Lavalla Hot Chip

Hot Chip on vuonna 2000 perustettu, paljon hehkutettu englantilainen elektropop-bändi, jonka keikkaa odotan mielenkiinnolla. En ole aikaisemmin kuullut bändistä, mutta ilmeisesti moni muu on, sillä Tähtiteltta täyttyy hyvää vauhtia yleisöstä.

 

Tasan iltakymmeneltä lavalle astuu viisi miestä, jotka vilkuttavat ujosti yleisölle. Basso ja syntikka alkavat pauhata, ja pienikokoinen, liikennekartion väriseen haalariin pukeutunut mies laulaa, kuinka ”you make me wanna live again”. Miehellä on kuulas ääni, joka kuulostaa melkein naiselliselta. Kun televisio näyttää esiintyjistä lähikuvaa, yllätyn siitä, että miehet ovat huomattavasti vanhempia, kuin mitä olin kuvitellut. Elektropopparit ovat lähemmäs keski-ikäisiä partasuita.

 

Myös yleisö keikalla on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin itse esiintyjätkin. Vieressäni on villisti tanssiva pitkä mies, jonka raajoista pelkään saavani pian osumaa. Nimeän hänet Matomieheksi sulavien tanssiliikkeiden ansiosta. Huomioni kiinnittyy myös Harry Potterin Hagridin näköiseen isoon mieheen, jonka yllä on värikäs kesämekko. Yritän siirtyä kauemmaksi, jotta saisin enemmän tilaa, mutta teltta on jo täpötäynnä.

 

Hot Chipin laulut ovat pitkiä, jopa yli kuusiminuuttisia, ja tuotantoon perehtymättömän on olemattomien taukojen vuoksi hankala sanoa, milloin yksi biisi loppuu ja toinen alkaa. Musiikki on hyvin kasarivaikutteista erityisesti syntikoiden ja poppimaisuutensa ansiosta. Mieleeni tulee myös Daft Punkin vanhempi tuotanto. Modernia sävyä antavat kuitenkin rytmikäs basso ja konemusiikki, joskin siinäkin on vivahteita 90-luvulta. Moniin suomalaisiin artisteihin verrattuna bändi ottaa kontaktia yleisöön hyvin vähän, mutta muutaman biisin jälkeen laulaja muistaa mainita, miten hienoa on olla esiintymässä Suomessa, ja sanoo vielä ”khiitos” päälle.

 

Musiikki on välillä iloista, välillä haikeaa ja välillä molempia yhtä aikaa. Biisit sopivat hyvin biletykseen, mutta silti niissä on aistittavissa melankolinen alavire. Ehkä se on jokin brittijuttu. Bändillä on ehdottomasti kannattajansa, ja syystäkin. Uskon kaikkien indie- ja elektronisen popin ystävien tykästyvän Hot Chipiin, ja suosittelen bändiä niillekin, joilla genre ei ole niin lähellä sydäntä. Kiitos Hot Chip!

 

Teksti: Petra Linden
Kuva: Sampsa Geijer