Sir Elwoodin hiljaiset värit
Elävää nostalgiaa
Sir Elwoodin hiljaiset värit on hienolla tavalla vanhanaikainen yhtye. Se on kulkenut pitkän taipaleen 1980-luvun lopulta saakka musiikkibisneksen mutkissa turhaan taipumatta ja jättänyt jälkeensä taatusti tunnistettavaa jälkeä. Yhtye on julistanut keskikaljajazzin ilosanomaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, arvokkaasti vanhentuen. Paras todiste työstä ovat yhtyeen kymmenen tasokasta albumia ja vankka arvostus kansan rivien keskuudessa.
Albumeista uusi, Kaipuun vuosirenkaita (2010), on luonteva lisäluku yhtyeen tarinaan. Levyllä ovat mukana tutut Sir Elwood-elementit: lämminhenkinen kokonaisilme, Juha Lehden konstailemattomilla tulkinnoilla piirtämät kuvat pienistä suurista ihmiskohtaloista, kapakkajatsitunnelman ja Suomirockin jäljittelemätön keitos sekä kauniit kuvat Helsingistä, jotka avautuvat laulujen kautta silmien eteen kuulijan kotipaikasta tai sijainnista riippumatta. Hakaniemen harmaudesta koukataan Montmartren rappusiin ja kulmakuppilan hahmot ovat tuttuja meidän jokaisen elämästä. Kovia kokeneen Maken sekä muiden hahmojen seassa vilahtelevat niin Saarikoski ja Taipaleen Reiska kuin Tom Waits ja Bruce Springsteenkin. Jossain näiden kaikkien paikkojen ja päähenkilöiden välimaastossa lieneekin yhtyeen sielu.
Sir Elwoodin hiljaiset värit ei kerää mainintoja trendiblogeissa eikä poseeraa kiiltäväkantisten lehtien keulilla. Hyvä niin. On rohkaisevaa huomata, että näinäkin turboahdettuina aikoina ihmiset kaipaavat edelleen musiikilta ja sen esittäjiltä karheaa kosketuspintaa ja aitoa välittämistä. Ilosaarirock-väki, hypätkää hetkeksi pois vuoden 2011 uusista ohimenevistä tuulenpyörteistä ja antakaa Sir Elwoodin hiljaisten värien viedä teidät eväsretkelle ajattomaan paikkaan. Siellä on hyvä olla.
