Hooded Menace aurinkoisena kesäpäivänä. Tuntuu mukavalta kuin metamfetamiinin vieroitusoireet. Huppujen doom ja death -kruisailu on hidasta, raskasta ja painostavaa. Ja se toimii livenä, uskokaa pois. Tämän intensiteetin palvonta sessiota pääsee harvoin todistamaan. Mutta selvisin sen läpi vammoitta. Siis fyysisesti, sielusta en voi mennä takuuseen.
Huppujen vähäeleinen, mutta tyylikäs ulos anti on parhaimmillaan hypnoottista. Biisit liukuvat eteenpäin omalla oudolla logiikallaan. Välillä mennään jollain hämärillä r’lyeh-skaalan melodioilla, ja välillä rokataan herkullisia tukanheilutus iffejä. Joskus mennään niin hitaasti, että haitsun iskujen välillä kerkeää käydä vaikka bajamajassa. Mutta kokonaisuus on silti hanskassa, mukaan lukien keikan alun ja biisien väliset helvetilliset taustamaalailut. Mieleenpainuva elämys.
Teksti: Ville Räisänen
Kuva: Mika Martikainen
