Jo kymmenen minuuttia ennen Richard D. Jamesin eli Aphex Twinin saapumista lavalle YleX-teltassa kävi melkoinen kuhina. Yleisö odotti suorastaan kärsimättömänä.Odotukseen liittyi varmasti myös pelonsekaista jännitystä, sillä sen verran arvaamattomasta hepusta on kyse, ettei voi yhtään tietää mitä sieltä äänentoistolaitteista oikein festariyleisön päälle tykitetään. Ambientia, drum’n'bassia vai junglea? Vaiko teknoa? Siis sitä 80-luvulla Detroitissa keksittyä, eikä sitä mitä soitettiin koulujen limudiskoissa 90-luvulla.
Vastaus on, että kaikkea tätä ja vähän muutakin. No joo, ambientiksi lähes puolitoista tuntia kestänyttä esitystä ei voinut kutsua, sillä iskut olivat suorastaan luita tärisyttäviä. Meno yleisön keskuudessa oli sen mukaista. Useimmat tanssivat ja loput vähintään iskivät rytmissä jalkaterällä maata vasten. Aina tosin ei ollut rytmiä mitä seurata, jolloin mieleen saattoi hiipiä Antero Mertarannan kuolemattomat sanat: “Taivas varjele, mitä sieltä tulee?”
Jääkiekosta puheen ollen esityksen kruunasi upea lasershow ja kuvaruuduilla esitetty videotaide, jossa nähtiin odotetusti Aphex Twinin levykuvituksesta tuttua Richard D. Jamesin groteskia irvinaamaa. Eräässä vaiheessa lävähti kuviin myös Suomen jääkiekkomaajoukkue, jonka pelaajien naamat olivat vaihtuneet Aphex Twin -pärstään, mikä sai riemastuneen vastaanoton Ilosaarirock-yleisöltä. Eikä diaesitys tähän päättynyt, vaan osansa saivat muun muassa Johanna Tukiainen, Matti Nykänen, Kotiteollisuuden Hynynen ja jopa itse presidentti Tarja Halonen. Huh huh.
Setin finaalietappi olikin sitten kokeilevampaa konemusiikkitarjontaa, jonka joku allekirjoittanutta valistuneempi voi halutessaan luokitella vaikka IDM:ksi, noiseksi tai braindanceksi. Tai sitten heitetään luokittelut huitsin nevadaan ja todetaan yksinkertaisesti, että Aphex Twinin keikka oli älyttömän hieno kokemus!
Teksti: Jarkko Böhm
Kuva: Risto Kuittinen
