Melt-Banana (JPN)
Hulluusgeneraattori mittarit punaisella
Asioista perillä olemattomille Japani ei varmaankaan ole kovin uskottava musiikkimaa. Hmm, Loudness, j-rock, tyrmistyttävät hiuslaitteet... siinähän niitä kliseitä. Huolellisesti kotitehtävänsä tehneet tietävät kuitenkin paremmin: Maahan on aivan uskomaton musiikillinen runsaudensarvi. Parhaimmat japanilaiset yhtyeet ottavat länsimaisen musiikin parhaat puolet ja ahtavat ne oman hulluus-generaattorinsa läpi. Tuloksena on parhaimmillaan äärimmäistä ilmaisua, joka viehättää pelotonta ja avarakatseista kuulijaa epäkonventionaalisuudellaan, teknisellä taitavuudellaan ja huumorillaan.
Niin kuin tämä Melt-Banana. Tokiolainen kvartetti (useasti vain trio), joka on jo viidentoista vuoden ajan laittanut musiikin halki, poikki ja pinoon. Yhtye soittaa jonkinlaista futuristista versiota hardcorepunkista, jossa äärimmäisen kiivas tempo kimpoilee seinistä ja törmäilee spastisesti veitsenterävään kitarailotulitukseen. Vuosien mittaan Melt-Bananan musiikkiin on hiipinyt salakavalasti terävimpiä särmiä pyöristäviä sävyjä, mutta itse ulospanon intensiteettimittarit vilkkuvat edelleen iloisesti punaisella. Ei muuten ole tämä kitaristi Agata ihan syyttä rockin pelätyimpiä kitaristeja. Samalta lankulta kun hoituu niin ärjyvä riffittely, palosireenimäinen häly kuin hapokkaan efektispektrin räjäyttäminenkin.
Melt-Bananalla on takaplakkarissaan yksi viime vuosien komeimmista albumisarjoista (Charlie, Teeny Shiny & Cell-Scape) sekä maine armottomana livebändinä, joka villitsee hapannaamaisimmankin yleisön ennennäkemättömään hurmokseen. Ilosaarirockin Sue-lavan esiintymisestä voi 100% varmuudella siis luonnehtia yhtyeen omilla sanoilla "what a charming chaos".
