Kun tulee sisään festivaalialueelle, huomaa siellä lavojen ympärille muodostuneet omat psykomaantieteelliset alueensa, joista kukin voi hakea omaa sielunmaisemaansa parhaiten vastaavan. Ehkä Ilosaarirockin portista sisään astuttuaan ei aivan tunne omakseen Sue-lavan punkkareita ja päälavan keskiluokkaa. Mutta jos ei käännykään oikealle kohti YleX-lavan tummanpuhuvaa tunnelmaa tai Rekkalavan paikallisvoittoista revittelyä, vaan kääntyy vasemmalle, tulee vastaan uusi maailma. Kun on kulkenut ohi myyntikojujen muodostaman käytävän, kusilaarien ja muoviasuissa sumopainivien sankareiden, saapuu Rentolavalle muiden hippien, reggaeväen ja hipsterien sekaan.
Vuonna 2004 debytoineen Rentolavan omalaatuisuus on poikinut jo dokumenttielokuvankin. Monet tulevat Ilosaarirockiin juuri Rentolavalla vallitsevan tunnelman vuoksi. Ja Rentolava onkin aika harvinaislaatuinen paikka. Vastaavia paikkoja, jossa voi tanssia rantavedessä jamaikalaisten huippuartistien tahtiin ja jatkaa tätä tanssia Reggaediscon siivittämänä vaikka koko päivän, ei ole Suomessa muita.
– Oltiinkohan me ensimmäistä kertaa Kemmurun kanssa Rentolavalla vuonna 2005 ja sitä edellisenä vuonna taidettiin olla Ruudolfin kanssa. Siinä on se ranta ja onhan se vähän siitä yleisestä festariördäyksestä sivummalla. Se on rauhallisempi, eikä siitä keskeltä ole aidattu mitään isompaa aluetta kaljanjuontiin. Idyllinen alue, Jodarokkina paremmin tunnettu Matti Salminen kuvailee.
– Tuo lavakonseptihan on Suomessa täysin ainutlaatuinen, hän lisää.
Rentolavan tunnelmaa vuonna 2004.
Lue juttu loppuun Rokkiviikolla ilmestyvästä ”Ilosaarirock – 40 vuotta tarinoita” –kirjasta.
