ikinä?

– No vuonna 1994 meillä oli Eläkeläisillä Maaliman Vanhin Sirkus joka jostain syystä päätyi esiintymään Tallinnaan jollekin festareille. Järkkäri ei tajunnu että myö ei olla bandi vaan kännistä remellystä jossa yritetään tehä sirkustemppuja ja lotrataan lasten uima-altaassa vedessä ja kaadellaan toistemme päälle grillihiiliä. No, siellä sitten sotkettiin päälava ihan totaalisesti, hirvee hiililiejukaaos ja meidän jälkeen esiintyi joku Queen-tribuuttibändi VALKEISSA esiintymisasuissa. Se oli hilikulla.

Siirrytään ainakin hetkeksi Ilosaareen ja Joensuuhun: Onko toimintaohjeita tyypeille, jotka kohtaavat mahdollisesti vihamielisen Joensuulaisen natiivin, joka ei ennestään tunne Kumikamelia.

– Voi onnitella lämpimästi. Selkeästi hallussa voittoarpa jollei parikin.

Mitä Kumikamelin keikkaa katsomaan ja kuuntelemaan tuleva voi odottaa?

– Upeaa poikkitaiteellista esitystä johon kuuluu kirkumista, rääkymistä, määkimistä ja karmeeta kitaran kirskutusta. Teemana on joko Sirkuspellet helevetistä tahi Sirkuspellet neekereinä. Tai sitten ei.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Ilosaaresta ja Joensuusta?

– No Ilosaaresta on kyllä pelkästään mahtavia muistoja niinku Elkarien päälavakeikka joku vuosi takaperin. Sitte Toy Dolls Ilosaarella, joka sai vedet silmiin kun on diggaillu bändiä jonku 10 vuotta sitte näkee livenä omilla kotikonnuilla.

Lopuksi vielä: Kuvittele eteesi märkäkorvainen nuori poika tai tyttö, joka on menossa ensimmäiseen festariinsa. Monenlaista kokeneena sinulla on tällaisille toivottavasti vielä viattomille tapauksille varmasti jokin (hyvä) neuvo.

– Kuivaa korvasi ja laita niihin korvatulpat. Mahdollinen festivaalipahoinvointi on paljon helpompi sietää kun korvat ei soi.

Teksti: Jussi Valonen

< takaisin