Sulo-klubin ohjelmassa oli selvät linjat. Alussa otettiin rauhallisemmin ja loppua kohden kiihdytetään vauhtia. Samalla kaavalla tuntui olevan myös yleisö, vaikka ammattimaisimmat juhlijat olivatkin vauhtinsa kiihdyttäneet tappiin jo alkuillasta. Suomeksi laulettu musiikki oli Sulon pääosassa tälläkin kertaa, niin kuin klubin punaisena lankana on aina ollutkin.
Kotimaisen kitarapopin eturiviä edustava Ultramariini palasi kuuden vuoden tauon jälkeen Ilosaarirockin lavalle. Haikea, mutta, kuitenkin toivoaantava musiikki sai kansan tarttumaan toisiaan käsistä kiinni. Yhtyeen viimesyksyinen paluu Matti Johannes Koivun hienojen sooloviritysten jälkeen on ehdottoman tervetullut lisä musiikkirintamalle. Rumpali Juri Kaskelalla oli vain hyvää sanottavaa 40-vuotiaasta juhlakalusta:
-Ilosaarirockissa on aina hieno tunnelma, niin esiintyjänä kuin katsojanakin. Ihmiset ovat rauhallisesti liikenteessä ja täällä on aina todella laadukkaat esiintyjät.
Ihana Anna Puu kapusi lavalle siis jo valmiiksi vastaanottavaisen yleisön eteen. Huipputiimin kanssa sävelletyt sopivasti vinksahtaneet pop-rallit upposivat vastustamattomasti katsojiin. Ja kuinka iloisesti hameenhelmat ja housunlahkeet alkoivatkaan tanssahdella yhteislaulun lomassa. AnnaPuun musiikki sopii kesään ja Sulo-klubille loistavasti. Onneksi myös aurinko tuntui fanittavan Anna Puuta. Kuulinpa huhuja yläilmoista, että myös lauantaina ja sunnuntaina aurinko on päättänyt ilmestyä paikalle, sanoivatpa ennustajat mitä tahansa. Kyllähän ilmojen herrakin sen tietää, ettei Ilosaaressa koskaan sada!
Anniskelun työntekijät saivat kiirettä entisestään, kun Lapland-Balkan termillä musiikkiansa kuvaileva Jaakko Laitinen & Väärä raha pisti ilakointinsa käyntiin. Musta pullo, pussihousut ja rakkautta ruusupusikossa: kyllä nämä teesit uppoavat meillä Suomessakin helposti. Balkanilaista ja suomalaista kansanmusiikkia pop-vaikutteilla todella persoonallisesti vetäneet raikulipojat saivat kansan juhlatuulelle. Että ei kun jalalla koreasti! Yle-X -lavan edessä pistettiin seuraavaksi lipat suoriksi. Jätkäjätkät jatkoivat nimittäin sulavasti etnovaikutteisella linjalla. Balkanilaisia vaikutteita löytyi myös tämän porukan musiikista, mutta homma on viety kansanmusiikista monta pasuunan mittaa kauemaksi. Kun keitokseen lisätään rap, reggae, funk ja ties mitä, saadaan aikaan uskomattoman hienoa musiikkia. Ja tämä jos mikä on tarkoitettu kuunneltavaksi livenä!
Jätkäjätkien jälkeen on hyvä siirtyä tunnelmoimaan hempeän kesäiseen poppiin. Helsinkiläinen Rosa tarjoaa oivan levähdystauon näillä 40-vuotiaan Ilosaaren etkoilla. Maijan heleä, mutta samalla vahva naisääni kutsuu tanssimaan, vaikkei bändistä itsestään olisikaan ennakkotietoa. Levyllisen verran poprockia kannattelee mainiosti Lähes poikkeuksetta biisi toisensa jälkeen Rekka-lavan edustalla festarikansan polvet notkuvat, kädet tunnelmoi ilmassa, aurinko laskee horisontiin ja Ilosaarirockin synttäribileiden etkot ovat kauneimmillaan.
Kauniin suloäänen ja pop-rock -tunnelmoinnin jälkeen porukka hakee paikkaa Sir Elwoodin Hiljaisten Värien välittömään läheisyyteen YleX-telttaan. Keski-ikä yleisössä kipuaa reippaasti yli totuttua Ilosaarirockin kävijäkuntaa, kun takavuosien festarihirmut tarrautuvat toisiinsa kuin vanhaan totuttuun tyyliin. Miehen kädet naisensa lantioille, daami turvassa herransa takahalauksessa. Näitä tunnelmoivia pariskuntia on enemmän kuin jammailevia nuoria. Marssiaskeleet soi ja porukka juoksee YleX -telttaan, tätä ei voi jättää näkemättä. Biisi toisensa perään palauttaa takavuosien tunnelmiin.
Keikan kattaus oli pitkälti solisti ja biisinikkari Juhan elämän paloja takavuosilta. Vaikkei olisikaan iän puolesta vielä pitkään tätä tunnelmaherkkää poppoota kuunnellut, voi löytää tuttuja biisejä kuten 10 tikkua laudalla, Tuulen poika ja Älä mee.
Keikan jälkeen saa kuulla ihmisten suusta haltiotuneita komentteja ”Oikee fiilisten fiilistelykeikka”, ”kaikki parhaat,vanhaa hyvä Sir Elwoodia.” Allekirjoittanutkin jo melkein liikuttui.
Etkojen tunnelmointi taisi sitten olla tässä, koska tästä lähtee Ilosaaren etkojen raju bailaus. Se lähtee käyntiin Tumppi Varonen & Problemsin tahtiin. Punkkikoni on terässään ja etkoileva rokkiväki saa bailattavaa joka haluun. Jos nuorempi kuulija on ihmeissään keikalla, niin ei tarvinut kauaa olla. Setissä oli mukana biisejä, joita kuultiin silloin kun Tumppi kaveerasi aktiivisesti Pelle Miljoonan kanssa, ainakin Tahdon rakastella sinua toi viimeisetki kärryille meiningistä.
Samalla kun Rekkalavalla vielä punklegenda vetää keikkaansa loppusuoralle, alkaa väki kerääntyä YleX -telttaan. Kotiteollisuus räjäyttää vahvasti tutuilla hiteillä Arkunnaula ja Helvetistä Itään. Lappeenrannan rokkikukkojen kukko on yllättävän jalomielinen. Vaikka yleisö kuinka ruinaa vinoilua osakseen, ei Hynynen lähde juurikaan kettuilemaan synttärietkoilevalle kansalle. Illan yllättävänä vetona on nostaa Joensuun mieskuoro taustalle, eikä Tuonelan koivut kuulosta yhtään hullummalta lisämiesäänten avustamana. Tässä kohtaa allekirjoittanut toteaa, että on niin hienoa ja mahtavaa, että tähän on hyvä lopettaa ja lähteä kohti leirintää. Etkot olivat mitä mainioimmat, tästä on hyvä jatkaa Rokkia eteenpäin!
Teksti: Veli-Matti Varis ja Kaisa Kauppinen
Kuvat: Antti Laitila, Tero Savolainen ja Tuukka Pakarinen
