Hikeä ja huikeaa lavakarismaa: Between the Buried and Me

Lauantaina kello 20 Sue-lavalla käynnistyi yli tunnin mittainen sessio progressiivista metallia. Kaukaa merten takaa Yhdysvalloista asti saapunut Between the Buried and Me otti lavan haltuun itsevarmasti ja voimalla. Hengästyttävän nopean ja aggressiivisen örinän keskeltä löytyi yllättävänkin kauniita ja melodisia väliosia, jotka sitten katkesivat taas tykityksellä. Ajoittain osiot kuulostivat jopa tanssittavalta musiikilta humppamaisine komppeineen. Ne toivat lisämaustetta jo muutenkin maukkaaseen settiin, joka valui varmasti jokaisen metallinystävän kurkusta vaivattomasti alas. Between the Buried and Me tietää, mitä on tekemässä, ja tietää, mitä se itse haluaa. Yleisön mielenkiinto pysyi taatusti hereillä. Vaikka Sue oli yllättävän väljä ja rauhallinen, yleisöä riitti silti ja aplodit vetivät melkein vertoja bändin omalle volyymille.

Vaikea sanoa, monenko kappaleen verran Pohjois-Carolinasta kotoisin oleva yhtye keikan alkupuolella soitti ennen ensimmäistä tervehdystään, niin saumatomasti kappaleet liittyivät toisiinsa. Keikan loppupuolella yhtye totesi olevansa iloinen, että pääsi pitämään keikan Suomessa, ja että Suomi on kaunis maa. Kaunis varmasti olikin se näky, jonka Between the Buried and Me näki lavaltaan. Taitoa jo yli kymmenen vuotta soitelleelta bändiltä ei puuttunut, ja show’ta oli pakko seurata ihaillen. Kuulijoilla pysyi hädintuskin korvat mukana huikeissa kitaranlurituksissa, joita kitaristi Paul Waggoner laukoi ilmoille. Nyrkit halkoivat ilmaa ja pitkätukkaisimpien letit vispasivat ylös ja alas. Laulaja Tommy Rogersilla on vahva ääni, joka ei liikaa huku instrumenttien alle. Bändin huikea lavakarisma kantautui teltan reunoille saakka. Välillä Rogers vetäytyi kosketinsoittimiensa ääreen, mutta muuten bändin lavalla liikkuminen oli suhteellisen hallittua. Meininkiä ja melskettä ei silti puuttunut. Katsomoon suunnattu vesisuihku oli varmasti toivottu. Voi vain kuvitella, millaisen hien bändin uskomaton setti on joillekin pintaan puskenut. Between the Buried and Me oli metallisen nyrkin isku palleaan ja kokemus, jota tuskin unohtaa ihan heti.

Teksti: Helisa Reittola
Kuva: Sampsa Geijer