Club Kasettiasema Kerubin Kellarissa lauantaina 16.7.
Ölö ölö ölö! Se on takaisin! Huilikauden jälkeen useahkojen tai ainakin muutamien rakastama klubikonsepti palaa Joensuuhun ja Ilosaarirokkiin. Club Kasettiasema on aina hämmentävä juhla, joka puitteiltaan muistuttaa puolitaiteellista rocktapahtumaa. Sisällössä on kuitenkin aina jotain lievästi vialla. Näin varmasti myös tällä kertaa. Bändit sohlaavat autistisesti omiaan, deejiit soittavat ihan älytöntä musaa ja muutenkin meno on kuin pre-internet-Suomessa, jolloin kaikista kovista musajutuista väännettiin kasaan joku hätäisesti alkuperäistä muistuttava uusi mutaatio. Club Kasettiasema on kuin Cisse Häkkisen rasvaletti, joka on jonkinlainen häkellyttävä versio Elvis-tyyppisestä fiftarifledasta. Tötterö kiiltelee tyylipuhtaasti, mutta takatukka tuo tilanteeseen tujakkaa paikallismaustetta. Näin tapahtui helposti aikana, jolloin Google ei vielä tarjonnut mahdollista tarkistaa täydellisen kampauksen reseptiä. Club Kasettiasemassa on jotain samaa: aivan kuin joku olisi kuullut jossain siistissä kaupungissa asuvalta tutulta hurjia juttuja klubi-illoista, ja sitten yrittänyt perähikiällä väsätä kasaan jotain vastaavaa. Osa on pitänyt keksiä ihan itse, ja tuloksena on jonkinlainen oikean klubi-illan heikkolahjainen, mutta rakastettava serkku. Tietystä kulmasta katsottuna tämä uusi vääristynyt versio on TODELLA REILUSTI alkuperäistä parempi. Toisesta kulmasta ei. Tervetuloa kokeilemaan kuinka SINÄ tilanteen koet.
Mr. Teemu Markkula & The Death Hawks
Joukko riksulaisia viiksivalluja näyttää ja kuulostaa vanhoilta hämyiltä, vaikka oikeasti ovatkin ihan nuoria kolleja. Musiikkinsa jolkottaa luontevasti Black Sabbath -jurnutuksesta Neil Young -folkkaukseen. Saastaisten hippien vibratsuunit leijuu vääräryhtisten venkuloiden touhun yllä. Jumalauta jätkät tukka pois ja armeijaan, ja oikeisiin töihin siitä saatana. Eiku, sitä tässä oli tarkoitus kirjoittaa, että Mr. Teemu Markkula & The Death Hawks on just älyttömän hyvä bändi livenä ja äänitteellä. On koherenttia biisiä ja on vapaata soittelua, on räyhäystä ja hipsutusta. Dynamiikkaa pukkaa ja äänimaailma hengittää. Niin kuin entisaikoina, jolloin kaikki oli kauheasti vaikeampaa mutta kuitenkin paremmin. Tästä huolimatta Death Hawks ei ole mikään musamuseo, vaan tuonainnonnii ihan relevanttia kesän 2013 musaa jo kesällä 2011. Kasettiasemalla!
Black Audio
Samat, vuosi vuodelta vanhemmat naamat TAAS Kasettiasemalla. Joukko viiksivalluja näyttää ja kuulostaa vanhoilta hämyiltä, vaikka ovatkin oikeasti ihan vanhoja hämyjä. Joskus aiemmin mukavan tanssittavaa elektronista bailumusaa soittanut yhtye tuuttaa nykymuodossaan vihaista läskiboogieta, kummaa elektronista hälyä ja vahingossa kokeellista melurokkia LIIAN KOVALLA volyymilla. TÄTTÄRÄTTÄRÄÄ! On sopivan mittaisia rokkeja ja on tajuttoman pitkiä jankkauksia, on kirskunaa ja piiputusta. Dynamiikka on epäkeskoa ja äänimaailma useimmiten täynnä. Spastinen tanssi tanssitaan suu vaahdossa, ohimosuoni sykkien ja rystyset valkoisina. Murskaavan maailman paino pusertaa muusikot läpi emotioiden lihamyllystä, katkeran katharsiksen musta sappi ja suolenpätkäsoosi leviävät yleisön aistielimille. Vaikea siis kuvitella hauskempaa vaihtoehtoa Ilosarirockin lauantai-illan lopetukseksi kuin Black Audion keikka! HAUSKIN MAHDOLLINEN vaihtoehto, Kasettiasemalla!
