Hurjaa vauhtia ja leveitä hymyjä skeittikisoissa

“Jos ei ole koskaan skeitannut, radan saa juosta läpi.” Näin toivotettiin kisailijat tervetulleeksi Tikarin legendaarisiksi nousseihin skeittikisoihin. Jälkeenpäin lisättiin, että radan saa ajaa myös polkupyörällä, ja miksei moottoripyörälläkin. Juontajan hauska letkautus tiivisti kisojen fiiliksen hyvin. Tunnelma oli rento ja reilu, skeittaajien ja katsojien innokkuus oli käsinkosketeltavaa. Skeittipuiston löysi helposti kilpailun valmistelujen ääniä seuraten. Radalla kävikin aikamoinen kuhina, kun skeittaajia nuoresta pojasta aikamieheen testaili taitojaan ennen kisaa. Paikalla oli ihmisiä laidasta laitaan, ja ikähaarukka oli hyvin laaja. Yhteistä kaikille kilpailijoille oli kuitenkin leveä hymy, joka erottui jo kaukaa, kun he viilettivät laudoillaan ohi.

Ennen ensimmäistä sarjaa nähtiin edellisvuoden voittajien suoritukset. Yksi “skeittikuningaskin”, joka rullaili radan läpi viitta ilmavirrassa hulmuten ja kruunu auringossa loistaen, nähtiin. Tämä esimerkki kisojen hauskasta puolesta ei jäänyt ainoaksi. Juontajan megafonin läpi suoltama nopea, jääkiekkoselostajamainen ja humoristinen kilpailijoiden tsemppaus nosti ilon pintaan itse kullakin. Kello 12.30 alkoi ensimmäinen kategoria, nopeusajo, jonka tavoitteena oli kiertää etukäteen merkitty rata mahdollisimman nopeasti. Kaatumisista selvittiin suosionosoituksin ja uusin yrityksin, joita tuomaristo armeliaasti myönsi. Pahempia loukkaantumisiakaan ei tapahtunut, vaikka meno olikin hurjaa. Ajoittain nuoret ja vanhemmatkin taiturit saivat skeittaamisen jalon lajin näyttämään helpolta kuin heinänteko, toisinaan taas oli selkeästi nähtävissä, kuinka vaativa laji on. Hattua on pakko nostaa siinä vaiheessa, kun 105 senttimetriä korkean riman ylittää skeittari, joka hädin tuskin on itsekään estettä korkeampi. “Minkä nuorena oppii, sen vanhana hallitsee”, totesi juontaja. Allekirjoittanut voisi lisätä, että minkä vanhana taitaa, sen osaa hautaan asti – tämä näyttäisi ainakin pätevän skeittaamiseen.

Teksti: Helisa Reittola
Kuva: Tuomas Vitikainen