Työn raskaan raatajat
Happoradio sai alkunsa vuosituhannen alkuvaiheilla Helsingin Kalliossa, mutta kaikkihan tietävät, että yhtyeen juuret ovat syvällä Pohjois-Karjalan Enon metsiköissä. Lepikön katveesta bändi on onnistunut ponnistamaan uskomattoman pitkälle. Neljäs pitkäsoitto Kaunis Minä lunasti viimein määrätietoisen työn tulokset myyden platinalevyyn oikeuttavan määrän. Viime vuonna julkaistu viides albumi Puolimieli on jatkanut edeltäjänsä linjalla nousten heti ensimmäisellä viikollaan virallisen listan ensimmäiselle sijalle. Ei huonosti Enon pojilta, häh!
Happoradio on yhtye, jolle menestyksen todella suo. Bändi tekee rehellistä popmusiikkia, eikä yritä olla mitään muuta kuin on. Valtava suosio ei ole todellakaan ilmestynyt tyhjästä, takana on hurja määrä keikkoja ja mittaamaan aika raakaa työtä. Työnteko on selkeästi kannattanut, sillä yhtyeen hittikynä on hioutunut matkan varrella pelottavan teräväksi. Harvalla nykybändillä on esittää vastaava kattaus tulevia klassikoita. Myöntäkää pois, kaikki te osaatte laulaa mukana Che Guevaran, Hirsipuun, Pois Kalliosta taikka Puhu äänellä jonka kuulen. Voikin olla varma, että Happoradion esiintyessä Laulurinteellä yleisön yhteyslaulu saa aikaan sellaiset puhurit, että Ahvenisenkin rannoilla tuulee!