Hieno mies on tuo Samuli Putro. Ystävineen hän aloittaa sunnuntain päälavan keikat. Festarikeli on täydellisyyttä hipova, kun aurinko lämmittää festarikansaa. “Älä sammu aurinko” lauletaan heti alkupäässä , ja eihän se sammu, vaikka muutama pilvi vähän uhkaakin Laulurinteen aurinkoista tunnelmaa. Biisi täytti juuri vuoden, muistattehan, että viime vuonna biisi sai ensisoittonsa nimenomaan täällä. Käsi ylös ne, jotka olivat mukana!
Tämä jos mikä poistaa mahdolliset krapulan rippeet. Velmu Putro on iskussaan, flirttailee yleisölle, juttelee mukavia ja leppoinen jammailu on parhaimmillaan ja poistaa viimeisetkin krapulan rippeet yleisöstä. Putro on kyllä melkoinen rämpytimies lavalla, ja sanoituksissa kertoo suuria ja pieniä tosiasioita elämänmenosta kursailemattomalla ja viattoman kuuloisella tavalla. Vai mitä muuta voi olla mieltä Helismaasta, Elämä on juhla tai Tuhkaa korulippaassa?
Putro on kavereineen mahtava kaikessa suorasanaisuudessaan, joo-joo-joo meininkisessä jammailussa. Ei ole vaikeaa yhtyä tähän kuoroon. On elettävä huolella, tanssia ja jammata jaksaisi pidempääkin, mutta tämäkin kiva loppui liian pian, kun viimeisenä lauletaan Mitäpä jos. Mainio startti päivälle, tätä olisi jaksanut pidempäänkin.
Teksti: Kaisa Kauppinen
Kuva: Tomi Palsa
