Sunnuntain sähäkkä aloitus Putron kanssa

Tähtiteltta on tupaten täynnä, ja ihmisiä on levittäytyneenä ulkopuolellekin todistamaan tätä suomalaisen rockmusiikin helmeä. Biisi biisin perään Samuli Putro hullaannuttaa ihmisiä ja laittaa yleisönkin laulamaan. Lavalla tapahtuu koko ajan, ja meininki on mahtava.

Keikan puolivälissä, kun tunnelma jo nostettu kattoon, mies kiltissä, Mikko Kosonen, katkoo kitaran kieliään, paiskaa kitaran maahan ja soittaa sitä maasta niin käsillään kuin jaloillaankin. Itse Putro lietsoo meininkiä Kososen ympärillä, riisuu päällyspaitaa ja huitoo kitaristin ympärillä. Esitys alkaa lähennellä performanssin elkeitä!

Tämä charmikas 42-vuotias artisti laulaa meille lokin paskasta ja suomalaisesta melankoliasta, ja hetkestä humaltuneisiin kuuntelijoihin sanat uppoavat. Putro ottaa kantaa suomalaiseen elämään niin poliittisesti kuin henkilökohtaisemmallakin tasolla, biisien sanat tuntuvat kerta toisensa jälkeen kertovan tarinaa suomalaisista tabuista. Putron tapa kertoa on kenties satiirinen tai ironen, ja kertomukset viittaavat yksityisiin jokapäiväisiin ongelmiin. Kappaleet kolahtavat kerta toisensa jälkeen, minkä kyllä huomaa teltan villiityneistä katsojistakin.

Keikan aikana artisti fiilistelee yleisöään ja hehkuttaa Ilosaarirockin aamuslottilegendan pitävän paikkansa viitaten teltassa vallitsevaan tunnelmaan. Putro sanoo nyt ymmärtävänsä, mistä meininki johtuu: yleisöstä tietenkin! Putro kumppaneineen kikkailee lavalla keikan loppuun saakka, jolloin suosituimmat hittibiisit soitetaan. Teltassa tunnelma ei laske sekunniksikaan, ja loppua kohden kirjaimellisesti koko Tähtiteltan yleisön kädet ovat kattoa kohti ja ruohikko tömisee hyppivästä juhlakansasta.

Teksti: Essi Orpana
Kuva: Mika Lehtola