Dingon tammikuussa 1984 julkaisema ensimmäinen sinkku Sinä ja Minä voitti television levyraadin selkein lukemin, joten yhtye alkoi olla myös haluttua tavaraa keikoille. Vielä suosio ei kuitenkaan ollut megalomaanista, vaan myös piskuisella Ilosaarirockilla oli varaa hankkia bänditulokas ohjelmistoonsa. Huhtikuussa julkaistu kokopitkä Nimeni on Dingo alkoi kasvattaa yhtyeen mainetta, ja bändistä muodostui kesän keikkasuosikki. Dingo saikin kunnian olla Ilosaarirockin lauantain pääesiintyjä. Aurinkoiseeen Ilosaareen saapui vajaat tuhat kuulijaa.
– Muistan, että keikka oli hyvä ja energinen. Kiipesin rumpuraiserille ja hyppäsin sieltä alas, mutta laskeuduin suoraan tamburiinin päälle. Nilkka nyrjähti ja turposi jättimäiseksi. Joku kantoi minut rantaan ja nilkkaa paranneltiin siinä laguunissa tovi, ja sitten jatkettiin taas keikkaa. Loppuun saakka soitettiin tietenkin, kertoo Pertti ”Nipa” Neumann.
Varsinaisesti homma räjähti käsiin, kun Dingon toinen levy Kerjäläisten valtakunta ilmestyi vuoden 1985 maaliskuussa. Se oli menoa. Levy myi viikossa 125 000 kappaletta. Kaikkialle minne bändi meni, oli vastassa kiljuva väkijoukko. Vaikka summa yhtyeen kylkeen kiinnitetyssä hintalapussa moninkertaistui, oli Dingo saatava jälleen Joensuuhun ja Ilosaarirockiin. Panostus kannatti. Saari täyttyi sifonkihuiveihin sonnustautuneista teineistä jo aamukymmeneltä, ja Ilosaarirock teki uuden kävijäennätyksen.
Lue tarina loppuun Ilosaarirock – 40 vuotta tarinoita -kirjasta. Myynnissä Ilosaarirockin verkkokaupassa.
