Placebo lumosi lauantai-illassa
Viimeksi vuonna 2009 Suomessa esiintynyt brittirockin kuumimpiin nimiin lukeutuva Placebo onnistui lunastamaan kaikki odotukset.
Koittaa varmasti yksi lauantaipäivän odotetuimmista hetkistä, kun brittirockin konkarit astelevat illan hämärtyessä Ilosaarirockin päälavalle.
Brian Molko. Kuva: Tuukka Pakarinen
Bändin keulakuva ja laulaja-kitaristi Brian Molko yhtyeineen ottaa festarikansan yhtä lämpimästi vastaan, kuin yleisö esiintyjänsä. Keikka lähtee vauhdilla käyntiin ja ehkä vähän vastoin odotuksia bändi ei aloitakaan perinteisimmillä kappaleillaan. B3:n pärähtäessä käyntiin jähmettyvät kauempaakin katsovat paikoilleen. Hetken tuntuu kuin koko festivaali olisi olemassa vain tätä varten.
Brittiyhtye Placebo on vuosien varrella vakiinnuttanut paikkansa yhtenä menestyksekkäimpänä vaihtoehtorock-bändinä, eikä syyttä. Bändi on onnistunut luomaan biisi toisensa perään aikaa kestäviä hittejä. Molkon erikoinen ääni yhdistettynä astetta synkempään tyyliin, niin visuaalisesti kuin musiikillisesti, takaa uniikin ja mieleenpainuvan soundin. Ainutlaatuiselta keikka myös tuntuukin, sillä Placebo päättää yli kesän kestäneen kiertueensa juurikin Ilosaarirockiin.
Neljännen biisin jälkeen Molko esittelee yhtyeen jäsen kerrallaan. Mukana on myös uusi kiertuerumpali, Matt Lunn.
– And you can call me what ever you want, esittäytyy Molko itse.
Yleisön lumo ei yllätä, eikä todellakaan laannu keikan edetessä. Astetta tunnetummat hitit, kuten Every Me Every You, Special Needs ja One of a Kind saavat jo alkumetreillä ihmiset anniskelualueita myöten tanssimaan ja laulamaan mukana. Jokainen esitetty kappale vakuuttaa entisestään bändin vankasta taidokkuudesta. Song to Say Goodbye saa tilan- ja ajantajun katoamaan.
Yleisö lumoutui Placebosta. Kuva: Tuukka Pakarinen
Vanhat hitit on onnistuneesti mukautettu keikan visuaaliseen, kaiken turhan yltään karistaneeseen tyyliin. Viimeistään Medsin lähtiessä soimaan nousee tunnelma huippuunsa eikä jätä ketään kylmäksi. Molko muistaa muutamaan väliin aina huudahtaa kiitosta, niin englanniksi kuin suomeksikin.
Bitter End kuulostaa paremmalta kuin koskaan ja keikan loppu tuntuu tulleen täysin yllättäen. Bändi antaa myös odotuttaa itseään suhteellisen kauan yleisön taputtaessa rummutuksen tahdissa. Lopulta encoren koittaessa Placebo antaa selvästi viime hetkille kaikkensa. Running Up That Hill saa yleisön laulamaan kuin yhdestä suusta, mutta viimeiseksi kappaleeksi valittu Infra-Red tuntuu sinetöivän keikan.
– I will find you, laulaa Molko osoittaen sen yleisölle.
Taputukselle ja yleisön hurraukselle ei tunnu näkyvän loppua, kun koko bändi astelee lavan eteen vielä erikseen kumartamaan ja kiittämään.
– Children of Finland, kiitos! huutelee Molko, kiitellen Ilosaarirockin lämpimästä vastaanotosta ja luvaten palaavansa löytämään meidät vielä joskus uudelleen.
Keikan loputtua pääsemme vielä nauttimaan alkuyön kirkastavasta, näyttävästä ilotulituksesta. Tämän kokemuksen jälkeen ei kenelläkään tunnu olevan mikään kiire minnekään.
Paikalta lähtee silminnähden iltaansa tyytyväisiä ja hymyileviä ihmisiä verkkaiseen tahtiin. Olo on vähän epätodellinen, eikä auta kuin itsekin vain hymyillä rakettien valaistessa taivasta ja Placebon soinnut yhä kirkkaina mielessä. Kieltämättä tämän tasoiselta maailmankuululta rock-bändiltä odottikin näyttävää esiintymistä, mutta tästä huolimatta keikka onnistui ylittämään kaikki odotukset.
Ilotulitus lauantai-illassa. Kuva: Tuukka Pakarinen
Teksti: Camilla Hanhirova
Kuvat: Tuukka Pakarinen
