Jos silmiin oli jäänyt unihiekkaa, kun Ilosaarirockin pääporttiaukesi sunnuntaina, niin Minä ja Ville Ahonen tarjosi Sue-lavalla pehmeän käynnistyksen viimeiselle festaripäivälle. Sointi oli vähäeleistä, äänimaisema paikoitellen eteeristä, tunnelma pikemminkin akustinen kuin sähköinen.
Musiikki auttoi uppoutumaan sanoitukseen, joka tarjosi monia tasoja ja tulkinnan mahdollisuuksia heräilevälle festivaaliyleisölle. Jos alku oli vielä keveän runollinen, päästiin keikan keskivaiheilla rankempien tarinoiden pariin. Juoksen niin kauan ei kertonut sen enempää ja vähempää kuin tuhopolttamisesta, palomiesten lahtaamisesta ja itsemurhasta.
Koko setti ei sentään ollut synkistelyä, vaan lopussa päästiin rakkauslauluihin ja rytmeihin, joiden tahtiin pystyi tanssimaan niin, että aamurähmät viimeistään lentelivät ripsistä.
Teksti: Jarkko Böhm
Kuva: Laura Pitkänen
