Jazz sopii myös Ilosaarirockiin, uskoo Ricky-Tick Big Bandin Valtteri Pöyhönen

Valtteri Pöyhönen on vaikuttanut aiemmin mm. Dalindéon ja Five Corners Quintetin riveissä. Nyt mies liidaa Ricky-Tick Big Bandia, joka pakkaa kesällä pillit, pasuunat ja paukuttimet keikkabussiin hyvän jazzgrooven saattelemana ja saapuu Ilosaarirockiin.

– Bändimme meininki on todelliseen jazzperinteeseen pohjaavaa maailmanluokan big band -hehkutusta. Meillä on suomen parhaat nuoret jazzmuusikot. Pysymme kuitenkin perinnetietoisina. Mielestäni big band -musiikissamme on kyse ekstroverttiydestä, helposti lähestyttävyydestä, rytmikkyydestä, tanssittavuudesta ja intensiivisyydestä.

Jazz on pop- ja rockfestivaaleille hieman vieraampi genre, mutta Pöyhönen uskoo, että Ricky-Tick Big Band lunastaa paikkansa.

– Onhan Five Corners Quintetkin esiintynyt Ilosaaressa. Festivaalissa onkin hienoa tietty avoimuus kaikkia musagenrejä kohtaan. Ilosaarirockissa kuulee muutakin kuin pelkkää suomirokkia. Uusi big bandimme edustaa kulminaatiota Suomen nykypäivän vireästä jazzskenestä. Minulla on sellainen tunne, että kun homma lähtee käyntiin ylitämme genrerajat uniikilla energiallamme melko helposti. Esiinnymme viidentoista hengen orkesterin voimin festivaaleilla, joten kyseessä on elämys. Se, että esiinnymme esimerkiksi Bad Religionin kanssa samoilla festivaaleilla, kuulostaa pelkästään hyvältä festarijärjestelyltä, sillä kyseessähän on todella korkeatasoinen akti.

Monen muun muusikon tavoin Pöyhösen festivaalivierailut ovat vaihtuneet huvista työksi.

– Lähivuosina olen käynyt festareilla lähinnä esiintymässä, mutta muutama vuosi sitten olin usein myös yleisön puolella. Tarkastelen festareita laadun ja lineupin mielenkiintoisuuden kautta. Meidänkin orkesterimme on niin uusi juttu, että Ilosaarirock on selvästi ajan hermolla. Itse olen kaikkiruokainen musiikin suhteen, kunhan se on hyvää. Ilosaarirock edustaa monenlaista musiikkia, joten mielestäni kyseessä onkin eräs Suomen parhaista festareista.

Mieleenpainuvimmat festarimuistot löytyvät 90-luvun puolelta.

– Roskildeen piti mennä kuuntelemaan Robert Plantia ja Jimmy Pagea, jotka olivat idoleitani. Tein rankan virhearvioinnin ja menin tietenkin eteen lavan lähelle, jonne sitten jäinkin jumiin. Koko 16-vuotiaana sinne tekemäni psykedeelinen matka oli ikimuistoinen, johon kaikki muut festarikokemukset suhteutuvat. Esiintyjänä oleminen onkin sitten jo kokonaan eri asia. Monesti tulee tsekattua mahdollisimman monta eri bändiä ihan ammattimielessä. Esiinnymme tulevassa Ilosaarirockissa sunnuntaina, ja edellinen keikka on perjantaina, joten saattaa olla, että tulen jo lauantaiksi festareille. Tietenkin vasta oman keikan jälkeen on hauskinta katsoa muiden esiintymisiä, mutta en tiedä jääkö minulle aikaa. Joskus olisi ehkä kivempaa olla vain festarivieraana.

Festivaalikansaa Pöyhönen haluaa muistuttaa jazzin perusolemuksesta.

– 40-luvun perinne elää musiikissamme. Joskus jazz on tarkoitettu vain kuunneltavaksi, mutta meidän musiikkimme on tehty myös tanssittavaksi.

Teksti: Samu Heikinmatti

< takaisin