Mä tahdon vain karjuuuuu! Lauloi kaunis ja erityisellä äänellä sekä persoonallisella asulla varustettu Kate Nash ensimmäisessä biisissään tupaten täyteen ahdetussa Yle X -teltassa. Tunnelma oli katossa naisen soittaessa pianoa, hädin tuskin pysyen pallillaan.
Artistin persoonassa on jotain sympaattista ja myymäistä, luultavasti vihreällä kuusenkoristekimallenauhallakin ehostetusta raitamekosta, massiivisine olkakoristeineen ja järeän kokoisesta tukkalaitteesta johtuen. Hänen laulukarjunnassaan on kuitenkin jotain anarkisvivahteista, mutta Kate se vaan säilyttää silti uskottavuutensa.
Biiseihin ja tanssiriehumiseen on helppo samaistua keikan käydessä yhä intensiivisemmäksi. Ja juuri kun jo melkein pohdin käykö ilmaisu liian raskaaksi, meno muuttui. Välispiikeissään Kate vetoaa yleisöön ja puhuu homoseksuaalisuudesta avoimesti sanoen että “täälläkin kuka tahansa voi rakastaa ketä tahansa” ja että “syrjintä on lapsellista ja mälsää”. Söpöstä karjunnasta kantaaottavaksi showksi edenneellä keikalla Kate puhuu myös naiseudesta 2000-luvulla ja osoittaa kappaleensa kauniimman sukupuolen edustajille.
Ja niinkuin mitään voisi enää kaivata, keikka loppuu tyylikkääseen loppusykäykseen, Nashin Grande finaaleen, pomppimiseen koskentisoittimensa päällä!
Teksti: Essi Orpana
Kuva: Antti Laitila
